Jatkonovelli

Makasin sängylläni kuulokkeet korvissa ja kuuntelin musiikkia. Yritin selailla samalla historiankirjaa painaen mieleeni tärkeimpiä nimiä ja tapahtumia. Isä ja äiti tappelivat taas, ja yritin peittää musiikilla äänet. Nyt edes musiikki ei pystynyt peittämään ääniä. Heitin kirjan turhautuneena lattialle ja nousin ylös. Astuin huoneestani ulos eteiseen ja kuulin olohuoneesta ääniä. Vilkaisin eteisessä peiliin, ja vihreät silmät katsoivat minua takaisin. Tummat hiukseni olivat hieman sekaisin, mutta näyttivät hyviltä. Kauluspaitani oli sininen ja siisti. Ryntäsin olohuoneeseen tuohtuneena, mutta jähmetyin ovensuulle.
Äiti makasi lattialla, ja matto hänen allaan värjäytyi punaiseksi. Isä seisoi huohottaen raivoisa ilme kasvoillaan äidin vieressä ase kädessään. ”Olisit pysynyt poissa”, isä mutisi ja osoitti aseella mua. Hypähdin vaistomaisesti kauemmas ja luoti meni onnekseni ohi. Isä kirosi ja latasi asetta uudelleen. Salamana olin eteisessä, nappasin naulakosta takkini ja haparoin ulko-ovea auki. Hyppäsin terassin kaiteen yli ja pingoin metsään. Isä tuli terassille ja huusi mun perääni. Sitten kuulin laukauksen ja silmäkulmastani näin isän lyyhistyvän maahan. Paniikki sisälläni kasvoi.

Poliisiautot ja ambulanssit kurvasivat omakotitalon pihaan. Poliisit menivät edeltä ja ensihoitajat totesivat miehen ja naisen kuolleiksi, kun poliisit olivat tarkistaneet, että talossa oli turvallista.
”Asuuko täällä myös nuori poika?” poliisi kuulusteli hätänumeroon soittanutta naapuria.
”Kyllä vain, se juoksi tuosta takapihalta metsään isäänsä pakoon”, naapurin pelästynyt emäntä selitti.
”Niin muistelinki, poika on meidän vanha tuttumme”, poliisi vastasi ja käveli kolleegoidensa luokse.
”Poika on saattanut loukkaantua, mutta pääsi karkuun. Hänet on löydettävä. Hän voi tuossa mielentilassa olla vaaraksi muille tai itselleen.”