Professori Liisa Keltikangas-Järvinen:Sosiaalisuus ja sosiaalise

Professori Liisa Keltikangas-Järvinen toteaa kirjassaan Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot, että sosiaalisten taitojen kääntöpuoli on aggressiivisuus, joka on liitettävissä narsismiin. Narsismi on ihmissuhteissa ja työelämässä ongelma, josta narsistia enemmän kärsii ympäristö.

Iltalehden lukijat kertovat kokemuksistaan.

"Itsetunto meni, ystävät hävisivät"

Olen narsistin ex-aviopuoliso. Mieheni oli kaikessa hyvä, minä taas en missään asiassa, hän oli sairaalloisen mustasukkainen, mutta petti minua säännönmukaisesti eri naisten kanssa, hän arvosteli kaikkea, mikä oli minulle tärkeätä tai minun juttuni, hän arvosteli ulkonäköäni, ystäviäni, sukulaisiani, lastenkasvatustani, opiskelujani, tapaani tehdä työtä ja pukeutua... Mikään ei tahtonut kelvata... Kahdenkymmenen vuoden aikana meni itsetunto matalaksi ja iso osa ystävistäni hävisi, koska en saanut pitää heihin yhteyttä, ja sukulaissuhteeni kärsivät... En jaksanut sellaista elämää, joten erosimme, enkä ole kaivannut pätkääkään vanhaan elämääni vaan nautin nykytilanteesta ja vapaudestani suunnattomasti.

Anne
3333
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Mutta eikö nuo narsisti ja sosiopaatti ja muut ole persoonallisuushäiriöitä? Olen käsittänyt sen niin ettei edes voi opettaa heille sosiaalisia taitoja.

Äänestä

Ongelmana on se, että narsisti on niin sokea tornissaan. Ei hän kenenkään ohjeiden tarpeessa ole. Jos ihminen itse alkaa tiedostaa olevansa epänormaali tarpeessa ja sairas, niin silloin on ovi auki muutokseen. Täysnarsisti ei tätä koskaan tiedosta.

Äänestä

Anne, kiitos valtavan hyvästä kirjoituksestasi. Minulla on ihan samanlaisia kokemuksia takanani. Aggressiivisuus ja narsismi liittyvät minunkin kokemukseni mukaan yhteen.

Itse olen ihmetellyt, että miksi olen viipynyt tässä liitossa niin pitkään. Periaatteessa jo alkuvaiheessa puoliso toimi tavalla, että jos minulla 'olisi ollut kaikki kotona', olisin eronnut. Hän ei missään vaiheessa muuttunut. Se, mikä avasi silmäni, oli yksunkertaisesti samojen tilanteiden jne toistuminen. - Aloin tunnistaa, mikä on tosiasia, vaikka sitä oli vaikea uskoa. Narsisti todellakin näyttelee saadakseen toisen uskomaan että kaikki on hyvin. Näytteleminen voi katketa silmänräpäyksessä, jos toinen ei käyttäydy narsistin odotusten mukaan.

Ero etenemässä. Yritän olla miettimättä tapahtumia yms. En vain enää halua elää elämääni yhdessä ihmisen kanssa, joka ei näe minussa mitään muuta kuin kaikkea mahdollista huonoa. Haluan vain päästä hengittämään vapaasti. Tietysti hänen aivopesunsa on vaikuttanut minuun. Ikään kuin olisin ollut vuosia mukana näytelmässä, jossa minulla on tietty rooli ja vastanäyttelijäni vahvistaa tätä roolini minää joka päivä, vuosien ajan. Luulin, että kykenin pitämään hänen sairaan luonteensa erillään omasta minä-tunteestani, mutta nyt olen huomannut, että olen alkanut nähdä itseäni hänen silmin.

Onneksi nyt saan hänet pois elämästäni. Hän murskasi minuuteni, mutta ainakin tajuan, että on minullakin oikeus olla olemassa, vaikka olisin kuinka mitätön. Olen kiitollinen elämän lahjasta ja ajatus tulevaisuudesta, jossa nykyään osaan vartioida rajojani, tuntuu hyvältä. Ei tarvitse katsoa, miten toisen naama muuttuu myrkylliseksi pienimmästäkin syystä. Mikään muu ei ollut hymyn arvoista kuin hänen omaan perheeseensä ja sukuunsa yms liittyvä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


t taidot: kirjoitti:

Professori Liisa Keltikangas-Järvinen toteaa kirjassaan Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot, että sosiaalisten taitojen kääntöpuoli on aggressiivisuus, joka on liitettävissä narsismiin. Narsismi on ihmissuhteissa ja työelämässä ongelma, josta narsistia enemmän kärsii ympäristö.

Iltalehden lukijat kertovat kokemuksistaan.

"Itsetunto meni, ystävät hävisivät"

Olen narsistin ex-aviopuoliso. Mieheni oli kaikessa hyvä, minä taas en missään asiassa, hän oli sairaalloisen mustasukkainen, mutta petti minua säännönmukaisesti eri naisten kanssa, hän arvosteli kaikkea, mikä oli minulle tärkeätä tai minun juttuni, hän arvosteli ulkonäköäni, ystäviäni, sukulaisiani, lastenkasvatustani, opiskelujani, tapaani tehdä työtä ja pukeutua... Mikään ei tahtonut kelvata... Kahdenkymmenen vuoden aikana meni itsetunto matalaksi ja iso osa ystävistäni hävisi, koska en saanut pitää heihin yhteyttä, ja sukulaissuhteeni kärsivät... En jaksanut sellaista elämää, joten erosimme, enkä ole kaivannut pätkääkään vanhaan elämääni vaan nautin nykytilanteesta ja vapaudestani suunnattomasti.

Anne

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu