Hei huusin sinulle
tuolle ikuiselle hurmurille
Nostin käteni ja vilkutin
olin kait onnellisin
Petyin
En saanut vastausta
olit kuin musta tausta
Ilman kuvaa
vain usvaa
Käännyin
etäännyin
Palajanko
vai unohdanko hymysi.
tuolle ikuiselle hurmurille
Nostin käteni ja vilkutin
olin kait onnellisin
Petyin
En saanut vastausta
olit kuin musta tausta
Ilman kuvaa
vain usvaa
Käännyin
etäännyin
Palajanko
vai unohdanko hymysi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Salaperäinen!
Se oli ensivaikutelmani tästä runostasi. Runon kulku ja sen kuvakieli kertovat pienen tarinan onnellisuudesta, pettymyksestä ja tunteen hiipumisesta.
Runokieli kertoo salaperäisellä tavallaan hiipuneen tunteen jääneen kuitenkin kytemään.
Ehkä se tarvitsee pienen puhalluksen, herkän henkäyksen, joka saattaa riittää sytyttämään palon uudelleen.
Upeasti rakennettu runokokonaisuus. Tästä runoudessa on parhaimmillaan kyse: Runo kertoo tarinan ja herättää mielikuvia täydentämään, tukemaan, tai jopa nostattamaan kerrontaan uusia merkityksiä.
Runo on luovuuden riemuvoitto.
Tämä runo on omalla salaperäisellä tavallaan monitasoinen ja monitahoinen kertomus, joka kätkee sisäänsä elämän muistoja rakkaudesta ja rakkauden muistoja elämästä.
Kaunista, aina ei niin helposti avattavaa. Juuri sellaista, kuin sen olla pitää.
Kiitos Margitta.
Voi!
nyt minä huudan
kiljahdan riemusta
sinäkö se olit
jolle vilkutin
ilman kuvaa
kiitin
käännyin ympäri
ja hymyilin
Salaperäinen Ceero:)
Se hurmuri menetti tosi paljon..
Sinussa on sisästä kauneuden paloa ja vahvaa omaminää..ei sitä itsekästä..joka merkitsee minulle paljon.. se näkyy tässäkin runossa..älä unohda hymyä..omaasi.
Kiitos Mar..
Hymyillen vilkuta
olethan runoilija
tämän palstan
kiitos onija !
No tietysti!
No tietysti!
KIITOS