Syksy väsyttää, pimeys ja pitkät yksinäiset illat. Ulkoisesti kaikki näyttää olevan hyvin: on asunto ja työ, toimeentulo, terveys. Työssä on saanut iloisen ja ilostuttavan ihmisen maineen, mutta sen yllä pitäminen on todellista tuskaa silloin, kun mieli on raskas, kun yksinäisyys itkettää, kun kaipaa lähelleen toista ihmistä, jota ei ole eikä kai enää tulekaan. Meitä on varmasti monia, miehiä ja naisia, tämän roolin vankina. Itse olen nainen 50 .
miten puhua yksinäisyydestä?
Pakkoilopilleri
6489
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Masentuneisuutta ja ahdistusta kannattaa yrittää parantaa perinteisellä suomalaisella lääkkeellä, Kossulla. Tulos ei välttämättä ole masentava.
Voisin kirjoittaa kirjan yksinäisyydestä.
Olen asunut viimeiset kuusi vuotta täysin yksin lasteni muuttaessa pois kotoa.
Olen ollut työttömänä vakituisesta työstä 12 vuotta, viimeisin pisin jakso oli 3 vuotta peruspäivärahalla.
Sisaruksia ei ole eikä kohta ystäviäkään kun ei ole varaa lähteä heidän kanssaan minnekään.
Lomamatkalla en ole pystynyt käymään moneen vuoteen.
Ei ole varaa paljon soitella ympäriinsä joten kyllä yksinäisyys alkaa kaivertamaan.
Ihmettelen itsekin miten jaksan päivästä toiseen.
Sen vuoksi ymmärrän tuskasi ja toivoisin että kenenkään ei tarvitsisi kokea yksinäisyyttä.
Kumpa yksinäisyys olisikin niin vain poistettavissa. Et ole varmastikkaan ainoa joka on yksin ja tunnun minäkin jäävän yksin koska ei ole työtä (sairaseläke) rahat vähissä, mutta yritän sinnitellä ja löytää juttuseuraa edes täältä niin aika kuluu siinäkin.
Olisihan se mukavaa luksusta löytää joku olkapää johon joskus nojata edes hetken, ja saada halaus vaikka vaan ystävänä, mutta mistä ? !
...olen minäkin, mutta en omasta mielestäni ole antanut sen masentaa. Joskus yksinäisyys voi olla se parempi ratkaisu!
On minulla joitakin ystäviäkin ja sitten tuo koira, joka vie ulos!
Sieltä kotoa pitää aina välillä lähteä "ihmistenilmoille". Itse yritän harrastaa aina jotain ja vaikka olenkin työtön lähden kohta etelänmatkalle!
Ei sitä "olkapäätä" kannata kauheesti hakea, jos tulee kohdalle niin hyvä, jos ei niin elämä on kivaa ilmankin! Tsemppiä kaikki yksinäiset!
Kiitos sanoista.
Olen täällä palstalla myös juttuseuran vuoksi.
On niin mukava vaihtaa mielipiteitä ja syntyy vuorovaikutusta kun on useampi.
Saan täällä paljon enemmän kuin huonolta ystävyyssuhteelta.
Kiitos !
Välillä on parempia päiviä jolloin ei anna minkään lannistaa.
Viikonloput ovat pahimpia sillä arjet saa täytettyä kaikennäköisellä puuhalla ja osallistumisella mutta sitten iskee lama.
Minulla ei ole tekemisen puute, sillä olen aika ahkera ihminen niin kotioloissa kuin muutenkin, mutta eihän sitä jaksa vuorokauden ympäri riehua,