oon nyt 9. luokkalainen. mä ajattelen koko ajan et mä meen lukioon koulun jälkeen jos pääsen. sit ku pääsen lukiosta nii etin jonku työn ja opiskelen samalla. muutan johonki kivaan yksiöön ja sisustan sen miten ite haluun. jne... sit mä havahdun ja tajuun et mun pitää elää joka minuutti, joka tunti, joka päivä, joka vuosi. ja tajuun et sinne on niiiiin pitkä matka. sit alkaa ahdistaa ja se jatkuu monta päivää. mikä siihen voi auttaa? pelkään et mulle on tulossa masennus! olin ennen tosi ilonen koko ajan. oon nykyäänkin usein, mutta oon huomannu et kaverit kysyy usein et 'mikä sul on' tai 'ootko sä mulle vihanen jostain'... mua pelottaa! mulla on myös aika paha astma. oon ruvennu ajatteleen kuolemaa. et jos mulla onki joku keuhkotauti tai joku, ja mä kuolen ennen ku pääsen sisustaan kämpän oman mieleni mukaan...
elän unelmaa. vai unelmoinkohan elämää?
teenlove
7890
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Muutama vuosi enää. Se on lyhyt aika. Liian lyhyt...
Mä antasin paljon et olisin viel se ysiluokkalainen..Sun pitää oppii arvostaa joka hetkee ja elää päivä kerrallaan, vaik on kai se ihan hyvä et on tavotteita. Mut sun kannattas hakee vähän realismia tohon sun utopiaasi, kivat yksiöt, kivat työpaikat ja kivat koulutukset on oikeessa maailmassa vähän kortilla ja suuren työn alla. Itsenäistymisessä oli mulle se ongelma, et nykyään kun maailma kaatuu niskaan niin se kaatuu yksin mun niskaan, ja mun pitää ite ratkasta isotkin ongelmat kun ennen sai vaan itkee ne ulos ja joku muu hoiti asiat kuntoon. Nauti siitä et oot vielä omalla tavallasi vapaa elämään ja et kaikki ovet on sulle auki. Sulle on annettu elämä jolla sä voit tehdä ihan mitä itse haluat. :) Se pitää muistaa et kuka tahansa saattaa kuolla minä hetkenä hyvänsä. Sillon varmaan vituttais jos et olis osannut ottaa kaikkea irti siitä elämästä mikä sulla jo oli? Se kämpän sisustaminen on kuitenki vain niin pieni osa elämää, et sun kannattas nyt toistaseks ottaa joku unelma jota voit elää jo nyt. :) jaksamisia sulle. :)
kiitti, toi oli hyvin sanottu!
minulla ainakin aika kuluu nopeammin kun minulla on jokin kaukainen tavoite. esim. odotan ensikesää aivan hemmetisti ja siksi tuntuukin että aika kulkee paljon nopeammin. samoin odotan innolla että täytän 18 vuotta vaikka olen vasta 16-vuotias. siinä on tavoitteita.
No sitä kuolemaa ei kannata ainakaa ajatella, ku oot vaa ystävies kanssa ja unohdat asian, arvostat joka minuuttia, jokaista päivää ja jokaista vuotta...ja nauttia siitä että sä oot elossa, tee mitä ite haluut...ja sillee...tietty se on sun oma asias...kyl se aika kuluu puhumalla...niin sitä sanotaan :D hyvää, ihQa ja eloista elämää sullekki...koita jaksella...:)
Kunpa osaisin auttaa! Ei sun pelko ja ahdistus tee susta muita huonompaa. Useimmilla on omat pelkonsa, joillain pienemmät, toisilla suuremmat. Mutta kun sun ongelma vaivaa sua jatkuvasti, sä ansaitset ja tarvitset apua.
Monien sun ikäisten tavoin sulla on tarve itsenäistyä. Toivottavasti pystyt silti iloitsemaan tästäkin päivästä! Muutoin sulta voi jäädä huomaamatta sen hyvät puolet. Olet vielä nuori, ja sulla voi olla mahdollisuuksia vaikka mihin! Mieti, mikä tekee sun nykyajasta elämisen arvoisen ja mitä arvokasta haluaisit tehdä.
Sun vakavan sairauden pelko voi tuntua hyvinkin todelliselta. Tiedäthän silti, että on eri asia tuntea kuin tietää. Sitä paitsi peloissaan sitä kuvittelee asiat helposti todellisuutta pahemmiksi.
elä sekuntti kerrallaan. pian huomaat kun perse ja tissit raahaa maata, henki haisee paskalle, iho on ryppyinen,pillu on löysä kuin sivari,
kolme penskaa pyörii jaloissas ja äijä kittaa kaljaa sohvalla(eli elät neljän ihmisen elämää omasi ohella)... nauti kun vielä voit!!!