Korkeasta iästään, raihnaisesta kehostaan ja höperöitymisestään huolimatta työskentelee
Paavi Johannes Paulus II edelleen.
Hänellä lienee maailmanennätys pyhäksi ja pyhimyksiksi julistamisessa, yhteensä enemmän kuin mitä kaikki aikaisemmat paavit yhteensä ovat tehneet! Tähän päivään mennessä 1338 kpl!
Yhä edelleen hän hakee uusia kanditaatteja ympäri maapalloa.
Eräs viimeisimmistä on Itävalta-Unkarin keisari Karl I.
Jotta pyhäksi julistaminen olisi mahdollista (ensimmäinen askel pyhimykseksi julistamiseen) on kanditaatin täytynyt suorittaa joku ihmeteko.
Ja paavi sai todella tutkia Karl I:n tekoja. Lopulta he keksivät sen! Eräs brasilialainen nunna oli
nimittäin jossakin keisarille lähettämässään kirjeessä sattunut mainitsemaan että hänellä oli suonikohjuja. Jonkun ajan kuluttua häneltä hävisi kohjut ja hän riemuitsi: ”Itävalta-Unkarin
keisari on vapauttanut minut suonikohjuista! Ihme on tapahtunut!”
Tätä asiaa ei muuttanut edes se seikka että paavi sai tietää että Karl I oli antanut määräyksen
levittää sinappikaasua vastustajajoukkojen (italialaisten) ylle.
Ei toki, yhdentekevää! Jos joku Itävallassa istuva pystyy parantamaan suonikohjut Brasiliassa
niin synnit on anteeksiannettu korkojen kera.
Paavi Johannes Paulus II edelleen.
Hänellä lienee maailmanennätys pyhäksi ja pyhimyksiksi julistamisessa, yhteensä enemmän kuin mitä kaikki aikaisemmat paavit yhteensä ovat tehneet! Tähän päivään mennessä 1338 kpl!
Yhä edelleen hän hakee uusia kanditaatteja ympäri maapalloa.
Eräs viimeisimmistä on Itävalta-Unkarin keisari Karl I.
Jotta pyhäksi julistaminen olisi mahdollista (ensimmäinen askel pyhimykseksi julistamiseen) on kanditaatin täytynyt suorittaa joku ihmeteko.
Ja paavi sai todella tutkia Karl I:n tekoja. Lopulta he keksivät sen! Eräs brasilialainen nunna oli
nimittäin jossakin keisarille lähettämässään kirjeessä sattunut mainitsemaan että hänellä oli suonikohjuja. Jonkun ajan kuluttua häneltä hävisi kohjut ja hän riemuitsi: ”Itävalta-Unkarin
keisari on vapauttanut minut suonikohjuista! Ihme on tapahtunut!”
Tätä asiaa ei muuttanut edes se seikka että paavi sai tietää että Karl I oli antanut määräyksen
levittää sinappikaasua vastustajajoukkojen (italialaisten) ylle.
Ei toki, yhdentekevää! Jos joku Itävallassa istuva pystyy parantamaan suonikohjut Brasiliassa
niin synnit on anteeksiannettu korkojen kera.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Lueskelin kerran näistä pyhimyksistä ja juuri noista edellityksistä saada pyhimyksen "arvonimi."
Muistelen, että Äiti Teresakin autuutettiin ensin kuolemansa jälkeen ja pyhimykseksi julistamis prosesi taitaa olla vielä kesken.
Etsitäänköhän sitä yliluonnollista tekoa vielä.
Arvostan hyvin paljon Äiti Teresan pyyteetöntä työtä Intiassa kodittomien kuolemansairaiden ihmisten parissa ja heitä auttaessaan.
Tuolle koko pyhimys asialle ei ole kyllä oikein mitään selitystä, jos sitä tarkkailee raamatun opetusta vasten.
Onkohan meillä Suomessa ketään joka eläessäään jo innostuisi "alkamaan" kuolemansa jälkeen pyhimykseksi?
Jotenkin epäilen, että jos ihmisellä on vähänkin itsekritiikkiä niin hän suorastaan kauhistuisi koko ajatusta.
Pyhäin päivä on meillä Suomessa ja käsittääkseni kaikissa protestanttisissa maissa nimeltään vainajien muistopäivä ja minä vietin tänään tavallaan ennakkoon tuota muistohetkeä käymällä sukuhaudallamme siskoni kanssa.
Sytytimme kynttilät ja koimme haikeuden tunnetta.
Yhdysvalloisahan sitten on aivan omanlaatuisensa "pyhäinpäivä."Se on taas toinen juttu ja tästä tulee liian pitkä kirjoitus, jos en kohta lopeta. Niinkuin Eskon saarna naapurissa, joka ärsyttää joitakin.
että uskoisin monenkin "ryhtyvän rupeamaan" pyhimykseksi, jos vain tilaisuus siihen tulisi :-D
Omassa lähiympäristössäni on jo montakin pyhimystä, (kaiken varalta) itsenimitettyä pyhimysehdokasta.
Haluaisivat varmaankin tulla pyhimyksenä käsitellyiksi jo eläessään.
Itsekritiikki on venyvä käsite....
liian "pyhä" hersyvälle naurulle.
Vanhoina hyvinä aikoina Pyhäinpäivän nimi oli Pyhäinmiestenpäivä (Hymyilee vinosti sisäänpäin). Silloin vuodessa oli yksi päivä, kun vanha syntisäkki veti hyvällä omallatunnolla mustat päälle, tumman ulsterin, lierihatun, lakerikengät ja valkoisen kaulahuivin lähtien spaseraamaan maalikylälle. Nostettiin hattua tutuille daameille ja iskettiin silmää miehille.
Sitten tuhottiin tämäkin arvokas perinne. Pyhäinpäivä? Se tosiaan tuo mieleen jonninjoutavat pyhimykset eikä meitä yhden päivän pyhiä miehiä. Harmittava taka-isku!
vai olisikohan tuossa ollut jotain sovinistisuuteen vivahtavaa.
"Pyhäin miesten päivä!"
Kyllä sinä nyt kuvittelet, ellumari. Onko yksi päivä vuodessa liikaa? Kysyn vain.
eivät osanneet ennakoida(olisi pitänyt)
millaisia korostuneita piirteitä tuo "Pyhät miehet" saa aikaan.Sitten piti kelata takaisin ja muuttaa koko päivän nimi Pyhäin päiväksi.
Se on minunkin mielestäni liian neutraali nimi, mutta kun ei, niin ei.
Tarkoitan ettei "Pyhäin naisten " päivää suinkaan voitu antaa tasapuolisuuden nimissä meille naisille juhlittavaksi.
Jos nyt ajattelet Äitien päivää,sitä ainutta päivää vuodessa, jolloin monien äitien ei tarvitse keittää ite aamukahviaan, niin se ei kelpaa, sillä onhan isilläkin päivä marraskuussa.
Minun siis pitäisi saada sanottua, että noiden merkkipäivien suhteen naiset ja miehet ovat tasoissa.
Naiset kylläkin ovat vuoden jokaisena päivänä pyhempiä kuin miehet, oletko samaa mieltä?
Minulle nainen on ihme, jokainen heistä (teistä) edustaa pyhimystä. Tämän sanon tarkoittaen mitä sanon. Suhtaudun vaimoonikin kuin ihmeeseen, vaikka olen tuntenut hänet lapsesta saakka.
Nykyinen paavi on myös ihme. Kuinka dementoitunut vanhus voi edelleen hallita miljoonia, köyhiä, rikkaita, tavallisia ihmisiä ja suuria valtiomiehiä?
Minulla on ollut maalla paljon aikaa lueskella muutakin kuin Jallua vessan seinällä. Niinpä tiedän, että paavin valta kukoisti keskiajalla siitä syystä, että Eurooppa oli täynnä pikku valtioita.
Pikku valtioissa oli pikku ruhtinaita, jotka tykkäsivät sotia naapureidensa kanssa. Se tiesi levottomia aikoja kansalaisille. Paavi tarjoutui suojelemaan ihmisiä, mikäli nämä maksoivat veroa (ostivat aneita).
Ihme tapahtui. Vatikaani rikastui. Sen sotajoukko kykeni myös "suojelemaan" kannattajiaan ja kansalaisiaaan paremmin kuin ailahtelevat pikku ruhtinaat.
No. Tämä tästä. Ts. Paavin vallalla on vankat perinteet. Meinaan vaan kun sitä ihmetellään, että dementoitunut vanhus. Perinteet ovat merkillinen asia. Englannissa vieläkin katoliset ja protestantit kukkoilevat toisilleen. Sekin juontuu keskiajalta.
Kuinka ollakaan olen juuri aloittelemassa kirjaa, joka kertoo Saksan keisari Henrik neljännen katumuksenteko matkasta Canossaan Italiaan vuonna 1077.(raunioitunut linna)
Paavin kirkkolla(paavilla)oli todellakin valta ruhtinaiden ja keisareiden yli.
Tiedäthän sanonnan:"Canossaan emme mene."
Tarkoitta, että emme kadu.
Henrik VIII oli kyllästynyt paavin määräyksiin ja Elisabet I:n aikana maa oli siirtynyt protestanttiseen uskontoon. Se oli tehnyt sen niin rajusti, että paavin uskoisia jahdattiin ja kidutettiin. Sieltä tosiaan juontuu vieläkin olemassa oleva viha.
Meidän on vaikea ymmärtää uskonnon merkitystä silloin ja nyt. Yksinkertaistettuna ilmaisten se merkitsee sekä henkistä, että (varsinkin) maallista vallanpitoa.
Islamilaisuus on kaikista kauhein ja käsittämättömin kaikessa julmuudessaan.
Muhamed oli sen uskonnon perustaja. Ihminen ja hyvin vajavainen. Lukutaidototon, sairasti epilepsiaa ja näkyjä nähdessään "hoksasi" keksiä aina jos jonkinlaista lakeja ja säädöstä.
Hän kuoli pää lempivaimonsa sylissä.
Budalaisuus on käsittämätöntä, hindulaisuuskin. Ne ovat uskontoja.
Sitten on Kristinusko.Huomaatko vivahde -eron jo sanassakin?
Valitettavasti ihmisten käsissä hyvätkin asiat menevät pilalle.
Kommunismikin oli ideologiana ihan jees, silloin kun Karl Marx sen "suunnitteli." Kuinka kävikään?
Uskonto on vain jotakin niin alitajuista kuin seksi tai tappaminen ettei sitä voi pyyhkiä pois, vaikka kuinka haluaisi. Kuvittelepa yhdistelmää, kun nuori kaveri saa kuolettavan luodin rintamalla, mitä hän huutaa: Kristus perkele! Ja viimeinen elonmerkki on erektio. Ajattelepa tätä! Mitä pyyhit pois?
Alitajuiset, tiedostamattomat asiat ovat osa ihmisenä olemista.
Ei niitä voikaan pyyhkiä pois.
Joidenkin kohdalla vain Uskonto, tai uskonnot eivät tarkoita samaa kuin usko.
Tuolla on tuo Esko meidän "kotijeremia"(kaikella kunnioituksella)hänellä on se usko.
seuraahan Eskon saarnoja! Hän ei kinaa, ei haasta riitaa, ei syytä ketään ihmistä.Hän kertoo, että Saatana sielujemme vihollinen tahtoo kadottaa ja tuhota ihmisen.
Ihminen valitsee väärin, seuraten Väärää johtajaa.....
Esko on meidän yläpuolellamme. Hän viestii, että hänen jumalansa ja hänen uskonsa on ainoa oikea. Tietämättä meistä mitään, Esko päättelee meidän olevan menossa helvettiin. Häntä ei edes kiinnosta tietää meistä mitään. Esko ei kysy mitään. Hän saarnaa sielujemme kadotusta ellemme tule hänen kaltaisekseen.
Eskon saarnat ovat esimerkki fundamentalismista kristinuskossa.
hänen olevan yläpuolellani.
Uskommekohan me sitten Eskon kanssa samalla fundamentalistisella tavalla.
Olemme vaan erilaisia persoonia.
Hei, eihän se Esko ole tainnut kertaakaan sanoa, että "Tulkaa minun kaltaisekseni!?"
On ollut mukava jutella ja jatketaan toisena päivänä!
Minä menen taas huomenna elatustani ansaitsemaan ja nyt menen nukkumaan.
Muuten, kertaakaan tänä iltana täällä palstoilla ei ole tullut paha mieli.....en tarkoita ihan oikeasti ketään enkä mitään, mutta paninpahan vaan merkille.
On todella henkilöitä jotka pitävät itseään pyhimyksinä. Istutaan pää kallellaan kirkasotsaisena hengellisissä tilaisuuksissa, arvostellaan muiden "syntejä" joilla sitten kiillotetaan omaa kupua. Onpa näissä piireissä allekirjoittanutkin saanut syntisen naisen tittelin.
Pyhäinpäivä, joka aihe oli, kirkko siirsi sen vietettäväksi 1955 lokakuun viimeisen päivän lauantaiksi. Juhlaa on perusteltu halulla muistaa kiitollisuudella poismenneitä.
Kansanperinteessä uskottiin, aattoyönä pyhät - poisnukkuneet, tulivat vierailulle entisille asuinsijoilleen.
Monilla tiloilla syötiin ja juotiin "riihitomuja alas" talon salissa koko väen kanssa. Paistina oli lammas tai nuori vasikka, palanpainikkeena oli itsevalmistettua olutta. Muistan kodissani näin tehdyn lapsuusvuosinani.
Tähän aikaan osui myös köyri eli kekri, pyhäinpäivän jälkeinen päivä, joka oli satovuoden viimeisin päivä ja seuraava ensimmäinen. Oli siis aihetta juhlintaan.
Arkipyhänä alkoi vuosipalvelijoille kissaviikko jota seurasi koiraviikko, jolloin työt alkoivat joko vanhassa paikassa tai uudessa työpaikassa.
Sallinette nostalgisuuteni!