Katsokaa mot ohjelma. Näin on lasten asema suomessa erossa. Todella huollestuttavaa. Hävetkää vanhemmat jotka oletta alkaneet lapsen kustanuksella elämään.
mto tosi hyvä juttu
555555
16187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Juu mutta ohjelmassa ei otettu mitenkään esille sosiaaliviranomaisten perättömiä lausumaa, valehtelua tuomioistuimessa lapsen olosuhteista, lapsen viranomais-vieraannuttamista, lapsen viranomaisnarsismia, lapsen viranomaismanipulaatiota ja viranomaisten kostamista etävanhemmalle lapsen kautta isän ollessa viran-omaisten ja äidin kanssa eri mieltä huollosta ja lapsen asumisesta/ tapaamisoi- keudesta viranomaisten valehdellessa tuomioistuimelle lapsen olosuhteet....
Riitele sinä vaan.
En mä riitele...haluan edelleen sopia lapsen edun ja oikeuksien mukaisesti. Viranomaiset ja lapsen äiti riitelee valehdellessaan tuomioistuimessa lapsen olosuhteet; lapsen toiveet ja lausunnot, mistä lasten valvojalla yhdessä sovit-
tu, piste. Itse suostun sopimukseen, josta lastenvalvojalla yhdessä sovittu.
Miksi harrastaa lapsen viranomaisvieraannuttamista, lapsen viranomaisnar- sismia, lapsen viranomaismanipulaatiota ja viranomaisten kostamista etävan hemmalle lapsen kautta isän ollessa viranomaisten ja äidin kanssa eri mieltä huollosta ja lapsen asumisesta/ tapaamisoikeudesta viranomaisten valehdel- lessa tuomioistuimelle lapsen olosuhteet....
Jos kaksi aikuista vanhempaa käräjöivät...lapset heiltä pois kokonaan.
Vanhemmuus on hoidettava vaikka nussisivat ketä tahtojaan.
Vähän samaa mieltä. Oikeastaan paljon. Ja meillä ainakin vanhemmat oli niin keskittyneet omaan kriisiinsä että ajattelivat meidän lasten vaan roikkuvan siinä mukana ja jatkvan elämää niin kuin mitään ei olis tapahtunut vaikka koko elämä tuntui menevän ympäri. Mutta eivät tajua vieläkään, joskus vieläkin kertoilevat kuinka silloin heillä oli niin vaikeaa. Joo minähän se vaan menin rikki siinä sivussa ja pari muutakin ihmistä mutta onko tuolla niin väliä kun kyse oli vanhempien erosta ja heidän elämänsä mullistumisesta kun itse päättivät erota?
Noita mainitsemiasi osa-alueita ei tuossa MOT-jaksossa käsitelty kuin sivumennen ja ainakin itselläni suurin ihmetys jäi siitä kuinka koko ohjelmassa oli onnistuttu ohittamaan se suurin syy miksi yleensä noihin huoltajuusriitoihin ajaudutaan!
Tarkoitan sitä että ohjelmassa ei paneuduttu yhtään siihen kuinka se lapsen/lasten lähihuoltajuus on yleensäkin lähtökohtaisesti asetelmalla: Lähi=äiti, Etä=isä!
Mistä tuo asetelma johtuu???????
Sitä pohjimmaista syytä huoltajuusriitoihin ei käsitelty laisinkaan vaan karrikoiden käsitellään pelkästään sitä kuinka lapsi kärsii siitä kun isä ei hiljaisesti suostu lähivanhemman vaatimuksiin.
Siis lähivanhemman joka vanhempien tasa-arvoisuus -kaunopuheista huolimatta on nykypäivänä käytännössä aina se äityli, kiitos sossutantta-armeijan ja sen jokaisen tunteman äitimyytin!
On todella hyvä jos näissä oikeuteen menevissä huoltajuusriidoissa mennään näennäisesti parempaan suuntaan eli lapsen edun mukaan MUTTA kun suurimmassa osassa erotapauksissa ei päädytä oikeuteen vaan sossutantta-armeijan luoman äitimyytin mukaan äitylin lähihuoltajuuteen niin siinä on lapsen etu ja paras aika kaukana...
Kaikki päätökset tehdään niin, että ovat aikuisille suotuisat. Ei niitä ajatella lapsen näkökulmasta. Ei koskaan
Aikuiset luulevat olevansa kaikki tietäviä, vain he tietävät ja osaavat. Mutta enempi he tuohoavat kuin auttavat lasta
Siksi olisi katseet kohdistettava perheisiin ja tukea puolisoita, sillä heistä se kaikki lähtee, koko perheen hyvinvointi, ja se miten lapset kasvavat
Ero ei ole aina ratkaisu, vaan se tuholainen.
Isä kiusaa äitiä, ja äiti kiusaa isää. Lapsi on usein se sovittelija.
Lässy täällä rellestää. Katsoiko Lissu myös sen toisen puolen siitä. Vietä sinä läs vaan miehetöntä elämää. Ei kukaan mies halua narsistiakan kanssa elää.
Itse erosin -90 luvun lopussa.Ero oli normaali.Ei mitään erityistä syytä.Yhteiselämästä ei vain tullut mitään.Siis ongelmaton perhe.Ei päihde ja mt ongelmia.Työpaikat molemmilla.
Yllätyksenä eron yhteydessä tuli se,että toinen osapuoli alkoi tehdä päivittäisiä ls ilmoituksia toisen vanhemman "mielenterveysepäilyistä" ja esittää pelkoaan lastensuojeluun,mitä tapahtuu lapselle jos tämä asuisikin kanssani.
Koko erosta muodostui tämän toisen vanhemman suorittama noitavaino.
No tästä toisesta vanhemmasta eli minusta kirjattiin mt epäilyjä neuvolasta,perheasiaintoimiston kautta käräjäoikeuteen.Hankin lausunnon jossa minut määriteltiin nk terveeksi,mutta se oli jo liian myöhäistä.Tämä toinen vanhempi oli hankkinut oikeuteen liudan todistajia,omia sukulaisiaan jotka puhuivat avoimesti "hulluudestani".Olin todistusten mukaan skitsofrenikko,joka jätti mt lääkkeet lapsen leikkikaluiksi.Tuohon aikaan en edes vielä syönyt vitamiinejä,joten mitään lääkepurkin tapaista ei ollut koko asunnossa.
Lapsen asuminen määrättiin tälle toiselle vanhemmalle 11kk asumuseron jälkeen.Perusteena ettei lasta siirrettäisi syntymäkodista,eli vakiintuneista olosuhteista pois.Tällä toisella vanhemmalla oli jo tuolloin uutta perheenlisäystä syntymäisillään ja uusi uusioperhesuhde toisella paikkakunnalla.Muutto toiselle paikkakunnalle tapahtui 3vk käräjäoikeuden päätöksen jälkeen.Eli oli ihan suunnitelmallista.
vein asian uudelleen käräjille.Vetosin sopimuksen rikkomiseen ja vieraannuttamiseen.Ei muutosta,koska lapsella oli nyt uusi perhe,jossa parempi elää.
Tapaamiset toteutuivat kaikkiaan 8 kertaa.Sen jälkeen tapaamiset eivät onnistuneet tämän uusioperheen viikonloppumatkojen ja muiden syiden takia.Matkustin hakemaan lasta ja ketään ei ollut kotona.
Sain soittaa lapselle joka ke klo 18.Puhelut soitettiin kaiuttimen kautta,paikalla oli lähivanhemman kavereita ja sukulaisia,lasta houkuteltiin pois puhelimesta ja linjalta kuului naureskelua.Ilmeisesti asia oli tämän lähivanhemman ja hänen sukulais ja ystäväpiiristään hauskaa.Lopetin soittamisen.
Yritin saada apua asiaan,mutta se oli hyödytöntä.Sosiaali oli leimannut minut vaikeaksi mt asiakkaaksi.
Olen tavannut lapsen viimeksi vuonna -99.Viimeinen puhelu oli vuonna 2000.
Puheluista ja muista yhteydenotoista ei edelleenkään tule mitään.Lapsi on niin "aivopesty" ettei halua olla kanssani missään tekemisissä.
Olen edelleen normaali ja perusterve ihminen.Tällä välin olen tehnyt pitkän työuran yrittäjänä ja en nyt ole rikas,mutta asun omassa talossani ja maksan veroni.En ymmärrä mikä minussa oli lapselle niin vaarallista että viranomaistoimin katkottiin välit lapseen.Muita lapsia en ole enään hankkinut.Koko asia on vammauttanut minut henkisesti ja mietin asiaa päivittäin.Kaikkein pahinta on että asiasta ei voi puhua kenenkään kanssa.Lastaan tapaamattoman vanhemman leimaaminen on rankkaa.Lisäksi olen hyvin huolissani lapsesta.Mitä tunneongelmia tämä kaikki on lapselle aiheuttanut.Asiat vaikuttavat kyllä olevan hyvin.Ajaa ajokorttia ja opiskelee.Tämän asiankin kuulin muualta.Lapsi ei ole myöskään missään yhteydessä muihin sukulaisiini,kuten äitiini.
Hyvä jos vieraannuttamiseen aletaan ottamaan kantaa.
Kohdallani se on jo liian myöhäistä ja meitä leimattuja on piilossa varmaankin monia.
Meitä on sinun kaltaisia täällä aika paljon. Sinun ei kannata syyllisyyttä asiasta. Satsaa itseesi ja nauti elämästä. Olet varmasti ansainut sen. Itse yritin ottaa vuosien päästä lapsiin yhteyttä huonolla menestyksellä. Nyt keskityn omaan elämään ja omien haaveiden toteuttamiseen. Kämppä on maksettu ja työtä on viellä vuosiksi eteenpäin. Olen siottanut espanjaan toiseen asuntoon jonne muutan jossain vaiheessa. Meneet lapset eivät tule perimään minun vuosien hankintojani. Sen olen varmistanut.
Itsellä lähes samanlainen kokemus tuosta eron jälkeisestä lapsen vieraannuttamisesta.
Itse olen nähnyt livenä lapsiani 13v sitten juuri tuon äidin ja äidin suvun&sossujen järjestelmällisen vieraannuttamisen takia!
Pari vuotta sitten sain lopulta yhteyden kahteen lapseeni facebookin kautta mutta heti kävi selväksi että yli 13v kestänyt lasten aivopesu oli tuottanut äidille toivotun tuloksen.
Tuon 13v ajan olen ikävöinyt lapsiani äärettömän paljon joka ikinen päivä ja lukemattomat määrät öitäkin, lapsiani jotka olivat aina ns. isin lapsia.
Erotessa lapseni nimenomaan halusivat jäädä asumaan minun luokseni mutta sehän ei sille kusipäiselle lasten aidille käynyt!
Nyt nuo minua aiemmin vilpittömästi rakastaneet ihanat lapset suoraan haukkuivat minut facen välityksellä asioista joita ei ole ikinä tapahtunut ja asioista joita on tapahtunut mutta joista heillä oli vain äidin kierosti vääristelemät versiot.
Kun yritin kertoa että moni heidän uskomansa asia on täysin tuulesta temmattua valhetta ja muut heidän uskomansa asiat ovat tapahtuneet aivan erillälailla niin sain lapsiltani vastaukseksi syyttelyitä valehtelemisesta ja haukut päälle..
Muistan erittäin hyvin kun erosimme ja luonnollisesti lasten äiti otti sossut taustajoukkoihinsa niin sossut jyrkästi kielsivät minua puhumasta lapsille asioista niin kuin ne olivatkin. (esim. eron syy tai miksi lapset eivät saaneet jäädä luokseni asumaan)
Se etten saanut puhua lapsille asioista totuudenmukaisesti oli sossujen mielestä perusteltu sillä ettei lasten tarvitse tietää "aikuisten asioita"!
Käytännössä sossu suojeli vain lasten äitiä joutumasta edesvastuuseen tekosistaan, lasten parhaalla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa.
Luotin siihen että kun lapset vanhenevat niin voin näyttää heille ihan mustaa valkoisella kuinka heidän äitinsä on katalasti kieroilemalla erottanut meidät toisistamme ihan kokonaan.
En päässyt edes näyttämään lapsilleni sossun tekemiä sepustuksia saatika oikeudenkäynnin papereita joista jokaisen on helppo lukea mikä on ollut homman nimi, niin hyvin lasten vieraannuttaminen ja aivopesu on toiminut!
Kiitos teille molemmille kokemuksienne jakamisesta.
Tosiaan itselläni on juurikin tämä vieraannuttamisjuttu.
-Mutta tästä kun puhuu,niin eihän kukaan usko,että lasten toinen vanhempi voi toimia näin.Toiminta on niin räikeää että sitä on edes vaikeaa kuvailla.Ihmisillä riittää myös hyviä neuvoja mitä tehdä tilanteessa.
-"Mene paikalle ja hae lapsesi".
Meillä on esimerkiksi sellainen tilanne että ex on asentanut valvontakamerat talolleen ja on ilmoittanut suoraan että jos hänen tontilleen tullaan,on se vainoamista josta tämä aikoo hakea lähestymiskiellon ja syyttää kotirauhan rikkomisesta.Itselläni on sellainen työ,että poliisilaitoksella epäiltynä juokseminen lopettaa työuran.Asun pienellä paikkakunnalla.
Minulla ei oikeastaan ole koskaan ollut minkäänlaisia vihan tai suuttumuksen tunteita tätä exää kohtaan.Eikä tällä minua kohtaan.Kuitenkin jostain syystä lapsi on vallankäytön väline kaiken tämän normaaliuden keskellä.En ole siis koskaan haukkunut exää lapselle,lapsi oli tavatessamme niin pieni että oli ennemminkin kiinostunut autoista ja eläimistä.
Exälläni on ollut jälkeeni useita suhteita,jotta mistään "rakkauskostosta" kohtaani ei voi olla kysymys.Eromme aikaisesta uudesta suhteesta syntyi tälle pari uutta lasta.Lopputuloksena oli vaikea ero ja vieraanuttaminen myös tästä toisestakin vanhemmasta.Lastensuojelun siunauksella.
Sosiaalin mielipide on että "ei asialle enään voi tehdä mitään".Ehkä se aikuisena ottaa sinuun sitten yhteyttä"
Tämä on laiha lohtu ja vaikuttaa lähinnä rangaistukselta.Sinuun epäluuloisesti suhtautuva tuntematon aikuinen ottaa yhteyttä ja odottaa puolituntisella käynnillään täydellistä performanssia.Mitä sanoa tuntemattomalle aikuiselle jonka kanssa ei ole minkäänlaista tunnesidettä.Tai tunneside on vain yksipuolinen eli vanhemman.Mitä tällaisessa tilanteessa voi sanoa?
Yritin ottaa lapseen yhteyttä facebookin kautta.Tämä esti minut ja ei vastannut.
Tuntuu yhtä pahalta kuin haukkuminen.
Vuosien varrella olen lähettänyt lapselle kortteja ja kirjeitä trekkausreissuiltani ympäri maailmaa.Näihin ei ole vastattu.Exäni postilaatikko on lukollinen,joten epäilen että lapsi on koskaan saanut postiani.
Minua myös sosiaalitoimesta kiellettiin puhumasta lapselle koskaan eron syistä ja siitä miksi lapsi ei ole tavannut minua tai asunut kanssani.Pyrkimys on mielestäni suojata lähivanhempaa.Tämä kielto annettiin viimeksi 2v sitten kun yritin toimeenpanna tapaamisia edellisen kerran.Exä vastasi vaatimalla yksinhuoltajuutta,johon sitten suostuin.
Minulla on kuten teillä mappikaupalla exän tekemiä ls ilmoituksia.
Olin ajatellut antaa mapit lapselle kun tämä täyttää 18.Mutta nyt asia on menettänyt merkityksensä.Olen alkanut vihdoinkin nyt 16v tapaamattomuuden jälkeen työstää surua läpi sikäli että lapseni on kuollut.
Ajattelen että kuolema on helpompi työstää kuin ikuinen kaipaus.
Olen upottanut kaiken tämän surun ja stressin työhön.Matkustelen ulkomailla ja pidän itseni kiireisenä.Pidän kulissit kunnossa.
Salaisesti sisälläni tarkkailen horjuuko mielenterveys.Hulluksi leimaaminen sossujen puolelta on ollut niin voimallista että välillä vuosien varrella uskoin todellakin olevani "hullu".Tämä epäily on ollut suoranaista henkistä väkivaltaa.Silti on ollut pakko tehdä töitä ja myydä firman palveluita.
Koko asia on ollut ja on aivan hirvittävä painolasti.
-Tämän syyn takia en ole enään perustanut perhettä.Minulla on pitkäaikainen kumppani,mutta ei lapsia.Pelkään todella että sosiaali tulisi kotiini ja ottaisi lapsen huostaan.Lisäksi olen varma että exäni alkaisi tehdä minusta ls ilmoituksia jos saisin lapsia.Työn kautta olen tekemisissä paikkallisten sossujen kanssa.Osa näistä on aidosti aivan sekopäisiä ja tarvitsisivat latauslomaa.Osalla ilmiselviä persoonallisuushäiriöitä.Näiden ihmisten kanssa ei tee mieli ottaa riskejä.
"ero oli normaali" Miten se voi olla normaali? Ainakaan lapsen mielestä?
...tai sos viranomaisten mielestä...
Äidin ja sos.viranomaisten vieraannuttaessa lapsia ja puhuessa puppua
valehdellessa tuomioistuimessa
Tarkoitin että eron syyt olivat normaalit.Ei väkivaltaa tai päihde/mt ongelmia.
Ei mitään syytä miksei yhteishuoltajuus olisi voinut toimia vanhempien välillä käytännössä.
Siksi tilanne olikin täydellinen yllätys.
Kun lapsen huoltajuutta ja asuinpaikkaa alettiin pohtimaan,oli ero jo eron puolesta valmis.Jäljellä oli vain yhteinen päätös lapsen asuinpaikasta.Tai siis toisen vanhemman päätös sosiaaliviranomaisen avustuksella.Eli että lapsen etu on asua enemmän toista vanhempaa pelkäävän osapuolen kanssa.
Lopultahan lähivanhemman pelossa oli kyse vain siitä,että mitä jos lapsi pitäisikin toisesta vanhemmastaan.Onhan se lähivanhemmalle nyt kamalaa jos lapsi ikävöi myös sitä etävanhempaa.