Minulle tulee useastakin kappaleesta tippa silmään mutta yksi rakkaimmista on: Vihreät niityt: Vie sävel muistoon niittyjen luo, taas palaa mieleen onnen aika tuo. Taas puron muistan ja loisteeen auringon, taas niitty vihrein mun mielessäni on. Vei sinun luokses tie niin huoleton..
Musiikikappale nuoruudesta, joka saa kyyneleet silmiin tai muuten rakas
nuoruusmuistoja
11133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei kyllä nyt kyyneleitä tuo, mutta muistoja lapsuudesta. Yksi piisi on Metsäkukat, tämä helppo, jokaisen haitarinsoittajan ensikappale. Sitä isäni soitteli ja onhan siinä sanatkin kauniit: kertovat maallisesta rakkaudesta ja syksyn kaihosta.
Lauantain toivot nostaa muistoon lapsuuden lauanti-illat.
"reppuriika"
Muistui mieleen tuosta Metsäkukat-kappaleesta, kun monesti pyysin miestäni "laulamaan" Hum-pap-paa, hum-pap-paa, hum-pap-paa... yhtä kyytiä tuota samaa rimpsua. Minä sitten yhdyin hänen humpappaahansa laulamalla: "Metsään on tullut jo syyyyyyyyyyyys." (väliin mies jatkoi yksistään hum-pap-paa muutamat kerrat) ja sitten taas jatkoin laulua eteenpäin:)
Yhteislaulu meni useinmiten mönkään hienon alun jälkeen, koska pikkuusen epätahtiin mieheni humpappatti, rytmi muuttui lennossa joko hitaaksi tai nopeaksi alkuperäisestä temposta.
Heh, lapset eivät tykänneet meidän laululeikistä ja usein, kun menimme maalle mieheni lapsuuskotiin vierailulle (töihin) ja lapset tapansa mukaan alkoivat takapenkillä "tappelemaan", niin sanoin: "Jos ette oo nyt kunnolla, niin me lauletaan koko loppumatka". Sen jälkeen mieheni avasi kurkkunsa ja lauloi Suuuuuureen ääneen Hum-pap-paa jne... ja minä siihen sitten yhdyin.
"HILJAA" kuului takapenkiltä :)
Merja Rantamäki: Mä mistä löytäisin sen laulun. Noin niin kuin esmes. Onniitä muitakin.
Olen vielä näköjään elävä, vaikka pääni on puhki.
Joo, aloin oikein miettimään lapsuusajan musiikkikappaletta, joka olis tunteita herättävä kipale. Mietintä jatkui niin kauan, että siinä vaihees se mun pääni meni puhki.
Ihan nuorena (n.8v) lähtien oli plimputtelukappaleet intohimoni. Niistä kappaleista kyllä tulee mieleen muutamia, jotka vieläkin muljauttavat hyvänolontunteen sydämeen, kun jotakin pikku kappaletta kuuntelen. Aaron: Keinu oli ensimmäinen NIIIIN ihana, että johan sitä tuli soiteltua:)
Tarkoitit varmaankin valmiita kappaleita, joita lapsena kuunteli.
14v oli mun "oi-nyhämmää-alan-elämään"-alkuni. Aloin kulkemaan tanssipaikoilla silloin (kotiintuloaika oli klo 12). Niistä ajoista tulee mieleen "Jos vielä oot vapaa"-kappale. Ihastukseni kohde nääs tuli tuon kappaleen myötä hakemaan minua tanssimaan ja tanssin jälkeen jäimme sitten lattialle käsikädessä odottamaan seuraavia kappaleita. Pussailua tietysti siinä seistä töröttäessämme.:)
Voi miten kiva, että toisillakin on ollut samanlainen uhkailukeino lapsille kuin minulla. Minulla se oli viimeinen ja paras keino saada aamuväsyneet koululaiset nousemaan ylös sängystä, kun uhkailin laulamisellani. Jos ei alkanut viltinhelmat heilumaan pelkällä uhlkailulla, niin aloin laulamaan kovalla äänellä ja nuotin vierestä; "Aamun kirkas aurinkoinen taivahalla paistelee..." En päässyt alkua pitemmälle, kun alkoi kuulua; Äitii!!! Älä!!! ja pörröpäät pomppasivat pysytyyn.
Aloituksen aiheeseen sitten. Ei tämä laulu minua enää oikeastaan saa itkemään. Joskus melkein sai. Oli taas kerran sellainen tapaus, että joudui jäämään arestiin. Mielestäni ihan epäoikeudenmukaisesti, niinkuin yleensäkin omasta mielestäni. Kävi nimittäin niin, että välitunnilla soitin kahdella sormella haparoiden luokan pianolla (johon vain opettaja sai koskea) Novgorodin ruusua. Mistä se opettaja ilmestyikin siihen heittämään meidät ulos ja määräämään minulle sen tunnin rangaistuksen.
Silloin ei vielä itkettänyt. Mukavahan siellä oli istua lämpöisessä kansliassa meditoimassa. Eipähän ollut ensimmäinen kerta. Sitten meinasi se itku tulla, kun pakkanen oli kiristynyt kolmeenkymmeneen ja toisten samansuuntalaisten jo mentyä yksinäni kävelin siellä pimeässä peläten ja palellen sitä neljän kilometrin matkaa kotiin. Sudetkin ulvoivat ihan selvästi yhden lammen jäällä. Isä kyllä sanoi jälkeenpäin, että se oli jää, mikä ulvahteli. Se oli sellaista jälkiviisautta. Sinä tallustellessani laulelin tippa silmässä; "taas on aamu valkoinen, lintu herää ei..."
Toiseen ketjuun viitaten voin kertoa kokemuksesta, että kyllä sillä eristämisellä tietty teho on, koska vieläkin muistan opetuksena, miksi minut eristettiin. Ei tulisi enää mieleenkään mennä soittamaan kahdella sormella Novgorodin ruusua opettajan pianolla.
Voikohan sitä sanoa nyt sellaiseksi traumaksi?
Kyllähän "Vihreät niityt" on hieno kappale, Olavi Virran esittämänä...Pidän myös kovasti Kauko Käyhkön "Suviserenadista" ...Nämä laulut kuvaavat mielestäni kesäntunnelmaa paremmin kuin mitkäät muut......
Voi että, onpa hyvä aloitus. Näitä "onnellisia tippasilmälauluja" ei olla aikaisemmin taidettu yhteen kerätäkään. Niitä jos mitä on tosi paljon, mutta minulle ehkä eniten herättää muistoja tämä:
http://www.youtube.com/watch?v=aFp7MeTtwaE
Oli mummoni hautajaiset joskus 60-luvulla. Ykskaks kirkon parvelta alkoi kuulua Muistatko vielä sen virren. Sisareni sen lauloi kirkkaalla kauniilla äänellään. Voi että itketti, mutta haikeaa toivoahan laulu antoi: joskus vielä mummonkin kanssa lauletaan sitä yhdessä...
Ei ole tipattelemaan panevaa laulua.
Jorin Aallokko, aallokko kutsuu, teki meistä kaikista vuokrakasarmin tyttösistä primaballeriinoja.
Suomi taas ilman aivoja 2014, miksi kaikki on nollaa?
60 ja paskaa joka kirjoitus---niin tämä on suomea unohdin... -Suomi on nolla!
Miehikkälän mies vauhdisssa.
Kissankultaa niminen kappale. Tein oharit treffeillä. Oli jotain kiinnostavampaa silläkertaa. Likkakaverin kanssa keksittiin. Miesystävä sitä sitten rallatteli minulle.
Kelpasin kuitenkin vaimoksi ja hän tyttären isäksi.