Kissa-allergia

Minun vaimollani pahentui krooniseksi poskiontelon tulehdukseksi. Jatkuva päänsärky ja paljon limaa erittävä nuhainen olo.
Allergiatestit oli tehty ja osasyy kissassa.

Kun kissa ja vaimo olivat erillään toisistaan, oireet vähenivät.

Kissa jouduttiin lopettamaan. Sille kysyttiin sijoituskotia eräästä kissayhdistyksestä. Sieltä todettiin että he eivät pysty takaamaan maalaistalo-olosuhteita joka olisi ollut ainoa oikea vaihtoehto sille niomenomaiselle kissalle.
Lisäksi he totesivat; ellei maalaisolosuhteita löydy, he joutuvat lopettamaan kissan määräajan kuluessa.
He, nimittäin jättivät muut sijoitusvaihtoehdot pois kokemuksiimme luottaen.

Kissalle koitettiin saada sijoitusta myös tuntemiimme maalaistaloihin mökkipaikkakunnallamme tuloksetta.

Se nimittäin vietti kaupungissa sisäkissan virkaa, eikä nauttinut lainkaan olostaan. Pissaili nurkkiin ja käyttäytyi välillä jopa agressiivisesti.

Sen sijaan maalaisolosuhteissa mökillämme se sai olla vapaa ja nautti silmin-nähden elämästään. Käyttäytyi hellyttävästi ja kaupunkilaisolosuhteisiin verrattuna oli jopa tottelevainen.

Sanoisinko vielä että me olimme terveelle, leikatulle Leevi-kissallemme jo "sijoituskoti."
Sen ensimmäinen "kaupunkilaisomistaja" tuli sille allergiseksi.
Hän toi sen meille eräänä päivänä kylään. Se kyläreissu kesti vajaat kuusi vuotta.
Myös häntä informoitiin siitä että kissa joudutaan lopettamaan, ja että sijoitusvaihtoehtoja oli etsitty.
Hän hyväksyi päätöksemme suruisin mielin todeten että; "vaikka hän kuinka haluaisi ottaa sen luokseen, Hän ei allergeeninsa vuoksi voi."

Perheessämme on myös toinen kissa ja se saa elää elämänsä loppuun meillä, mikäli se on minusta vähänkään kiinni.

Vaimoni ja poikani jotka kissasta allergisoituivat, ja jotka noita em. vaihtoehtoja olivat etsineet.-Murtuivat "Leevin" haudalla mökkimme koivikossa.
Haudalla on pieni muistomerkki (käppyräinen kuusenoksa johon kaiversin Leevi-nimen.
Itkuisin silmin he sanoivat: "Tuolla on nyt puolet meidän allergian aiheuttajastamme, toisen puolen kanssa yritetään elää, vaikka mikä olisi.

Tässä tarinaa kissasta. Saa nähdä, saako olla tällä palstalla ihmisten luettavana. (Pelkään.)

"pässinpää" kirjoitti:

Minun vaimollani pahentui krooniseksi poskiontelon tulehdukseksi. Jatkuva päänsärky ja paljon limaa erittävä nuhainen olo.
Allergiatestit oli tehty ja osasyy kissassa.

Kun kissa ja vaimo olivat erillään toisistaan, oireet vähenivät.

Kissa jouduttiin lopettamaan. Sille kysyttiin sijoituskotia eräästä kissayhdistyksestä. Sieltä todettiin että he eivät pysty takaamaan maalaistalo-olosuhteita joka olisi ollut ainoa oikea vaihtoehto sille niomenomaiselle kissalle.
Lisäksi he totesivat; ellei maalaisolosuhteita löydy, he joutuvat lopettamaan kissan määräajan kuluessa.
He, nimittäin jättivät muut sijoitusvaihtoehdot pois kokemuksiimme luottaen.

Kissalle koitettiin saada sijoitusta myös tuntemiimme maalaistaloihin mökkipaikkakunnallamme tuloksetta.

Se nimittäin vietti kaupungissa sisäkissan virkaa, eikä nauttinut lainkaan olostaan. Pissaili nurkkiin ja käyttäytyi välillä jopa agressiivisesti.

Sen sijaan maalaisolosuhteissa mökillämme se sai olla vapaa ja nautti silmin-nähden elämästään. Käyttäytyi hellyttävästi ja kaupunkilaisolosuhteisiin verrattuna oli jopa tottelevainen.

Sanoisinko vielä että me olimme terveelle, leikatulle Leevi-kissallemme jo "sijoituskoti."
Sen ensimmäinen "kaupunkilaisomistaja" tuli sille allergiseksi.
Hän toi sen meille eräänä päivänä kylään. Se kyläreissu kesti vajaat kuusi vuotta.
Myös häntä informoitiin siitä että kissa joudutaan lopettamaan, ja että sijoitusvaihtoehtoja oli etsitty.
Hän hyväksyi päätöksemme suruisin mielin todeten että; "vaikka hän kuinka haluaisi ottaa sen luokseen, Hän ei allergeeninsa vuoksi voi."

Perheessämme on myös toinen kissa ja se saa elää elämänsä loppuun meillä, mikäli se on minusta vähänkään kiinni.

Vaimoni ja poikani jotka kissasta allergisoituivat, ja jotka noita em. vaihtoehtoja olivat etsineet.-Murtuivat "Leevin" haudalla mökkimme koivikossa.
Haudalla on pieni muistomerkki (käppyräinen kuusenoksa johon kaiversin Leevi-nimen.
Itkuisin silmin he sanoivat: "Tuolla on nyt puolet meidän allergian aiheuttajastamme, toisen puolen kanssa yritetään elää, vaikka mikä olisi.

Tässä tarinaa kissasta. Saa nähdä, saako olla tällä palstalla ihmisten luettavana. (Pelkään.)

Lue lisää

Miten voi yhdestä kissasta saada oireita ja toisesta ei? Oletan näin, kun tapoit vain toisen kissan, et molempia.

"pässinpää" kirjoitti:

Minun vaimollani pahentui krooniseksi poskiontelon tulehdukseksi. Jatkuva päänsärky ja paljon limaa erittävä nuhainen olo.
Allergiatestit oli tehty ja osasyy kissassa.

Kun kissa ja vaimo olivat erillään toisistaan, oireet vähenivät.

Kissa jouduttiin lopettamaan. Sille kysyttiin sijoituskotia eräästä kissayhdistyksestä. Sieltä todettiin että he eivät pysty takaamaan maalaistalo-olosuhteita joka olisi ollut ainoa oikea vaihtoehto sille niomenomaiselle kissalle.
Lisäksi he totesivat; ellei maalaisolosuhteita löydy, he joutuvat lopettamaan kissan määräajan kuluessa.
He, nimittäin jättivät muut sijoitusvaihtoehdot pois kokemuksiimme luottaen.

Kissalle koitettiin saada sijoitusta myös tuntemiimme maalaistaloihin mökkipaikkakunnallamme tuloksetta.

Se nimittäin vietti kaupungissa sisäkissan virkaa, eikä nauttinut lainkaan olostaan. Pissaili nurkkiin ja käyttäytyi välillä jopa agressiivisesti.

Sen sijaan maalaisolosuhteissa mökillämme se sai olla vapaa ja nautti silmin-nähden elämästään. Käyttäytyi hellyttävästi ja kaupunkilaisolosuhteisiin verrattuna oli jopa tottelevainen.

Sanoisinko vielä että me olimme terveelle, leikatulle Leevi-kissallemme jo "sijoituskoti."
Sen ensimmäinen "kaupunkilaisomistaja" tuli sille allergiseksi.
Hän toi sen meille eräänä päivänä kylään. Se kyläreissu kesti vajaat kuusi vuotta.
Myös häntä informoitiin siitä että kissa joudutaan lopettamaan, ja että sijoitusvaihtoehtoja oli etsitty.
Hän hyväksyi päätöksemme suruisin mielin todeten että; "vaikka hän kuinka haluaisi ottaa sen luokseen, Hän ei allergeeninsa vuoksi voi."

Perheessämme on myös toinen kissa ja se saa elää elämänsä loppuun meillä, mikäli se on minusta vähänkään kiinni.

Vaimoni ja poikani jotka kissasta allergisoituivat, ja jotka noita em. vaihtoehtoja olivat etsineet.-Murtuivat "Leevin" haudalla mökkimme koivikossa.
Haudalla on pieni muistomerkki (käppyräinen kuusenoksa johon kaiversin Leevi-nimen.
Itkuisin silmin he sanoivat: "Tuolla on nyt puolet meidän allergian aiheuttajastamme, toisen puolen kanssa yritetään elää, vaikka mikä olisi.

Tässä tarinaa kissasta. Saa nähdä, saako olla tällä palstalla ihmisten luettavana. (Pelkään.)

Lue lisää

Tuo nyt oli hieman asiallisemmin kirjoitettu ainakin kuin se alkuperäinen (jota en nähnyt, luin vain siitä aiheutuvaa keskustelua) jossa olit kertonut kuinka olit ampunut kissanne ja kuinka se osoitti kiintymystään sinuun kun olit päättämässä sen elämän.

hmmm-hmmm kirjoitti:

Miten voi yhdestä kissasta saada oireita ja toisesta ei? Oletan näin, kun tapoit vain toisen kissan, et molempia.

Oletat ehkä väärin. Molemmat varmastikin aiheuttavat, mutta kaksi enemmän kuin yksi.

En minä ole tällaisten asioiden asiantuntija, mutta voisi kuvitella että kun allergianaiheuttajat putoavat puoleen, niin myös oireisiin sillä on vaikutus.

Tuo kissa joka lopetettiin valiutui siksi, että oireita saavat epäilivät oireiden johtuvan enemmän juuri tuosta kissasta.

Kissan käyttäytyminen ei siihen vaikuttanut, vaikka on todettava että jäljellä oleva kissamme sopeutuu hyvin kaupunkiolosuhteisiin ja maalla on täydessä elementissään.

Lyhyt kerronta Mimmi-kissasta joka meille jäi, ja jonka kanssa nyt olimme (vapaalla) viikonlopun maalla.

Nämä kissat olivat toki hyviä ystäviä keskenään sen ajan jonka Leevi meillä oli.
Pelkäsimmekin kuinka Mimmi suhtautuu kun kaveria ei enää näy. Ei kaupungissa, eikä mökillä.

Minkäänlaista masennukseen viittaavaakaan ei ole ilmennyt. Päinvastoin, se on jopa ihmisläheisempi nyt, kun Leevin ollessa paikalla. Leevi nimittäin (kurmuutti) sitä aika-ajoin, mutta lopetti kun Mimmi antoi periksi. Ei mitään vakavaa kuitenkaan.

Ehkä se hieman (haeskeli) kun tulimme mökille ja se pääsi kuljetushäkistään. Vaikea kuitenkin sanoa. Koska, niillä nyt oli tapana muutenkin poukkoilla puolelta toiselle vapaaksi päästyään.
Vein Mimmin jopa Leevin haudalle, ajatellen että siinä se ihmisen hajuaistia 400-kertaa tarkemmmalla vaistollaan reagoi jotenkin, mutta se ei korvaansa loksauttanut.

Jokaisella eläimellä on elämnsä ja kohtalonsa.
Uskallan sanoa että meidän Leevillä se oli hyvä. Eläinsuojelulakien minimivaatimustenkin mukaan miljoona kertaa parempi.

Minä ymmärrän tuohtumisenne. Olettehan friikki-ihmisiä. Jotain en kuitenkaan ymmärrä.
Esim. eläinten (huvitappamista,) tai vaikkapa eläinten lopettamisesta puhumisen kieltämistä.

"pässinpää" kirjoitti:

Oletat ehkä väärin. Molemmat varmastikin aiheuttavat, mutta kaksi enemmän kuin yksi.

En minä ole tällaisten asioiden asiantuntija, mutta voisi kuvitella että kun allergianaiheuttajat putoavat puoleen, niin myös oireisiin sillä on vaikutus.

Tuo kissa joka lopetettiin valiutui siksi, että oireita saavat epäilivät oireiden johtuvan enemmän juuri tuosta kissasta.

Kissan käyttäytyminen ei siihen vaikuttanut, vaikka on todettava että jäljellä oleva kissamme sopeutuu hyvin kaupunkiolosuhteisiin ja maalla on täydessä elementissään.

Lyhyt kerronta Mimmi-kissasta joka meille jäi, ja jonka kanssa nyt olimme (vapaalla) viikonlopun maalla.

Nämä kissat olivat toki hyviä ystäviä keskenään sen ajan jonka Leevi meillä oli.
Pelkäsimmekin kuinka Mimmi suhtautuu kun kaveria ei enää näy. Ei kaupungissa, eikä mökillä.

Minkäänlaista masennukseen viittaavaakaan ei ole ilmennyt. Päinvastoin, se on jopa ihmisläheisempi nyt, kun Leevin ollessa paikalla. Leevi nimittäin (kurmuutti) sitä aika-ajoin, mutta lopetti kun Mimmi antoi periksi. Ei mitään vakavaa kuitenkaan.

Ehkä se hieman (haeskeli) kun tulimme mökille ja se pääsi kuljetushäkistään. Vaikea kuitenkin sanoa. Koska, niillä nyt oli tapana muutenkin poukkoilla puolelta toiselle vapaaksi päästyään.
Vein Mimmin jopa Leevin haudalle, ajatellen että siinä se ihmisen hajuaistia 400-kertaa tarkemmmalla vaistollaan reagoi jotenkin, mutta se ei korvaansa loksauttanut.

Jokaisella eläimellä on elämnsä ja kohtalonsa.
Uskallan sanoa että meidän Leevillä se oli hyvä. Eläinsuojelulakien minimivaatimustenkin mukaan miljoona kertaa parempi.

Minä ymmärrän tuohtumisenne. Olettehan friikki-ihmisiä. Jotain en kuitenkaan ymmärrä.
Esim. eläinten (huvitappamista,) tai vaikkapa eläinten lopettamisesta puhumisen kieltämistä.

Lue lisää

Aiemmasta tuotannostasi (en tosin vanhinta viestiä ehtinyt lukea) sai sellaisen vaikutelman kuin olisit halunnut kostaa kissalle vaimosi poskiontelotulehduksen.

Oman käsitykseni mukaan yksikin kissa karvastaa/hilsetyttää paikkoja aivan kiitettävästi, joten ei tarvitse ihmetellä jos ei allerginen perheesi alakaan parantua kun tuo kissa, joka oli niin sietämättömän hankala teille, on tapettu. Aika älyttömältä tuo touhu kuulostaa kaikin puolin, kun selvästikään ette oikein ole itse kissaihmisiä, niin minkä täytisen takia teillä on pakko olla yhtään kissaa?

Onhan niitä vaikka akvaariokaloja, joista ei sitten tule mitään poskiontelotulehduksia, kai.

(En ole KOSKAAN kuullut että poskiontelotulehdus johtuisi kissoista, joten tämä oli kertakaikkiaan uutta ja uskomatonta.)

Ei tarvitse friikeiksi nimitellä ihmisiä jotka sattumalta kiintyvät eläimiin. Eläimeen on helpompi kiintyä kuin kaikenlaisiin mänttipäihin ihmisiin jotka päivät pääksytysten kieroilevat toisilleen, pettävät, käyttävät hyväkseen, ampua losauttavat vaikka aivot pellolle jos sille päälle sattuvat.

Eulalia kirjoitti:

Aiemmasta tuotannostasi (en tosin vanhinta viestiä ehtinyt lukea) sai sellaisen vaikutelman kuin olisit halunnut kostaa kissalle vaimosi poskiontelotulehduksen.

Oman käsitykseni mukaan yksikin kissa karvastaa/hilsetyttää paikkoja aivan kiitettävästi, joten ei tarvitse ihmetellä jos ei allerginen perheesi alakaan parantua kun tuo kissa, joka oli niin sietämättömän hankala teille, on tapettu. Aika älyttömältä tuo touhu kuulostaa kaikin puolin, kun selvästikään ette oikein ole itse kissaihmisiä, niin minkä täytisen takia teillä on pakko olla yhtään kissaa?

Onhan niitä vaikka akvaariokaloja, joista ei sitten tule mitään poskiontelotulehduksia, kai.

(En ole KOSKAAN kuullut että poskiontelotulehdus johtuisi kissoista, joten tämä oli kertakaikkiaan uutta ja uskomatonta.)

Ei tarvitse friikeiksi nimitellä ihmisiä jotka sattumalta kiintyvät eläimiin. Eläimeen on helpompi kiintyä kuin kaikenlaisiin mänttipäihin ihmisiin jotka päivät pääksytysten kieroilevat toisilleen, pettävät, käyttävät hyväkseen, ampua losauttavat vaikka aivot pellolle jos sille päälle sattuvat.

Lue lisää

Pidän nimimerkistäni. Se on minulle annettu tällä palstalla. Antajan ei kuitenkaan pidä innostua liikaa koska kaikilla nimillä/sanoilla on olemassa symboliarvo.
Tuon nimen "symboliarvo" ei ole kovin korkea, joten se kertoo enemmänkin antajansa paineensietokyvystä, kuin minusta itsestäni.
Mutta, kelpaa.. Kelpaa tähän keskusteluun mainiosti.

"Eulalia." olet jo toinen joka kritisoi sellaista, kirjoittamaani viestiä jota ei ole nähnyt. Eihän sellaista saa tehdä.

Sen sijaan ehkä ehditte näkemään seuraavaa keskustelua, joka oli jo selkeää arvokeskustelua.
Sen moderaattori poisti vaikka osallistui siihen itsekin.
Sitä puolestaan ihmetteli joku kanssakirjoittajani, en minä.

En halunnut missään tapuksessa "kostaa" mitään. Vaimollani on poskiontelon tulehdus, joka puolestaan johtuu pitkäaikaisesta liman kehittymisestä, ja irtoamisesta jossain nenän tienoilla. (Nuha.) Kaikenkaikkiaan kuitenkin hyvin stressaavaa pitkään kestettyään.
Yöt on nukuttava ja työssä käytävä.

Tuo toinen kappaleesi jota en tässä viitsi toistaa, on todellakin "oma käsityksesi."

Viimeinen kappaleesi puolestaan osoittaa että (kuumenit) sitä mukaa kun tekstiä kirjoitit.

"Eulalia." En tietenkään puolustele tekoani. Teistä "friikeistä" se tuntuu pahalta. Ymmärrän sen.
En kuitenkaan lähde sillekään linjalle että "lemmikkiä" ei itse saisi lopettaa jos se kertakaikkiaan on edessä.

Tiedätkö että eläinlääkärit tässä maassa tappavat päivittäin kymmeniä lemmikkejä, (terveitä) jotka omistajat tuovat juuri sitä varten eläinlääkärin vastaanotolle. Vuosittain tuo määrä on tuhansissa. Jopa ehkä kymmenissä tuhansissa.

Eläinlääkärit eivät pelkästään paranna, vaan myös tappavat. Ne tekevät sen omistajan päätöksestä ja rahasta.
Minä tein rakkaudesta. Yrittäkää nyt ymmärtää..

ja heille tulee aina välillä viikoksi tai pariksi kaverin kissa hoitoon. veljeni ottaa joka aamu zyrtecin sen ajan kun kissa on siellä ja homma on toiminut. en sitten tiedä miten zyrtec toimii pitkäaikaisessa käytössä, onko edes terveellistä ja onko kenties liian kallista mutta lyhytaikaisessa käytössä ainakin toimii.