Kannattaako ottaa dobermanni urospentua toisen uroksen seuraksi perheeseen? Olemme suunnitelleet ottavamme dobberin mutta hiukan epäilyttää ottaa toinen uros??
dobermann perheeseen
miki
10542
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tulisiko koirillesi miten paljon ikä eroa? Minkä rotuinen uroksesi on? Yleensä urokset kyllä tulevat toimeen jos on vaan selvä johtaja (joka perheessä on ihminen!!!) ja ikä eroa tarpeeksi n.3v mutta riippuu täysin yksilöistä
Pitää ottaa toinen koira, tätä ei ole ohje vaan kiinnostaa minua. Siinä aina omat ongelmansa kun kahta tai useampaa pitää, kun entisestä aika jättää niin ota sitten se dopperi ja keskity siihen. Yhdenkin kanssa pitäis ajan kulua jo hyvin eikä tarvitse kikkailla kumpi saa ruokansa ensin, enemmän huomiota, etc.
Uros on parivuotias sakemanni..
Minä kun en ymmärrä sitä että miksi ihmisillä pitää olla koiria.Sinä voit varmaankin kertoa minulle sinun omakohtaisen tarpeesi suhteessa koiriin. Puhuit perheestä, joten oletan sinulla olevan lapsia, joten jos seuran takia haluat joitakin piskejä pitää, niin onko se aika pois lapsiltasi?
Samasta syystä miksi sinulla pitää olla jotakin.
Miksi sinulla on auto, miksi sinulla on joku harrastus, miksi sinulla on tietynlainen sohva jne....
Koirat on elämäntapa, elämän suola, harrastus, lapsillekin on todella hyödyllistä kasvaa koiran kanssa.
Miksi siis ei koiraa, samoppas se?
Sinä vertaat autoa ja sohvaa koiraan? Teetkö sinä koiralla samat asiat. Minua etoo ajatus missä perheissä koira vaeltelee sisällä vapaana, YÄK. Ne haiisevatkin hirveälle, ja ovat koko ajan työntämässä kuonoaan joka paikkaan. Ja koirahan on vain eläin niin miksi lapselle on hyötyä kasvaa eläimen kanssa?
Yksinkertaisesti on ihmisiä jotka pitävät koirista ja ihmisiä jotka ei. Tämähän on siis makuasia josta ei voi muuta kuin kiistellä, mutta jos se jätettäisiin tällä kertaa.
...miksi sinä sitten olet koira aiheisella keskustelupalstalla?
Minulle ainakin koirani ovat ystäviäni.Niille kelpaan tällaisenä kuin olen ja ne tulevat aina iloisesti vastaan kun tulen töistä ja saavat aina hyvälle tuulelle...Ne pitävät kutsumattomat vieraat loitolla ja mieheni poissa ollessa luovat turvaa.
Mitään jalompaa tai mahtavanpaa kaveria en tiedä kuin koira!
Ja minun tapauksessani saksanpaimenkoira!
Heippa,
vaikka dobberit niin ihania ovatkin, niin ne ovat reviiritietoisuudeltaan huippuja. Eli aivan riippumatta siitä, mitä joka aiemmin sinulle vastasi, että ihminenhän se johtaja on ja blaa blaa. Niin aivan, ja minä olen meillä niin johtaja, että heikompia hirvittää mutta ei se tähän asiaan mitenkään liity. Minua varoitettiin että ei pidä ottaa kahta dobberiurosta saman katon alle, ellei niillä ole tosi paljon ikäeroa. No, viisi vuotta ainakaan ei riittänyt: Nuorempi tulokas kun tuli vuoden ikään, ne iskivät toisiinsa kiinni kuin .. en tiedä mitkä. Ja ikinä ei hetkeäkään sen tappelun jälkeen, että mielessä olisi ollut mikään muu kuin toisen hävittäminen tältä reviiriltä. Sen ensimmäisen tappelun jälkeen nuorempi söi tunnissa välioveen reiän, jotta pääsee toisen kimppuun uudestaan. Jouduin siis palauttamaan nuoremman koiran kasvattajalle, ensin turhaan etsittyäni sille uutta kotia.
No sitten pari vuotta myöhemmin meille palautui omista pennuistamme yksi uros: oletin että kun on kyseessä oma pentu, niin suhteet pysyisivät kunnossa. No, kyllä ne jonkun aikaa pysyivätkin, mutta kun olivat yhdessä olleet taas sen vuoden päivät, niin johan alkoivat samanlaiset hankaluudet. Nuorempi alkoi yrittää syrjäyttää tätä meidän vanhaa isäntää, vaikka sitä pidettiin aivan varmasti lauman pohjimmaisena ilman mitään etuoikeuksia vanhempaan nähden. Mutta niin se ego vain sieltä nousi...
Tämä siis tiedoksi, että talossa olisi kaksi dobberiurosta: jos kyseessä on eri rotuinen koira, en väitä että reaktio olisi yhtä voimakas. Mutta jos on kyseessä suunnilleenkaan samankokoinen koira, ongelmia tulossa varmasti. Jotenkin meillä tätänykyä on kaikista pyhistä lupauksistani huolimatta toinenkin uros tämän 12 -vuotiaan dobberin lisäksi, mutta paljon pienempi kooltaan ja 10 vuotta nuorempi. Hyvin on heidän yhteiselonsa sujunut. Ainakin toistaiseksi....
Kyllä meillä ainakin on 3 dobberi poikaa ihan hyvin tulleet keskenään toimeen,mitä nyt pieniä kähinöitä silloin tällöin,mutta ei mitään pahempaa.
Vanhin on nyt 11vuotias vanha herra,seuraava 7vuotias ja nuorin 5,kaksi vanhinta ovat olleet pennusta asti ja nuorin oli parivuotias tullessaan meille.Nuorimman tullessa vähän mutistiin puolin ja toisin,mutta meni ohi muutamassa päivässä ja nykyisin ovat kaikki kavereita keskenään.