Erasmus-ohjelma on ohjelma, jonka avulla suomalaisetkin korkeakouluopiskelijat pääsevät ulkomaiden korkeakouluihin opiskelemaan noin puoleksi vuodeksi.
Me nykypäivän isovanhemmat, mummit ja vaarit saamme tottua siihen, että kullanmurumme lähtevät maailmalle melko pitkäksi ajaksi. Moni meistä ajattelee, että mitenköhän se oma aarteemme pärjää siellä maailman melskeissä.
Mutta nyt eletään tätä aikaa ja siihenkin on totuttava. Onneksi on nämä nykyajan vempaimet, tietokoneet, skypet ja kännykät niin, että yhteydenpito on helppoa jopa ihan maapallon toiselle puolellekin.
Tämä kirjoittajalla on kokemusta, kun yksi lapsenlapsistani lähti Austraaliaan. Hän kohtasi, siltä näyttää, kohtalonsa Erasmus-matkalla Espanjaan erääseen yliopistoon Baskimaassa. Hän on yksi monista, joita on kohdannut ns. Erasmus-rakkaus. Hän on parhaillaan Austraaliassa tutustumassa kenguruihin ja koaloihin sekä tietty siihen Erasmus-rakkauden kohteeseen.
Saamme tänne koti-Suomeen raportteja ja paljon valokuvia Facebookin avulla, joten pysymme ns. kärryillä asioista.
Erasmus-ohjelma on mainio tapa avartaa maaimankuvaa ihan konkreettisesti. On kiva, kun saa tutustua eri maiden nuoriin ihan kaikkialta maailmasta. Kuvaavaa on, että Erasmus-ohjelmassa mukana olleilla on enemmän esim. Facebook-kavereita ulkomailla, kuin kotimaassa.
Nyt sitten jännätään täällä koto-Suomessa Austraaliassa olevan rakkaan lapsenlapsen tulevista päätöksistä, jäädäkö Austraaliaan loppuelämäksi oman kullan kanssa. Siihen päätökseen on tyytyminen. Elämä on tähtiin kirjoitettu.
Mainittakoon vielä, että Hesari kirjoitti muutama päivä sitten näyttävän jutun uudesta ilmiöstä Erasmus-rakkaudesta.
Me nykypäivän isovanhemmat, mummit ja vaarit saamme tottua siihen, että kullanmurumme lähtevät maailmalle melko pitkäksi ajaksi. Moni meistä ajattelee, että mitenköhän se oma aarteemme pärjää siellä maailman melskeissä.
Mutta nyt eletään tätä aikaa ja siihenkin on totuttava. Onneksi on nämä nykyajan vempaimet, tietokoneet, skypet ja kännykät niin, että yhteydenpito on helppoa jopa ihan maapallon toiselle puolellekin.
Tämä kirjoittajalla on kokemusta, kun yksi lapsenlapsistani lähti Austraaliaan. Hän kohtasi, siltä näyttää, kohtalonsa Erasmus-matkalla Espanjaan erääseen yliopistoon Baskimaassa. Hän on yksi monista, joita on kohdannut ns. Erasmus-rakkaus. Hän on parhaillaan Austraaliassa tutustumassa kenguruihin ja koaloihin sekä tietty siihen Erasmus-rakkauden kohteeseen.
Saamme tänne koti-Suomeen raportteja ja paljon valokuvia Facebookin avulla, joten pysymme ns. kärryillä asioista.
Erasmus-ohjelma on mainio tapa avartaa maaimankuvaa ihan konkreettisesti. On kiva, kun saa tutustua eri maiden nuoriin ihan kaikkialta maailmasta. Kuvaavaa on, että Erasmus-ohjelmassa mukana olleilla on enemmän esim. Facebook-kavereita ulkomailla, kuin kotimaassa.
Nyt sitten jännätään täällä koto-Suomessa Austraaliassa olevan rakkaan lapsenlapsen tulevista päätöksistä, jäädäkö Austraaliaan loppuelämäksi oman kullan kanssa. Siihen päätökseen on tyytyminen. Elämä on tähtiin kirjoitettu.
Mainittakoon vielä, että Hesari kirjoitti muutama päivä sitten näyttävän jutun uudesta ilmiöstä Erasmus-rakkaudesta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Uusi hippiliikekö? Rauhaa ja rakkautta, romantiikka roihuaa opiskelijanvaihdossa.
Jo nimeen suhtaudun epäilevästi, vilkaisin vain googleen, jonkinlaista vapaan rakkauden oppimistako, kumppaneitako etsimään sinne mennään.
Opiskelijalle Erasmus-ohjelma antaa tilaisuuden osallistua opiskelijavaihtoon ulkomaisessa korkeakoulussa. Thats all.
Minäkin luin tuon jutun Erasmus-opiskelijavaihdon romanttisista vaikutuksista. Jopa reilu neljännes ulkomaille lähteneistä opiskelijoista kohtaa siellä pitkäaikaisen kumppanin, ja miljoona Ersamus-vauvaakin on arviolta jo syntynyt. Jutussa oli myös kuvia vakiintuneista perheistä ja heidän rakkaustarinoistaan.
Syyt näiden nuorten rakastumisiin ovat ihan luonnollisia. Varmastikin ulkomaille opiskelemaan lähtevät ovat avoimia ja avarakatseisia, ja tavallaan puolueettomalla maaperällä voi kuunnella sydämensä ääntä, ei ole esimerkiksi suku toiveitaan esittämässä. Opiskelijat viettävät paljon aikaa keskenään, kielitaitoisina pystyvät kommunikoimaan, ja rakkauden kielihän on kansaivälinen. Saattaa olla, että opiskelijat myös etsivät turvaa ja läheisyyttä toisistaan , koska perhe on kaukana. Muistaakseni artikkelista ei selvinnyt, syntyvätkö rakkaussuhteet yleensä toisiin opiskelijoihin, vaiko myös kohdemaan kansalaisiin.
Ennen pitkää kaukorakkaus joutuu vaiheeseen, että pitää ratkaista, kummassa maassa asutaan ja lapset kasvatetaan. Nykytekniikan avulla yhteydenpito on kuitenkin helppoa ja halpalennot kiidättävät ihan fyysisiin tapaamisiin. Kotiväelle on varmaan haikeaa, jos nuori avioituu ulkomaille, uusi sukukin voi olla hyvin omiva. Suomalaistytöt ovat aina olleet ulkomailla haluttuja vaimo- ja miniäehdokkaita, harjoittelussa käytiin ulkomailla ainakin jo 60-luvulla ja kesätöissä minäkin olen ollut Tukholmassa sairaala-apulaisena. Hyvä ystäväni jäi Saksaan avioliittoon, olemme toistemme luona vierailleet ja nykyisin säköpostit kulkevat.
Aloittajalle toivotan lämpimästi onnea maailmalla pärjäävän nuoren naisen elämää seuratessa ja kaikkea hyvää mahdolliselle liitolle. Miten mukavaa, että jaat tällaisen asian meille täällä palstallakin ! :)
Globaalistuminen ei aina ole hyvää tuonut tullessaan, mutta näitä kohtaamisia, liittoja ja uusia monikansallisia vauvoja ei voi muuta kuin ilolla tervehtiä ja Suomeenkin tervetulleiksi toivottaa.
Kai niitä vauvoja syntyy kuitenkin vanhanaikaisella menelmällä , vaikka kaukaa toisistaan joutuvat nämä eri maista tulleet rakastavaiset välillä kai olemaan. Eikös ne opiskelijavaihdot ole kuitenkin määräaikaisia ?
Saako udella, onko alkuperäinen Australian asukas tämä sulho ?