Mitä mieltä olette eristämisestä?

Mistä BB-talosta on kyse?
Kuka yritti karata?

H.

En osaa olla mitään mieltä.
Uskon, että asiantuntijat hoitavat hommansa.
En usko, että heillä on mitään halua kiduttaa ketään.

Kai eristämisen tarkoitus on pysäyttää sellainen kierre, jossa lapsi/nuori on vaaraksi itselleen tai muille. Sama pätee pakkohoitoon.
Eli tarkoitus on ensisijaisesti suojella, ei rangaista niinkään.

Mikä olisi sitten se parempi vaihtoehto ?

no eikö nyt kuitenkin ihmisillä ole mielipiteitä tähän. aika rajua toimintaa, ja kyse ihmisistä. ihmiset teke virheitäkin. keksutelua odotin ja ajatuksia.

Ei sentään pahaa tehdä ainaskaan tahallaan eikä se ole heitteile jättöä jos laitokseen se vasta hylkäämistä jos hylätään häh

Rajua toimintaa?

Kai eristyksen on juuri tarkoitus lopettaa eristetyn raju toiminta. On varmasti mietitty eri vaihtoehtoja, ja se parhaaksi havaittu.

Ehdota sinä parempia.

Jotenkinhan ne rajat lapselle/nuorellekin on saatava, - eikös kotona tai vaikka kasvatusta ammatikseen tekevien toimesta asetetut rajat ole parempi kuin vankilan rauta portit?

Aika laaja kysymys. Jos on lapsesta/nuoresta kysymys kotona tai koulussa/laitoksessa niin ensisijaisesti jos "tilanne" on päällä lapsesta pidetään kiinni ettei hän pääse vahingoittamaan itseään tai muita. Eristäminen ei kai lasten ollessa kyseessä tule kysymykseen, jäähylle vaan.
Jos on psykiatrisesta hoitolaitoksesta kyse, niin nuori/aikuinen voidaan eristää, että hän rauhoittuisi. Äärimmäisessä tapauksessa käytetään lepositeitä.

Täältäkin löytyy muutama kirjoittaja, joille eristäminen olisi paras vaihtoehto.
Motto:

Tyhmä on niin tyhmä, että se ei itse sitä älyä.

Jos henkilö ei ole realiteeteissa ja on vaaraksi itselleen ja toisille ei parempaakaan keinoa ole akuutisti.
Tilanne tulee purkaa heti, kun se on turvallista.
Laitoksissa asiasta päättää lääkäri.

Eristäminen myös vaarallisen sairauden vuoksi on joskus tarpeen.
Silloin potilas itsekin käsittää tilanteen.

Pakkohoitoon on niin muhkeat kriteerit, että sellaiseen ei joudu eikä pääse sellaiset jotka sitä eniten tarvitsevat, heillä on lakikirjat ja tarinankerronta hallussa. Heidän uhrinsa joutuvat tai pääsevät pitkällisen piinan jälkeen lopulta pakkohoitoon ja usein se on siinä vaiheessa myöhäistä. Voi narsistien lapsia ja puolisoita tai työkavereita.

tietoa nuorena joutuneesta eristetystä ihmisestä,



Eristäminen vahingoittaa varsinki nuorta ihmistä, silloin kun juuri on siinä ijässä jolloin kaikki muut nuoret ihmiset kiinostaa,
siitä jää elämänpituinen trauma,
sen kanssa kyllä terveihminen oppii elämään, mutta se varjostaa kaikkia ihmis-suhteia alitajuisesti,
eristetty ihminen on aikuisena arka, luulee ettei hänellä ole mitään oikeuksia mihinkää, kaikki muut menee hänen toiveittensa edelle,
luulee että hänessä on jotain vikaa,
syyttää kaikesta itseään,

tämä on tosi .

Eihän eristäminen ole ollenkaan ainoa asia nykyaikaisessa yhteiskunnassa, joka on kotoosin pimeältä keskiajalta. Tekniikka yms. on kehittynyt valtavin askelin, ihmiset ja ihmisten kaikki tavat, myös rangaitussellaiset, eivät muutu vaikka kaikki muu ympärillä on muuttuu ja kehittyy, vaihtuu ja ehkä paraneekin.

kyllä lapsuuden traumoista voi parantua, mutta se edellyttää pitkää terapiaa ,

ihmisen täytyy uskaltaa katsoa totuutta silmiin jos aikoo parantua, koska täydellistä, virheetöntä ihmistä ei ole olemassakaan, täytyy uskaltaa myöntää omat heikoudet ja huonot puolensakki, hyvien lisäksi,
totuus itselle on parasta lääkettä,
itseään ei voi huijata vaika kuinka yrittää,
jos sen tekee ihminen on hyvin sairas psyykkisesti ja pysyy sairaana,

eristäminen on rikos lasta kohtaan, aikuinen sen kestää, mutta lapsi ei kestä ikinä,

Kerropa parempi vaihtoehto, jo ihminen haluaa vahingoittaa lähellä olevia?

Etpä taida osata.

kyllä pakkoon juoksu on parasta ku vaara uhkaa, siinä sentää säilyy oma henki,

vain hullut jää tappelemaan

Että, kun poliisit saattaa sekavan riehuvan henkilön psykiatrian päivystykseen. Pitäisikä lääkärin ja hoitajan juosta pakoon ??
Olette varmaan katsonut poliisi-tv:tä.
Poliisi eristää, ensin auton perään, sitten putkaan pahimmat riehujat.
Ei tämä asia ole niin musta-valkoinen.

Hyvä ja toimiva keino harkitusti ja oikein mitoitetusti käytettynä. Aivan pienille (tai yleensäkään ihan kaikille) ei tietenkään sovi, lukuun ottamatta jotain leikkikehään nostamista tms..

Kannattaa miettiä kahdesti, aloittaako oikein itsepäisen ja tahallaan haastavan lapsen kanssa mitään jäähypenkkirumbaa. Eristäminen ja 'eristäminen' tavalla tai toisella on kuitenkin melkein ainoa käytettävissä oleva keino. Tekisin itse sen niin että ottaisin kakaralta turhat luulot pois valitsemalla oman kulloisenkin tilannearvioni mukaan vaihtuvan 'rangaistuksen'. Sellaisen että se varmasti tuntuu rangaistukselta eikä esim. joltain tahtojen taisto leikiltä ja pääosan saamiselta.

Sekin on eristämistä, kun lapselle sanotaan, mene huoneeseesi ja pysy siellä.
Tänään et mene enää ulos.
Tietokone viikoksi pois. Kännykkä pois.
Tälläkin asialla on monta muotoa.

Lapsuuden traumoista voi parantua ilman terapiaakin, jos on onnea ja saa elää terveessä ymmärtäväisessä ympäristössä. Sellainen ilmapiiri toimii terapian tavoin.
Kokemuksesta tiedän. Koskaan en ole pystynyt puhumaan kaikista kokemistani kauheuksista, mutta minua on ymmärretty ilman sanojakin.
Rakkaus on ollut pelastajani.

väärinhän se, mutta jos ihminen on vaarallinen itselleen tai toiselle sitten ymmärrän sitäkin en muuten!!! halitus hans 64v

Liisalla on varmaan pussillinen hyviä neuvoja miten rauhoittaa osastollinen pelokkaita potilaita tai nuoria yhdeltä tai muutamalta riehujalta, vaikka kahden vuorossa olevan hoitajan keinoin, jopa yksin mikä on tämän päivän todellisuutta.
Ihanne toki olisi vetäytyä jokaisen levottoman tai vihaisen ihmisen kanssa juttelemaan ja pohtimaan syitä vaikeaan oloon mutta kuinka jättää muut tukea ja läsnäoloa tarvitsevat pärjäämään itsekseen tai keskenään.Tämän ajan ongelma on rajojen puuttuminen ja rajoista suuttuminen. Kyllä tosi monesta esim.nuoresta kuoriutuu "oikea joutsen", vaikka kasvanut huonoissa tai välinpitämättömissä oloissa, saanut syrjäyttävän mallin elämäänsä. Tapauksia on tietysti niin monenlaisia kuin on ihmisiä, kasvattajia ja perheitä jotka muodostavat raamit jossa ihminen elää, se on tosiasia vaikka ihmisen sairastuminen ei heistä johtuisi. Välillä ja liian usein hoitajasta tuntuu että omatkin lapset jäävät rumiksi ankan poikasiksi, kun takki on työn päälle aivan tyhjä kun oma vanhemmuus ja läsnäolo alkaa.
Vielä,kun työssä kohtaa rajaamisen, jopa eristämisen pakon, yrittää kaikin tavoin olla läsnä myös tälle eristetylle. Kevyt juttu se ei ole koskaan, mutta lääkäri tekee päätöksen potilaan itsensä ja muiden potilaiden parhaaksi ja eristyksen seuranta kirjataan tarkasti eli sekin aika on pois koko muulta yhteisöltä.
Mukavinta olisi kun asiat hoituisivat puhumalla ja sopimalla ja muita huomioiden.
Sairauttaan ihminen ei aina hallitse mutta käytöstapoja voi jokainen harjoitella.

Vankilat maan tasalle ja rajat auki.

Olen yrittänyt seurata tätä ketjua ja mitä oikeasti haet. Harmi ettet käyttänyt samaa nimimerkkiä läpi ketjun, olisi saanut paremman kuvan.

Kotioloissa en ole koskaan käyttänyt eristämistä. Enkä muitakaan rankaisukeinoja joilla ei En ymmärrä minkä takia pitää kieltää ulosmenemisen, jos ei rangaistava teko liity mitenkään juuri siihen kodin ulkopuolella liikkumiseen. Siinä ei ole lapsen kannalta mitään järkeä silloin kun käytäntö otetaan käyttöön, se tuntuu pelkästään mielivaltaiselta pomottamiselta. En ymmärrä myöskään jäähypenkkiä, vaikka näyttäisi olevan tehokas väline. Siinä mielessä olen käyttänyt eristämistä, että jos lapsi vaikkapa sotkee ruokapyödässä, sitten ei syödä ruokapöydässä muiden kanssa.

Mutta pakkohoidot ovat vähän eri juttu. Ennen vanhaan sitä on varmasti käytetty väärin, se että osataan edes hoitaa psyykkisiä sairauksia ja psykooseja on suhteellisen uutta. Yksi vaikeimmista puolista pakkohoidoissa on se, että potilaalla on harvemmin itsellään mitään sairauden tuntemuksia, hänelle ne kaikki oireet taitaa olla normaalia. Olen nyt vienyt äitiäni pakkohoitoon kolme kertaa, psykoosien takia. Ei hän mua kiitä niistä ;)) ei ymmärrä niitä ollenkaan. Todella vaikeaa on saada ihmistä pakkohoitoon nykyisin. Joka kerta saa taistella viranomaisten kanssa jotta edes ottaisi äidin arvioitavaksi. EU-säännöt kuulemma vaalivat niin tiukasti yksilön yksityisyyttä ja päätäntävaltaa itsestään. Omaiset ovat melko avuttomat nykyisin, ellei ole kyse ala-ikäisestä tai holhouksen alla olevasta.