Täytän kohta 60. Äitini oli laitoksessa dementoituneena kauan ennen kuolemaansa. Isällä (96 v) on nyt sama vaihe, joka toivottavasti ei kestä enää kauan. Omaishoitaja en ole ollut.
Minulla taitaa olla suuri riski dementoitua, vaikka vielä siitä ei ole onneksi mitään merkkiä. Olen jo kauan aikaa sitten tehnyt oman ratkaisuni. Kun dementia alkaa (ja lääkäri on varmistanut asian), lähden oman käden kautta. Asia on minulle ihan selvä. Puolisoni kanssa olen puhunut asiasta ja luulen, että hän ymmärtää.
Minulla on ollut hyvä elämä ja on vieläkin. Vaikka on ollut vastoinkäymisiä, olen saanut elämältä paljon: hyvän koulutuksen, mielekkään työn, kohtuullisen toimeentulon, rakkaita ihmisiä. Itse asiassa puolisoni ja muut läheiset ihmiset ovat niin rakkaita, että haluan säästää heitä, mutta ennen kaikea itseäni. Vaikka kukaan heistä ei ottaisikaan raskasta omaishoitajan vastuuta, en näe silläkään mitään merkitystä, että laitoksessa elintoimintojani pidetään yllä kenties kymmenenkin vuotta, kuten vanhemmillani, vaikka henki on jo sammunut. Yhteiskunnan on parempi käyttää ne rahat johonkin muuhun, vaikka lapsiin ja nuoriin,
Tämä on kovin arka aihe. Haluaisin kuulla, mitä omaishoitajat ajattelevat ratkaisustani.
Minulla taitaa olla suuri riski dementoitua, vaikka vielä siitä ei ole onneksi mitään merkkiä. Olen jo kauan aikaa sitten tehnyt oman ratkaisuni. Kun dementia alkaa (ja lääkäri on varmistanut asian), lähden oman käden kautta. Asia on minulle ihan selvä. Puolisoni kanssa olen puhunut asiasta ja luulen, että hän ymmärtää.
Minulla on ollut hyvä elämä ja on vieläkin. Vaikka on ollut vastoinkäymisiä, olen saanut elämältä paljon: hyvän koulutuksen, mielekkään työn, kohtuullisen toimeentulon, rakkaita ihmisiä. Itse asiassa puolisoni ja muut läheiset ihmiset ovat niin rakkaita, että haluan säästää heitä, mutta ennen kaikea itseäni. Vaikka kukaan heistä ei ottaisikaan raskasta omaishoitajan vastuuta, en näe silläkään mitään merkitystä, että laitoksessa elintoimintojani pidetään yllä kenties kymmenenkin vuotta, kuten vanhemmillani, vaikka henki on jo sammunut. Yhteiskunnan on parempi käyttää ne rahat johonkin muuhun, vaikka lapsiin ja nuoriin,
Tämä on kovin arka aihe. Haluaisin kuulla, mitä omaishoitajat ajattelevat ratkaisustani.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen ollut kauan omaishoitaja, nyt en enää ole.
Sen tiedän että en halua samaa taakkaa kenellekään mitä olen itse kantanut. Teen saman ratkaisun kuin aloittaja jos vain järkeä on vielä sen verran jäljellä.
Omaishoito on ainakin nimellisesti vapaaehtoista, kun sen on aloittanut ei niin vain voikaan lopettaa, hoitopaikkoja on todella vaikea saada, aikaan joka kunnassa.
Rakkaudesta hoidettavaan moni hoitaa oman hyvinvointinsa kustannuksella. Kyllä se vielä menettelee jos hoidettava on edes kohtalaisessa kunnossa ja hoitajalla on voimia jäljellä.
Viimein on niin syvällä "omaishoidon suossa" että hoitaa vaikka ei enää jaksaisikaan, niin tein itse. Hoidin parhaani mukaan itseni täysin unohtaen, siitä on palkkana loppuun ajetut selkä ja nivelet, myös henkisesti olin lopussa. Potilas oli todella huonokuntoinen. En ymmärrä mikä sai jatkamaan, olin ehkä niin lopussa että en edes jaksanut hakea muutosta asiaan. Viimein lääkäri pani pisteen asialle, kunpa olisi tehnyt sen aikaisemmin. Kyllä kuin ihmeen kautta hoitopaikka löytyi, olin itse puhunut asiasta niin on sanottu vain että paikkoja ei ole.