Yliaktiiviselle/höseltäjä-koiralle rauhoittamiseen vinkkejä

Minulla oli sellainen, vaan ei ole enää. Koira toki on, se ihan sama edelleen, mutta rauhallisuuden perikuva.

Aika oli merkittävä apu koiran rauhoittumisessa. Siinä kolmivuotispäivänsä tienoilla, eli aikuisuuteen astuminen oli ensimmäinen etappi. Silloin korvat ottivat viimein muunkin tehtävän kuin sievänä somisteena päässä olemisen. Sen jälkeen rauhoittuminen koko ajan vain jatkunut ja jatkunut. Koira toimii kuin ihmisen mieli eikä mitään samanlaisia tahtojen taisteluja kuin mitä nuorena ei tarvitse käydä juuri koskaan.

Eroahdistusratkaisuni on ottaa koira mukaan mahdollisuuksien mukaan kaikkialle. Ne harvat kerrat kun ei voi niin sen saa sitten naapurit luvan kestää.

Lenkeillä säntäily loppui juurikin tuohon aiemmin mainittuun aikuisuuteen astumisen yhteydessä kun korvista löytyi väylä aivoihin. Se tuskin olisi silti muuten mennyt noin helposti ellen olisi koko koiran nuoruusikää vaatinut sitä odottamaan esim. oven edessä istuen ennen uloslähtöä, istuttamisia joka porrastasanteella, joka portilla, joka suojatien edessä, ennen jokaista tien tai polun ylittämistä tai puolenvaihtoa.
Eikä unohtaa sitten sovi niiden tahtojen taisteluiden merkitystä kun koiran ja minun tahtoni osuivat ristiriitaan toisiinsa nähden. Silloin saatettiin odottaa paikallaan kolmekin tuntia että rekku rauhoittui. Ja rauhoittuihan se.

Nuoren luupäisen höseltäjäkoiran omistajalta vaaditaan pientä fasismia mutta samalla pelisilmää siinä milloin antaa periksi ja milloin ei missään tapauksessa.
Oma johtoajatus oli että ne asiat mitkä ovat turvallisuuden kannalta tärkeitä, niistä pidetään kiinni ja ne taotaan koiran kalloon vaikka kantapään kautta. Mutta kaikki se muu on sellaista mistä ei otettu niin pulttia vaan koira sai tehdä asioita oman päänsäkin mukaan.

Tuloksena sitten koira joka todella osaa kulkea nätisti häiritsemättä ihmisiä, kiertäen heidät ohituksissa siltä puolelta jolta sanotaan, odottaa paikalla kun sanotaan, kulkee määritettyä puolta tiestä jne. Ja vastapainoksi pystyy ratkaisemaan ongelmia, kuten vaikka puun kiertäminen vauhdissa, niin ettei matka jumitu siihen tai kuinka myyrä napataan tmv.

Toivottavasti saat kiinni pointistani. Se on asenne mikä ratkaisee, ajan ohella.

Ostat koiralle kunnolliset valjaat. Sitten kuin saat koiraa vähänkään pitempään nätisti kulkemaan annat makupalan. Tietenkin koiran pitää antaa haistella myös mut ei säntäillen. Ikä vähentää säheltämistä jos koiraa opettaa koirakouluun jos mahdollista.

valjailla vedetään. Kuonopanta on kätevä apu keskikokoisen ja ison koiran hallinnassa.

Yksinkertainen ratkaisu: Vilkas koira tarvitsee jotain, mihin purkaa energiaansa.

Kuonopannan käyttö on mielestäni vain omistajan laiskuutta (voimakeinoin hillitään koiraa, kun ei muuten jakseta ongelmaan puuttua).

Energianpurkukeinoja:
- tarpeeksi paljon liikuntaa. Mahdollisuuksien mukaan myös metsälenkkejä, joissa koira saa juosta vapaana, haistella ja tutkailla mielenkiintoisia hajuja (jos siis koira pysyy hallinnassa ja voi pitää irti)
- aivotyötä: erilaiset aktivointilelut, älypelit (eläinkaupoista löytyy..), temppujen opettelu, luiden järsiminen
- muiden koirien kanssa leikkiminen. Tätä tosin pitää ylivilkkaan koiran kanssa säännöstellä, esim. päivittäinen koirapuistossa käyminen voi olla koiralle myös stressaavaa ja nostaa kierroksia entisestään, mutta silloin tällöin ok
- ja paras rauhoittumiskeino kaikista: nenänkäyttötehtävät! Siis koiralle sellaista puuhaa, jossa saa käyttää hajuaistiaan ja joutuu keskittymään. Yksinkertaisimmillaan tämä voi olla ns. naminpiilotusleikki sisällä tai ulkona: koira opetetaan etsimään piilossa olevia nameja. Tai koiran voi opettaa jäljestämään eli seuraamaan ihmisen tekemiä askeleita, ja jäljen päästä löytyy palkka. Pitkän jäljen seuraaminen rauhoittaa koiraa ja se saa mielekästä tekemistä. Muitakin kaikille koirille sopivia nenänkäyttöharjoituksia on vaikka kuinka...

Jos koiralla ei ole mielekästä tapaa purkaa energiaansa, se sählää ja riekkuu...
Puhun kokemuksesta, itselläni hyvin vilkas koira, joka pitempään sohvaelämää vietettyään käy todella rasittavaksi ja jopa käytösongelmaiseksi. Sitten taas kun sillä on ollut tekemistä sopivassa määrin, niin on kotioloissa mitä leppoisin tapaus ja esim. lenkkeily sujuu kuin tanssi.

Ja tekemisessä kannattaa huomioida, että se on mieluummin keskittymistä vaativaa ja rauhallista (kuten älypelit ja nenänkäyttötyöt) eikä kierroksia nostattavaa (esim. hyppyjen harjoittelu, pallon perässä juokseminen).

Eli ihan ensimmäisenä miettisin tuota tekemisen lisäämistä ja järkevien energianpurkukeinojen tarjoamista vilkkaalle koiralle. Olen itse sitä mieltä, että vilkkaus on myös todella positiivinen asia, koska vilkkaan koiran kanssa voi touhuta kaikenlaista ja myös koira siitä nauttii. Se vain vaatii omistajalta erilaista viitseliäisyyttä kuin rauhallinen tai jopa passiivinen koira.

Sitten edellisten kirjoittajien kanssa olen samaa mieltä, että aika auttaa sekä oma asenne. Koiralle kun tulee ikää lisää, se luonnostaan rauhoittuu sen myötä. Ja toisaalta, jos itse jaksaa olla rauhallinen ja kärsivällinen, se heijastuu myös koiraan.