Miksi tuntuu tältä?

ddddddef

Tunnen itseni useimmiten niin yksinäiseksi ja tämä tunne on vain kasvanut vuosien varrella. On niitä hetkiä, kun olen onnellinen ja ajattelen kaiken lähtevän taas parempaan suuntaan, mutta seuraavassa hetkessä taas pimenee. En kykene avautumaan näistä tuntemuksista, tunnen itseni epäonnistuneeksi jos myönnän ääneen mitään. Vain pari viikkoa sitten tunsin itseni niin täydeksi ja hyväksi, nautin elämästä. Nyt olen taas tippunut tähän tyhjyyteen.

Olen empaattinen ihminen, tykkään kuunnella toisia ja yritän samaistua heidän tilaansa. Nään asioissa aina kaksi puolta ja keskustelen mielelläni kavereideni kanssa heitä painavista ongelmista. En koe saavani tätä takaisin. Toki he välillä kuuntelevat minua, mutta eivät keskustele asioistani kahta lausetta pidempään. Äitini kanssa olen jutellut tunteja asioistani ja se helpottaa, mutta en pysty kertomaan hänellekään synkimmistä aatteistani, aiheemme ovat lähinnä työ- ja ihmissuhteita koskevia. Olen pari kertaa soittanut hänelle ja päättänyt avautua kunnolla, mutta hänen vastatessaan lukittaudun täysin. Puhelun jälkeen itken, kun en kykene avaamaan suutani.

En ole itsetuhoinen. Tosin olen vihainen ja tekisi mieli heittää tavarat seinään ja lyödä hetkittäin jokaista vastaantulevaa tuntematonta. Olen silti saanut itseni hillittyä. Olen kyllä miettinyt välillä, että olisi helpompaa kun ei tarvitsisi elää, mutta en ole tekemässä itselleni mitään.

Luottamusongelma miehiä kohtaan voi johtua isästäni. Hän ei kuulu elämääni ja kaipaan häntä, mutta häntä ei kiinnosta. Torjun jokaisen miehen, joka yrittää päästä lähelleni enkä usko, että minusta voisi oikeasti pitää tai minuun voisi rakastua. En siis seurustele enkä varmaan ikinä tulekaan seurustelemaan. Toki kaipaan lämpöä ja haluan rakkautta. En silti kykene siihen enkä usko kenenkään muunkaan kykenevän siihen kanssani. Helpompi on luovuttaa samantien. Olen pari kertaa yrittänyt ja antanut mennä, mutta kun olen saanut aina pettyä, niin enää ei jaksa. En halua heitä lähelleni. Miespuolisia kavereita minulla kyllä on ja heitä kohtaan ei ole samanlaista pelkoa tai inhoa. Jos he yrittäisivät lähempää tuttavuutta, iskisin jarrut pohjaan.

Välillä en kykene lähtemään asunnostani ulos, edes käymään kaupassa. Maadun himassa, laitan kännykän kiinni enkä avaa ovea jos joku koputtaa. Katson telkkaria ja tuijotan kattoon. Jos olen lähdössä ulos, olen pukeutunut ulkovaatteita myöten ja pakannut laukun. Ulko-ovella iskee ahdistus ja päähän lause ”ei mun ole pakko mennä”. Tällöin jään vain kotiin ja menen takaisin telkkarin ääreen. Voin olla päiviä sanomatta sanaakaan. Joskus on pakko lähteä töihin ja sinne itseni raahaan pakolla, järki sanoo että työtä en halua menettää. Kaiken muun annan olla. ”Menen sitten huomenna/teen sitten huomenna”. Jää tekemättä.

En ole aina tällainen. Välillä on hyviä kausia ja ne menevät hujauksessa ja olen iloinen. Silti nämä viikot ovat kerta kerralta pahempia enkä jaksaisi enää sietää tätä. Miksi en vaan voi olla iloinen ja tyytyväinen, niinkuin joskus olenkin. Miksi pitää tuntea tällaista tuskaa, ei kykene tekemään mitään.

En halua mennä lääkäriin, ensinnäkin tämä on vaikeaa jo anonyyminä netissä, ties kuinka monta kertaa olen kirjoittanut samanlaisen tekstin ja pyyhkinyt sen pois kun en vain pysty. Toiseksi, en usko että minua voi auttaa. Miten kukaan tekisi minusta iloisen, jos en edes itse kykene siihen?

Aina kun alan tuntemaan oloni taas hyväksi, ajattelen tuon olleen viimeinen kerta ja nyt alkaa onnellinen elämä. Ja silti ne aina tulevat takaisin, en saa mitään aikaiseksi. En tiedä mikä minua vaivaa.

Luettuani tekstin itse hävettää valittaa, koska useilla on oikeasti ongelmia. Silti haluan selkoa, onko tämä ihan normaalia vai täytyykö minun vai kerätä itseni ja yrittää enemmän.

4

112

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 16+19

      Ei sun tarvitse hävetä, se on varmaa.
      Olen miettinyt itsekin tuota avautumista (veljelleni) , mut pelkään että hänen suhtautumisensa muhun muuttuu.
      Mun pahin mörkö on yksinäisyys ja sen aikaansaama alakulo, usein tuntuu että olis parempi kun kuolis pois.
      Ehkä näitä asioita on paras purkaa anonyymisti ja toivoa että joskus helpottaa

    • jatketaan tästä

      Varmaan on hyvä että nykyään on olemassa nämä anonyymipalstat. Ennen kirjoiteltiin vain "rakkaille päiväkirjoille" ja silloinkin oli pelkona, että joku saa käsiin ja lukee.

      Sinulle aloittaja on ollut kyllä hyötyä siitäkin, että olet kirjoittanut ja pyyhkinyt pois. Asioiden pukeminen sanoiksi kirjoittamalla selkeyttää aivoissa tunteita Sinulla on tapana, ettet päästä mitään liian lähelle, et ihmisiä, hyviä asioita, jottet pettyisi ja tulisi torjutuksi.

      Alitajuisesti haluat kuunnella ja auttaa toisia saadaksesi sosiaalisia kontakteja ja seuraa ja vahvistat tunnetta, että sinä olet siinä pelissä joka on "vahvempi" ja jolla on langat käsissä. Kaipaat sympatiaa, ja pyyteetöntä ystävyyttä, mutta et silti päästä ketään antamaan sinulle. Et luota, et uskalla ottaa riskiä tasavertaiseen kumppanuuteen.

      Kerroit noista itsellesi erittäin kipeistä salaisista asioista, joista et uskalla avautua kenellekään. Tee niin että kirjoita ne ensin ihan itsellesi paperille, vaikka kuinka itseäsikin hävettäis. Asiat pitää ensin itse kohdata, ja sitten alkaa huomata että tuskin ne niin ainutlaatuisia sitten ovatkaan.
      Olen itse ollut paljolti samanlaisessa tilanteessa, mutta vuosien myötä olen saanut itsevarmuutta ja uskallan olla ja elää omana itsenäni, ottaa jopa riskejä.

    • tgw4gt

      Bipo taitaa olla aloittajan vaivana.

      • Pikemminkin ankeat elin-olosuhteet ovat avaajan(kin)ongelma. Yksinäisyys. Siitä tulee helposti mielen vankila. Eräässä sellissä kalistelen näkymättömiä kahleitani minäkin.
        Onnekseni elinkautiseni alkaa olemaan loppusuoralla - ikäni armahtamana.

        Me suomalaisetkin olemme sosiaalistumassa. Toisaalta; nuorisopsykiatriset paikat eivät riitä siihen, mitä tarvetta olisi.
        En mie tiiä, tänäänkin apatia nosti päätään. Fyysiset ja henkiset voimavarat ovat epätasapainossa näihin olosuhteisiin nähden. Elämästäni ainakaan ei puutu haasteita.

        Hei aloittaja. Tutustu jo viikon Mindfueldness meditaatioon. Löydät sen netistä. Homman nimi on suomennettuna jotai läsnäolon vaikutus.
        Olisin jo kuollut tai hoitolaitoksessa ilman päivittäistä reikimeditaatiomenetelmän säännöllistä harjoitusta. Mestarini nimi lie Mikao Usui.

        Toivo Lång
        Inkeroinen


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tärkeä kysymys!

      Haluatko sinä, mies, minut?
      Ikävä
      91
      1425
    2. Asiallinen lähestyminen

      Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk
      Sinkut
      154
      1127
    3. En tiedä..

      Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse
      Ikävä
      84
      967
    4. Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."

      Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll
      Suomalaiset julkkikset
      15
      867
    5. Mitäs nainen

      Meinaat tehdä viikonloppuna.
      Ikävä
      82
      840
    6. Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?

      Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?
      Ikävä
      40
      737
    7. Suhde asiaa

      Miksi et halua suhdetta kanssani?
      Ikävä
      62
      733
    8. Vedalainen metafysiikka

      Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli
      Hindulaisuus
      289
      733
    9. Ai jaa sinä oletkin ahnas

      Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
      Ikävä
      107
      718
    10. En oikeastaan usko että sinä tai kukaan

      Olisi oikeasti ihastunut tai rakastunut. Se on joku harhakuva joka minusta miehestä syntyi. Ja kun se särkyy, niin "tunt
      Ikävä
      44
      692
    Aihe