isovanhempani, joiden luona asuin lapsuuteni, olivat pienviljelijöitä. Jälkeenpäin olen tajunnut millaista gourmetruokaa söin mukulana, aina oli omat juurekset, vihannekset, lehmän ja vuohenmaidot, kananmunat, kalkkunan- ja sianlihat. Kalakauppias toi siikaa kotiovelle ja ohraleipää leivottiin. Mitä ei itse kasvatettu ostettiin naapurilta.
Suosin yhä lähiruokaa, ja nyt teen ostosmatkoja lähialueen tilakaupoille (Länsi-Uusimaa). Onneksi myös Prismoista löytyy paikallisten tuottajien tuotteita.
Kuitenkin pistää miettimään kotimaisen maatalouden tulevaisuus, kun esim. 'virallisesti päätetään' ettei Suomessa kannata viljellä sokerijuurikasta. maatilojen määrä vähenee koko ajan (toisaalta jäljelle jäävien tilojen koko kasvaa). Minua kauhistuttaa ajatus, että Suomi olisi täysin riippuvainen ulkomaisesta ruoasta, vaikka onkin kiva joskus syödä ananasta.
Maanviljelijät, mitä mieltä olette ja millaisena näette tulevaisuuden?
Suosin yhä lähiruokaa, ja nyt teen ostosmatkoja lähialueen tilakaupoille (Länsi-Uusimaa). Onneksi myös Prismoista löytyy paikallisten tuottajien tuotteita.
Kuitenkin pistää miettimään kotimaisen maatalouden tulevaisuus, kun esim. 'virallisesti päätetään' ettei Suomessa kannata viljellä sokerijuurikasta. maatilojen määrä vähenee koko ajan (toisaalta jäljelle jäävien tilojen koko kasvaa). Minua kauhistuttaa ajatus, että Suomi olisi täysin riippuvainen ulkomaisesta ruoasta, vaikka onkin kiva joskus syödä ananasta.
Maanviljelijät, mitä mieltä olette ja millaisena näette tulevaisuuden?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tavoitteena on saada Suomeen yksi iso kannattava maatila.
Muut maajussit ovat valtiolle paljon kannattavampia työttömyyskortistossa.
Näin ovat viisaat laskeneet ja näin se asia varmaan sitten on.
p.s.
Tuo ei ollut oma mielipiteeni, vaan ainoastaan totesin mihin nyt päättäjien taholta pyritään.
Korjataas hiukkasen tuota fantasiaasi. Kainuun etelä puolella on siellä täällä todella isoja tiloja (1-10 / lääni), jotka tuottaa ne vähät elintarvikkeet joita Suomessa tuotetaan. Loput toimivat maatilat tuottavat pelloillaan energiakasveja tai ympäristötuilla pitävät maaseutua sen näköisenä, kuin siellä jotain tehtäisiin oikeasti.
Mikäs korjaus tuo nyt oli?
Enkös mä juur samaa sanonut että tohon pyritään??
Esittämästäsi asiasta on myös muita näkemyksiä:
Isot tilat pitävät omistajaperheen elossa pelkillä hehtaaripohjaisilla tukiaisilla joten harjoitetaan vain näennäisviljelyä.
Sitävastoin pienten tilojen hehtaarituki EI riitä perheen ylläpitoon joten pelloilta tuotettava tulos vaatii myös panostusta. Myös aikaa tähän jää enemmän kun peltopinta-ala on pienempi.
Mitenkäs on ????? Kumpi nyt sitten pätee?
...jos tuollaiseksi menee! Tosiasiassa puoli Suomea on jo pimeänä. Tähän liittyy hirveästi erilaisia ongelmia eikä maaseutu pysy asutun näköisenä ellei siellä ole kunnon maataloutta, karjataloutta.
Kun tilat suurenee ja väki vähenee, joudutaan kysymään monta kysymystä: mikä on inhimillistä, mikä on eettisesti oikein, mikä on kohtuullista, mikä on ekologista, missä on ihmisoikeudet, missä eläinten oikeudet???? Vastaus, jos rehellisiä ollaan, on ei missään.
Mutta vastaus aloittajan kysymykseen, ollaanko huolissaan...ollaan! Täällä on monta masentunutta ja loppuun palanutta isäntää ja emäntää, jotka etsivät sitä valoa ja voimaa, että miten jaksetaan eteenpäin tässä epävarmuudessa ja hullunpyörityksessä.
Hyvät lukijat!
En ole viljelíjä, mutta olen huolissani suomalaisen viljelijän (ja elintarviketeollisuuden, myös -työläisen) tulevaisuudesta.
Siksi kirjoitin otsikon mukaisen nettikirjan.
Menkäähän lukemaan nettikirjani Suomen EU-neuvotteluissa tehdyista maataloushuijaussopimukista.
Nettikirja-keskustelu on osoitteesta
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000 000000024&conference=4500000000000713&posting=220000000 04966237
Jos linkki ei toimi, on osoite poikki ?-merkin ja c-kirjaimen välistä.
Kirjoitukset löytyvät myös klikkialemalla
Suomi24:stä:
> Keskustelu
> Maatila & metsä
> Maataloustuki
> löysin Tukikirjoit...
Totuutta ja avoimuutta viljelijöiden oikeuksien puolesta peräten
Jorma Jaakkola
[email protected]