sydämen hiljentäminen

Käsitinkin tuon kirjan harjoituksen olevan ahdistavien, pelottavien tunteiden ulospurkua, niin että pohjalta voi tuntea kumpuavan puhtaan elinvoiman. Harjoituksessa pyritään eläytymään avuttomaksi lapseksi ja sanotaan että vain näin voi tyhjentää sydämensä. Vain lapsi osaa itkeä koko sydämestään jotain tiettyä asiaa, mitä ei mikään muu korvaa. Ja mitä tuskaisemmaksi tulee, sitä lähempänä on apu. Tästä tuli minulle mieleen joidenkin henkilöiden uskonnolliset Jeesus kokemukset. Itseäni alkoi kiehtoa uusi oma teoria, että sisimmässämme on rakennettu automaattinen elinvoima, mikä vain pitää päästää ulos. Sitä voi estää omat perustelumme, että miksi emme muka ole tarpeeksi hyviä, mutta ne ulos voivottelemalla ja ruikuttamalla voimme niihin kyllästyä ja päästä niin eroon, että luonnollinen jumalan tarkoittama elinvoima pääsee vaikuttamaan. Esimerkiksi voi ajatella mitä surkeinta "mustalaiselämää". Näillä ihmisillä ei näytä olevan mitään toivoa paremmasta. Ei ole toivoa rehellisestä elannon hankkimisesta luku- ja kirjoitustaidottomille, likaisille ja haiseville, koko inhimillisen tunnekirjon kokeneille "eläimille". Silti he vaan jaksavat elää. Suorastaan kirkuvat ulos elämänhalua. Vastakohdaksi taas meidän sosiaalipalveluiden suojelemat hyvin humaanit, hillityt, ja pidättyväiset ihmiset, joille on tarjottu kaikki perusturva, mutta silti he kaatuvat ja menettävät elämänilonsa masennuksen alla.

kyselijä kirjoitti:

Käsitinkin tuon kirjan harjoituksen olevan ahdistavien, pelottavien tunteiden ulospurkua, niin että pohjalta voi tuntea kumpuavan puhtaan elinvoiman. Harjoituksessa pyritään eläytymään avuttomaksi lapseksi ja sanotaan että vain näin voi tyhjentää sydämensä. Vain lapsi osaa itkeä koko sydämestään jotain tiettyä asiaa, mitä ei mikään muu korvaa. Ja mitä tuskaisemmaksi tulee, sitä lähempänä on apu. Tästä tuli minulle mieleen joidenkin henkilöiden uskonnolliset Jeesus kokemukset. Itseäni alkoi kiehtoa uusi oma teoria, että sisimmässämme on rakennettu automaattinen elinvoima, mikä vain pitää päästää ulos. Sitä voi estää omat perustelumme, että miksi emme muka ole tarpeeksi hyviä, mutta ne ulos voivottelemalla ja ruikuttamalla voimme niihin kyllästyä ja päästä niin eroon, että luonnollinen jumalan tarkoittama elinvoima pääsee vaikuttamaan. Esimerkiksi voi ajatella mitä surkeinta "mustalaiselämää". Näillä ihmisillä ei näytä olevan mitään toivoa paremmasta. Ei ole toivoa rehellisestä elannon hankkimisesta luku- ja kirjoitustaidottomille, likaisille ja haiseville, koko inhimillisen tunnekirjon kokeneille "eläimille". Silti he vaan jaksavat elää. Suorastaan kirkuvat ulos elämänhalua. Vastakohdaksi taas meidän sosiaalipalveluiden suojelemat hyvin humaanit, hillityt, ja pidättyväiset ihmiset, joille on tarjottu kaikki perusturva, mutta silti he kaatuvat ja menettävät elämänilonsa masennuksen alla.

Lue lisää

Sydämen hiljentäminen on tuttua myös kristillisissä piireissä, joskaan ei valtaosalle kristittyjä. Monet kirkkokunnat vieroksuvat mietiskelyä, koska se voi johtaa näkemyksen avartumiseen ja totuttujen opinkappaleiden kyseenalaistamiseen.
Erinomainen esimerkki kristillisestä mietiskelystä on tuntemattoman kirjoittajan keskiajalla kirjoittama opas The Cloud of Unknowing, joka on nyt suomennettu nimellä Tietämättömyyden pilvi. Myös Andrew Murrayn teos Odota Jumalaa puhuu mielestäni asiasta hyvin ja virkistävästi. Kolmas asiaan liittyvä mielestäni erinomainen teos on Anthony de Mellon Havahtuminen.
Kveekareilla on hartaus, jossa istutaan tunti yhdessä hiljaa. Olen itse harrastanut hiljentymistä paljon itsekseni, mutta kokemuksesta voin sanoa, että toisten kanssa jaettu hiljaisuus on vielä paljon virkistävämpi. Kveekareilla on myös mielestäni erinomainen ja paikkansapitävä oppi, että jokaisen ihmisen sisimmässä on jumalallinen kipinä, johon saa yhteyden nimenomaan hiljaisuuden kautta. Siksi ketään ihmistä ei saa halveksia tai sortaa rodun, uskonnon tms. seikan takia. Hiljentymisen avuksi olen käyttänyt joitagin joogaharjoituksia, mutta useimmin laitan selälläni maaten silmät kiinni, kädet ristiin pään päälle, ja keskityn koko mielelläni 'sanattomaan rukoukseen'. Tässä on myös kyse tunteiden saamisesta hallintaan, haitallisten tai suorastaan tuhoisien negatiivisten tunteiden korvaamisesta positiivisilla. Meillä ihmisillä on kyky hallita tunteitamme, mutta useimmat eivät osaa käyttää sitä. Tarkoituksena on myös keskittyä nykyhetkeen, elämään juuri tässä hetkessä. Meillä länsimaisilla ihmisillä kun on tapana elää suurimman osan aikaa tulevaisuudessa, murehtien turhia asioita, jotka eivät todennäköisesti koskaan tapahdu, tai toivoen asioita, jotka ovat todellisuudessa meille täysin tarpeettomia.

kyselijä kirjoitti:

Käsitinkin tuon kirjan harjoituksen olevan ahdistavien, pelottavien tunteiden ulospurkua, niin että pohjalta voi tuntea kumpuavan puhtaan elinvoiman. Harjoituksessa pyritään eläytymään avuttomaksi lapseksi ja sanotaan että vain näin voi tyhjentää sydämensä. Vain lapsi osaa itkeä koko sydämestään jotain tiettyä asiaa, mitä ei mikään muu korvaa. Ja mitä tuskaisemmaksi tulee, sitä lähempänä on apu. Tästä tuli minulle mieleen joidenkin henkilöiden uskonnolliset Jeesus kokemukset. Itseäni alkoi kiehtoa uusi oma teoria, että sisimmässämme on rakennettu automaattinen elinvoima, mikä vain pitää päästää ulos. Sitä voi estää omat perustelumme, että miksi emme muka ole tarpeeksi hyviä, mutta ne ulos voivottelemalla ja ruikuttamalla voimme niihin kyllästyä ja päästä niin eroon, että luonnollinen jumalan tarkoittama elinvoima pääsee vaikuttamaan. Esimerkiksi voi ajatella mitä surkeinta "mustalaiselämää". Näillä ihmisillä ei näytä olevan mitään toivoa paremmasta. Ei ole toivoa rehellisestä elannon hankkimisesta luku- ja kirjoitustaidottomille, likaisille ja haiseville, koko inhimillisen tunnekirjon kokeneille "eläimille". Silti he vaan jaksavat elää. Suorastaan kirkuvat ulos elämänhalua. Vastakohdaksi taas meidän sosiaalipalveluiden suojelemat hyvin humaanit, hillityt, ja pidättyväiset ihmiset, joille on tarjottu kaikki perusturva, mutta silti he kaatuvat ja menettävät elämänilonsa masennuksen alla.

Lue lisää

Niin, täytyy huomauttaa että kokemusta ei korvaa mikään menttaaliharjoitus se on fakta. Olet oikeassa vaikeuksista kumpuaa voima (mikä ei tapa vahvistaa periaate) ja tuo vaikeuksien kautta voittoon ajatus on puhdistava kokemus, siihen on vain suuntauduttava niin ettei "heikkoudessaan" ja "vaivoissaan" käännä sitä muita vastaan ei myöskään itseään vastaan. Eino Leinon(nero!) runo joka menee jotenkin näin ;>> Ei uskoa,Ei toivoa silti toimia