kuin koulun lihamakaroonilaatikko. Se oli semmosta limaista lötköä.
Kiitokset vain Railille Skinuun. Lihamakaroonilaatikon pitää olla rapeaa ja kiinteää.
Kiitokset vain Railille Skinuun. Lihamakaroonilaatikon pitää olla rapeaa ja kiinteää.
Mikään ei ollut niin ilkeän makuista
Jarkko Husu
36133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Lihakeitto. Auta armias jos sattuikin saamaan lihapalan suuhun, ei auttanut vaikka kuinka pureskeli, kaverit lähti ulos leikkimään, mutta siinä vaan istuit märehtien.
makaronivelli oli minusta hyvää!!! Laatikkoa ei tarjottu.
minne ne muut pisti ne lihapalat?
Se oli mun lemppari myös, sisko taas oksensi sen kun ei pitänyt... lautaselle kaadettiin uusi annos ;D Armotonta menoa.
Kamut nieli ne lihat, mulla on aina ollut niin pieni pilleriläpi etten saanut nieltyä. Lisäksi aina inhonnut kaikki epämääräiset lihat, läskit ja retut.
Niissä epämääräisen näköisissä retkuissa ja ketkuissa se hyvä maku piilee. Nytkin mainostetaan esimerkiksi lohi- ja kirjolohifileitä, joista maharasvat on leikattu pois. Minähän ostaisin ja olen ostanutkin melkein pelkkiä savustettuja maharasvoja, vaan ei ole tällä paikkakunnalla myynnissä. Kaikista parhaita paloja ovat!
Jos ei meillä olisi koira, paketoisin sulle kaikki meidän retut :))
Kaikki koulun ruoat oli hyviä. Nälkä kun oli aina. Ja keittäjätäti osasi tehdä vaatimattomista aineksista hyvää ruokaa! Laatikko- tai muista uuniruoista ei edes haaveiltu, ei tainnut olla Tyynellä uunia käytössä?
Erityisesti tykkäsin makaronivellistä. Useimmat luokkakaverit inhosi sitä ja ihmettelin kovasti. Meillä ei ikinä ollut makaronivelliä kotona, äiti ei suostunut tekemään - ei tainnut siitä tykätä?
Kuinka ylellistä meillä on ollut jo vuosikymmenet, ilmainen kouluruoka.
Teillä oli varmaan huono keittäjä, tai sinä olit ahtanut jo aamusta maarusi täpötäyteen.
MIkään ei ollut nii hyvää ku lämmin soppalautanen koulussa,repusta jotain sakariini mehuu ja kuivat leivänpalat.
Kyllä kelpas köyhän elää höllöttää.
Tuo on miehen ja ihmisen puhetta.
Ei minkään valitusautomaatin.
Minulla oli hyvä äiti
Ja hyvä isä.
Äiti oli syönyt liha-patoja koko siihen-astisen ikänsä.
Ja niin oli isäkin.
Mitä nyt sota-hommissa joutui hän lipsumaan.
Joten minut kasvatettiin ymmärtämään mitä ruoka on, ja mihin sitä tarvitaan.
V-sana ei ollut nuoruudessani kovin yleinen, joten käytin isäni sota-aikaista
sanontaa.
"Voi peeseen suti"
Äiti siitä aina riemastui ja mulkaisi isää.
Isä sai santsi-lautaselleen kaikki loput Pippurit.
Eli pahaa ruokaa ei ole olemassakaan.
On vain huonoja vanhempia ja ilkeitä kakaroita.
H.
Tulipa vielä muutakin mieleen koulusapuskaksta. Meillä muksut söivät huonosti sitä, ja sanoin heille aina että ei saa valittaa. Sitten tuli älypuhelin ja whattsap, tytär alkoi lähettää kuvia lautasestaan. Ei ollut mitään kaunista katseltavaa :)) Meidän piti jopa kirjoitta Jyrki Sukulalle, että aloittaisi telkkari-ohjelman "Parempaa laitosruokaa", mutta ei tehty sitä koskaan. Nyt muksut vaihtoivat koulua, ja ruoka on kuulemma hyvää tai ainakin kypsää ;D
En ymmärrä mihin ihmisten intohimo työhön menee, se ammattiylpeys katoaa jonnekin. Tiskialtaaseen? Luulisin että olisi mukavampaa saada tyytyväisiä oppilaita kuin yökkääviä. Tajuan kyllä että kuntien budjetit supistetaan koko ajan, eikä määrärahaa per ruoka-annos ole kovin suuri, alle euron muistaakseni meidän kunnassa. Silti, voihan se ruoka olla edes kypsää, tasaisesti maustettua... Jos tekee ruokaa sillä antaumuksella että ei vois vähempi kiinnostaa, niin ei tule kovin hyvää ruokaa. Siitä mulla on itselläni kokemusta.
Ellei tyttäresi sinulle lähettämä kuva kouluruoasta "ollut mitään kaunista katseltavaa", niin onkohan hän annostellut sen yhteen läjään tai jotain?
Käsittääkseni ruoka on taatusti kypsää ja tasaisesti maustettua aina, mutta esim. liian jäähtynyttä usein.
Se on selvää, että kaikki eivät pidä jokaisesta ruoasta, ja niitäkin on jotka 'periaatteesta' eivät pidä mistään tai ainakin niin sanovat. Niin se tulee aina olemaan eikä muuksi muutu vaikka jokainen annos tehtäisiin erikseen kuin ala carte annokset ikään. (Mikä tietenkin on täysin mahdotonta jo ajatuksenakin).
Tässä Espoon alakoulujen kuluneen ja seuraavan viikon ruokalistat:
Ma Spaghetti Bolognese, salaatti Ti Pinaattiohukaiset, perunasose, puolukka, juustosalaatti Ke Kirjolohikiusaus, raaste To Hernekeitto, kauraleipä, hedelmä Pe Naudanlihahöystö, keit.per., salaatti
Ma Makkarakastike, keit.per., raaste Ti Broileripastavuoka, raaste, Ke Jauhelihapihvit, kermakast., keit.per., salaatti To Ohrasuurimopuuro, mansikkaraparperikeitto, ruisleipä, hedelmä, Pe Kalaa kookoskastikkeessa, moniviljariisi, salaatti.
Kylmistä perunoista, liian suolaisesta riisistä ja kesken loppuneista sämpylöistä olen kuullut lasten valittavan, en oikeastaan itse ruoasta juurikaan. En ole aivan varma, mutta luulen että ei ole pakko ottaa ollenkaan sellaista ruokaa josta tietää että ei pidä.
Bessie, lapsilla oli koulussa liisteri-kastikkeita, raakoja perunoita, harmaata lihaa, risottoa ja uuniruokia jotka olivat paikoitellen liikaa maustettuja ja paikoitellen liian vähän. Onhan se niin, ettei tarvi syödä jos ei halua, mutta kasvavalle nuorelle ruoka olisi aika tärkeää. Nukahtavat muuten tunneille, tai tulevat kotiin räjähtävällä päänsäryllä. Kehotin noin yleensäkin syömään ainakin salaattia ja leipää, mutta aika pieniksi annokset sitten meni.
Itse en ole mikään hyvä ruuanlaittaja, korkeintaan tyydyttävä, joten ei ole kyse siitä että heitä olisi hemmoteltu pilalle. Aina olen myös pakottanut vähintäänkin maistamaan, koska muuten ei maku-skaala ikinä laajene makarooneista mihinkään :))
Nykyisin lapset syövät myös espoolaista kouluruokaa, ja kehuvat hyväksi.
Pullamössöt ja vanhempansa valittavat ruo'asta, vaikka hyvin näkyy maittavan papoille ja mummuille ynnä jälkikasvulleen.
Laittakaa hanhenmaksapallerot sun muut kaviaarit evääksi.
Laitanpa oman lusikankin soppaan.
Juu, ei sitä ennen vanhaan ruuasta valitettu ja kaikki maistui, kun oli nälkä, vaikka onhan sitä mieltymyksiä jokaisella ruuan suhteen, eli kuka tykkää mistäkin.
En tiedä, mutta jotenkin kuvottaa nämä nykyajan koulu ruuan valittajat, sillä tuskinpa niin huonoa ruokaa on etteivät pystyisi syömään.
Ei sitä 60- luvulla aina herkkuja ollut ruoka pöydässä ja kouluunkin kerättiin puolukat metsästä talkoilla, että saatiin lauantaisin puolukka puuroa.
Mnää näin läheltä seuranneena sanoisin, että ennen kouluissa tarjottiin keittolantätien itsensä laittamaa lähiruokaa.
Nyt tuodaan vacuumkumipottuja ulkomailta.
On hieman erikoista määkiä ruuan huonoutta, kun monilla sitä ei ole ollenkaan.
Minä taas en tykkää kuivasta liikaa paistetusta mutista.
Lihamakaroonilaatikko pitää olla lievää notkeaa kosteaa, ja täyteläistä, niin kuin muutkin ruuat yleensä.
Mulla on kans jotenkin sellanen käsitys että ne ruuat oli etupäässä puuroja ja vellejä ja sitten hernerokkaa ilman suurempia sattumia, kuoriperunoita ja jotain soossia mutta lihaa, kanaa, kalaa hyvin harvoin tai siis ei ollenkaan. Maistui se tosin nälkäiselle lapselle ja oli varmaan hyvin laitettua, kypsää ja puhdasta maalaisruokaa. Mutta kuinka paljon vitamiineja ja mineraaleja on lautasellisessa makaroonivelliä?
Kahdeksankymmentäluvun alussa sain uutta tuntumaa kouluruokailuun Chicagolaisessa esikoulussa jossa keittäjättäremme, 150 -kiloinen afroamerikkalainen ilopilleri kertoi periaatteen olevan se että ruoka mistä lapset kaikkein vähiten hyötyvät on se mikä menee roskiin. Eli siis, kouluruokaan oli tullut ainakin pari kriteeriä lisää: sen piti olla halpaa, ravitsevaa ja myös kelvata lapsille
Täkäläisestä kouluruuasta en voi sanoa oikein paljon mitään pahaa. Tiedän että vanhemmat huutavat kurkku suorana joka miitingissä että ruoka on pahaa ja lapsi ei syö eikä tykkää (tää on nyt parin vuoden takaista juttua ja koulun lähellä ei mitään paikkaa mistä lapset saisivat ostaa). Että maustepurkit ja ketsupit ja sinapit pöytään että kullanmurut (6-9 v) saisivat edes maustaa sapuskat itselleen sopivaksi.
Pääruuan lisäksi tantat tarjoo muslimeille sovellettua ruokaa ja kasvisruokavariaation ja luonnollisestikin kaikille allergikoille on omat ruuat. Usein vielä parikin pääruokaa mistä valita. Sitten salaattipöytä, josta tuoreet vihannekset joka päivä. Näkkäri, voi ja maito tai vesi myös joka lounaalla. Keittopäivinä pehmyttä leipää ja juustoa. Olen stönyt kouluruokaa lasten kanssa samassa päydässä yli kaksikymmentä vuotta ja aina on ollut syömäkelpoista. Minä uskonkin että koulukeittiöt ja henkilökunta selviytyvät hyvin tehtävästään laittaa lapsille ruokaa joka ei saisi maksaa juuri mitään.
Kun oli ekalla kansakoulussa, niin keittäjä pilasi liialla suolalla ja pippurilla varsinkin kettoruuat. Keskikoulussa oli hyvää ruokaa. Ainostaan oli yksi, josta en pitänyt: Oslon aamiainen. Kuumaa maitokaakaota, sämpylä, voinappi ja kananmuna. Kaakao jäit juomatta ja söin vain munasämpylän.
Kas, Oslon aamiainen :D
Olikin jäänyt unholaan, yks suurista suosikeistani. Tosin, annos oli vähän pieni sen ikäiselle, ois pitänyt saada tuplata. Ja oli toi kaakaokin jäänyt unholaan, edes muista, milloin olisin sitä juonut. Noh jotain kaakaokahvia jostain automaatista joskus, mutta sellaista oikeaa, tummaa kaakaota, pitääkin pitää mielessä kun kaupassa käy.
Edelleen mieltä, koulutuoka oli hyvää, sitä oli riittävästi. Ei makaroonivelliä vastaan mitään, sitä kai vain tuli koulussa syötyä niin paljon, että jotenkin tuli kiintiö täyteen. Pasta muuten kyllä huilaa erinomaisesti.
=DW=
Olipa herkullinen aamiainen! Saitteko te keskikoulussa aamiaisen?
Se oli kouluruoka. Halpa ja kevyt, helppo henkilökunnalle.
Mutta mun aikoina tuli iltapäivälle välipala. Kansakoulussa se tsrkoitti näkkileipää ja voinappia. Sitä sai, jos oli pitkä päivä. Oppikoulussa se tarkoitti sitten hedelmäpommi jugurttia. Suunnilleen joka talossa oli siihen aikaan lehmiä, maito myytiin valioon, kaikki mahdolliset tyypit kunnassa ja koulun hallituksissa jne oli tietenkin valiolaisia lehmänviljeliköitä. Enpä tiedä, viis vuotta joka päivä hedelmäpommijugurttia ja kun sitä tilattiin valiolta kotiinkin :(
=DW=
Lienet jonkun vuoden minua nuorempi, ei minulle 12 vuoden kouluaikanani mitään välipaloja annetu.
Hän on lapsi meihin verrattuna. 50 palstalainen vielä kauan iän perusteella.
Jep
Mutta oli siirtymäaika. Joskus piti viedä eväätkin. Siis leipää ja maitoa pullossa. Syytä en tiedä, tais olla kunnalla rahat lopussa. Ja jollain varjolla käytiin syksyisin päivä puolukassa koko koulun voimin, olipahan puolukoita talveksi ruokalaan.
Meitsi X-sukupolvea. Siinä paljon kehnoja puolia. Mutta toisaalta elänyt itse siirtymäkauden oikeinkin perinteisestä agraliyhteiskunnasta nykypäivän tietoyhteiskuntaan. Vaatinut juu sopeutumista, ei mulla ongelmia. Mutta tunnen paljon tyyppejä, joitten ajattelu suoraan sanottuna 1800- luvulta. Niitten vanhemmat on tietenkin kasvattaneet kakaransa, kuten osasivat. Mutta kun ne opetti samoja asioita, mitä niille oli omat vanhempansa opettaneet, eli satoja vuosia vanhoja asenteita ja mielipiteitä. Ja kun ovat enenpi olleet ilman mitään elämänkokemuksia tai muutenkaan nähneet yhtään mitään, ne erittäin kummallisia, siis mun mielestä.
Ei tässä tietenkään nykynuorten aivoituksiakaan oikein sisäistä, mutta voi sentään tajuta vähän paremmin, mutta niilläkin sama onkelma kuin em. ihmisillä, täydellinen kokemattomuus ja näköalattomuus luonnollisesti vielä vaikuttaa.
Siitä ei hajuakaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta toistaiseksi on jotenkuten onnistunut sopeutumaan muuttuviin aikoihin.
Mun aikana ja mun mielestä kouluruoka oli yleensäkin sen verran uusi keksintö, että siinä oli käytännön toteutusvaikeuksia. Sama ilmeni muissakin asioissa. Kun kansakoulussa alkoi pojille puutyöt, vuosi alkoi lankun kantamisella. Piti kantaa talven puutavara sisälle varastoon. Liikunta tunneilla pelattiin pesäpalloa ja oikeasti opeteltiin rivissä maerssimista ja sulkeisia. Koko kouluaikaa leimasi aivan hillitön uskontoläppä. Se nyt sotkettiin kaikkiin aineisiin mukaan jne. onneksi nykyaika alkaa olemaan vähemmän aivopesevää, mutta tollanen puolukassa kulkeminen, tai lankun kantaminen, sellanen tekisi mielestäni hyvää nykynuorille. Vähänkään jotain käsitystä,että elämässä voi olla keljujakin asioita ja että ei ruoka kasva hampurilaispaarin keittiössä.
=DW=
=DW=
En aikonut osallistua tähän keskusteluun, mutta kiitän sinua aamun ensimmäisistä nauruista!
"Valiolaisia lehmänviljeliköitä"!!!))))
Minun kouluaikana oli ruoka syötävä kaikki ja sitä ei saanut itse annostella, koska keittäjä antoi sen luukusta jokaiselle. Siis pieni koulu ja keittiö oli sen luukun takana.
Minä söin, oksensin ulos ja tulin taas syömään jos oli kaalikeittoa ja inhosin myös sienikastiketta. Tarjottiinkohan siellä muuta ruokaa ollenkaan? Eipä nyt tule mieleen, paitsi puolukkapuuro lauantaisin.))
miranda
Hyvää oli kouluruoka mutta armeijassa sitä kutsuttiin vääpelinräkää se oli huonoa en tiedä mitä oli ei ole tullut esille sen ajan jälkeen. (1966).
Heh.
Vääpelinräkä oli tehty jarrusta, vedestä ja pottujauhoista :D
Noh, en tiedä tarkkaa reseptiä, jarru ei kai intissä kuulunut siihen. Mutta mun mielestä se oli vaan vedestä tai maidosta tehtyä vanukasta, jossa nyt oli, mitä oli. Perinteisimmillään keltaista sitruunaesanssia, just pottujauhoja, vettä, sokeria, se perusrakenne. Riippui kai keittiöstä, millasta siitä sattui tulemaan ja resepti saattoi vaihdella.
Mutta toi jarru-legenda, uskon, asiassa perää, vaikkei kukaan tunnusta. Sotilaat aina nälkäisiä, makea jälkiruoka maistuu aina. Siihen helppo laittaa "lisäaineita", olkoon nyt sitten mitä tahansa. En usko sitä intissä käytettävän, mutta sotatilanne eri asia.
=DW=
Sekö kulki makaroonilaatikon nimellä se vetelä makarooniliharuoka? Minusta se oli hyvää, kun en sellaista saanut kotona koskaan, lihamakaroonilaatikkoa meillä kyllä sai kotonakin. Lihasoppa meidän koulussa oli jauhelihasoppaa. Hyvää sekin, eikä jäänyt lihanpalat kurkkuun.
Yleensäkin tykkäsin meidän keittolatätien tekemistä ruuista. Koulun hernesoppaan en tykästynyt, vaikka se kotona oli herkkuruokaani. Siinä koulun hernerokassa kun oli vain vettä ja lautasen pohjalta löytyi sitten puoliksi keitettyjä vähän kovia herneitä. Siitä äitini oli tehnyt sopimuksen koulun kanssa, että minulle lämmitetään hernerokkapäivänä edellisen päiväistä ruokaa, olipa se sitten mitä vaan.
Siitä palkkioksi kiikutin sitten pyörän telineellä taas keväällä ilmaista kukkamultaa opettajalle jo hyvissä ajoin ennen kevättodistusten kirjoittamista.
Hyvä ruoka teen sitä maanantaina tosi herkkua, kuinka voisi olla limaa lötköä?
Kokki oli tainnut olla humalassa! Ehkä tavallista....
Muutamia vuosia sitten kuuntelin eräässä baarissa isän ja lasten keskustelua. Isä kyseli mitä ruokaa koulussa oli ollut ja lapset vastasivat että ohraryynipuuroa ja soppaa, minkä jälkeen kysyivät että miksi meillä ei kotona koskaan sitä ruokaa laiteta.
Olen muuten joitakin vuosia sitten joutunut syömään koululaisten kanssa koulun ruokalassa. Ihmettelen mitä valittamista heillä oikeastaan on, koska mielestäni ruoka on monipuolista, ja erityisruokavaliot otetaan huomioon, mistä ei ennenvanhaan kouluruokaa laitettaessa edes tiedettykään.
Muistan kouluajoilta kuoriperunat ja läskisoosin. Valkoiset läskinpalat soosissa eivät oikein parantaneet ruokahalua, joten heitimme ne perunan kuoria varten laitetulle lautaselle kuorien joukkoon. Opettaja pakotti ottamaan läskit takaisin ja syömään. Mikäs auttoi, syötävä oli.
Ei kouluaikana ollut mitään välipaloja, ainoastaan keittolautanen tarjottiin. Kotoa mukaan reppuun otettiin pulloon maitoa ja voileivät. Jos koulupäivä oli pidempi sai syödä mukanaan tuomia eväitä välitunnin aikana.
Oikeastaan en muista koskaan että olisi ollut makaroonilaatikkoa, ainoastaan vellinä makaroonia söimme. Kaikki ruoka oli syötävää, ainostaan kaalikeittoa inhosin. Yläasteella kotitaloustunnilla teimme kaalipiirakkaa, joka kuului samoihin inhokkeihin.
Minä en muista muuta lajia, kuin silakkalaatikon
Hyvää oli. Äiti oli kotona mainio kokki, mutta aineksia ei ollut rahanpuutteen takia kovin valikoida.
Ikäväähän on se, ettei tule hampurilaisia ja pizzaa vuoropäivinä.
Mieleenpainuvin oli herneiden puhdistusvuorot. Oppilaat oli jaettu noin 5 hengen ryhmiin ja sitten vuorollaan mentiin keittiöön herneitä lajittelemaa. Istuttiin ringissä
hernesäkin ympärillä, pikkukätösissä valikoitui hyvät keittoon ja huonot roskiin.
Liikuttava pieni seremonia. Puolukoita kerättiin koko koulun voimalla,siitä
tehtiin ruispuolukkapuuroa, se ei ollut hyvää, jo silloin en tykännyt happamalta
maistuvasta. Kaikesta ruuasta kyllä yleensä pidin ja kaalilaatikko oli erikoisen hyvää.
Olihan kaali halpaa ja ravitsevaa, eipä kouluilla ollut kummoista rahoja, kaikki oli
niin köyhää. Joku äveriäämpi maatalo lahjoitti joskus koululle ruoka-apua
Ei ole aineellisesti ollut vaurasta, mutta äiti oli aina kotona lasten kanssa, sitä
herkkua ei tänäpäivänä lapsilla ole.
Niin jos äiti ei ollut kotona sisällä, hän oli saunalla, jossa oli pyykkipäivä menossa,
hän hääräsi höyryn keskellä näkymättömissä, nosteli padasta kuumia vaatteita tai
kepillä paineli niitä kiehuvaan veteen. Sieltä höyryn keskeltä huuteli lapsilleen ohjeita.