Kertokaa minulle jotain hyviä suomalaisia nykykirjailijoita jotka osaavat kirjoittaa MUISTAKIN aiheista kuin seuraavat:
1)Lehmänlantaromantiikka (nää on niitä paasilinnoja ja turusia)
2)Suomalaisen miehen ahdistus (ikään kuin sitä ei muutenkin saisi kokea tarpeeksi...)
3)Sota-ajan kuvaukset (hei sodasta on jo kulunut 60 vuotta antakaa sankarien levätä rauhassa)
Siis jotain ikäänkuin kosmopoliittisia kirjailijoita etsin, ei mitään sisäänpäinlämpiävää itsesäälissä retostelua...
1)Lehmänlantaromantiikka (nää on niitä paasilinnoja ja turusia)
2)Suomalaisen miehen ahdistus (ikään kuin sitä ei muutenkin saisi kokea tarpeeksi...)
3)Sota-ajan kuvaukset (hei sodasta on jo kulunut 60 vuotta antakaa sankarien levätä rauhassa)
Siis jotain ikäänkuin kosmopoliittisia kirjailijoita etsin, ei mitään sisäänpäinlämpiävää itsesäälissä retostelua...
Vastaukset 8
Vanhimmat
..Pirkko Saisio (viime vuoden Finlandia-voittaja). "Elämänmeno" on hyvä, "Punainen erokirja" samoin. Urbaania naisnäkökulmaa erinomaisesti kirjoitettuna.
Ensimmäinen suomalainen kirjailija, joka mulla tulee mieleen sanasta kosmopoliitti, on Mika Waltari...
olisi Olavi Paavolainen. Maailmanmatkaaja ja kovin mondeeni.
..eivät nykykirjailijoita. Valitettavasti. Paavolaisen "Nykyaikaa etsimässä" on tosin noin muuten äärimmäisen suositeltavaa luettavaa etenkin 20-lukufriikeille. Osattiin sitä ennenkin olla Euroopassa.
P.S. kirjoitti (ja käänsi klassikkoja) Prahassa, Dublinissa, Lontoossa, Islanissa, Ranskassa, Ruotsissa... Käänsi halveksivasti selkänsä linnoille ja haanpäille...
Oletko lukenut Hannu Raittilaa? Gran Canal melkein kosmopoliitti, ollaanhan ulukomailla, ihan Venetsiassa. Vanhempi EI minulta mitään puutu vetäsee halki lestaattien suviseuratapahtuman monen kertojan kautta päätyen maagisen realismin finaaliin. Toki sitä ahistusta on aina ja kaikkialla hieman, kovin steriilin heroinen olisi maailma ahistuksetta.
Suuri satiirikko Veikko Huovinen, nykykirjailija, koska elää, ei sorru lantaromantiikkaan. Navettahommathan on naisten, ei Konstan, hommia. Mainioita novelleita, esim. Rasvamaksa tai Pystyyn marinoitu nainen tai Ympäristöministeri - kokoelmissa.
Pikkasen nuorempi aikalainen on yksi suosikkini; Skiftesvik, Joni
Lyhyttä ja pitkää proosaa, novellistina kova sana. Vaan saattaa se näppyjä nostattava ahistus piillä niissäkin.
Kovat on sulla kriteerit, älyni loppuu. Lähen lenkille.
Juuri tällaisia haen...Raittila ja Skiftesvik, täytyypä laittaa korvan taakse. Kiitos kaikille vihjeistä.
Vaikeita ovat ehtosi, ota nyt ahdistus pois suomalaisilta ja pistä ne nykyaikaan. 50 % kotimaisista tippuu noilla ehdoilla jo kättelyssä.
Raittila ehkä pääsee minustakin noista läpi, vaikka Canal Grande on paljon huonompi kuin Ei minulta mitään puutu.
Leena Krohn ei sitten ole sidottu aikaan tai paikkaan - lue ainakin hänen esseitään.
Hyvin kosmopoliittinen on Marianne Alopaeus, vaikkei häneltä ole kai kuin kaksi teosta. Jörn Donnerin sukusarjassa on kai miehistä ahdistusta jonkun verran, mutta naisia ja kaikkea muuta unohtamatta. Mirja Kuivaniemeä ja Orvokki Autiotakin voit koettaa. Elisabet Ahokin kirjoitti tätä aikaa ennen kuin siirtyi historiaan, ja kirjoitti aika hyvää jälkeä.
Solveig von Schoulz on myös sellainen, joka kirjoittaa Aiheista - ei paikasta tai miljööstä, suosittelen ehdottomasti.