Lokakuu.

Lokakuu

Yli kentän likaisen
raaka valo lyhtyjen.
Värisevää ikkunaa
sade kiduttaa.

Niinkuin prinssi kietoi hän
satuun pääni särkevän.
Miksi petyin? Tiesinhän
lait elämän.

Märkää, märkää sumua
maassa, puissa, katoilla.
Jumala, oi Jumala!
näin voiko jatkua!

Saima Harmaja

Liekö runon saanut aikaan sulhasen hylkääminen, vai vaikea sairaus?
Runoilija kuoli 23-vuotiaana. Miksi niin usein keuhkotauti vaivasi kansamme
taitureita?
Onko sielukkuus usein sairauden aikaansaamaa? Miksi?
.
14315
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 14

Vanhimmat

Voi olla että sielukkuuskin lisääntyy, mutta tuberkuloosin on todettu aiheuttavan loppuvaiheessa sukupuolista kiihtymistä, jota joskus on voinut tulkitakin Edith Södergranilla ainakin.
Onhan kasvillisuudellakin sama ominaisuus, rääkättynä kuivuudella tekee kaktuskin nuppuja, kuin kiireellä ennen kuolemaa.

Äänestä
  • Enpä ole koskaan moista, toista sanontaa kuullut.
    Mutta toki, jos se on totta, uskon.
    Eikö tubi loppuvaiheessaan tuota kuolemanväsyneisyytta, haluttomuutta, herpaantumista elävästä elämästä?

    MInä elän, kerrotaan Kiven sanoneen viime sanoikseen.
    .

    Äänestä

  • kl. kirjoitti:

    Enpä ole koskaan moista, toista sanontaa kuullut.
    Mutta toki, jos se on totta, uskon.
    Eikö tubi loppuvaiheessaan tuota kuolemanväsyneisyytta, haluttomuutta, herpaantumista elävästä elämästä?

    MInä elän, kerrotaan Kiven sanoneen viime sanoikseen.
    .

    Sanotaan, että joutsen laulaa ennen kuolemaansa kauniimmin kuin koskaan. Joutsenlauluksi kutsutaan taiteilijan viimeistä saavutusta, joka nousee muiden yläpuolelle, on kuin loppuhuipennus ennen kuoleman saapumista tai uran loppua.

    Saima Harmaja kuoli niin nuorena, kesken alämänjanoisten haaveittensa. Tuota Sini-sirkun kertomaa en minäkään ole tuberkuloosiin kuullut liitettävän. Mutta eikö ole luonnollista, että kesken parhaimman nuoruuden tai kukkean keski-iän vakavasti sairastunut haluaa toteuttaa vielä ennen kaikkea sitä, mikä on jäänyt kesken, mikä on palavinta ja syvintä ihmisessä.

    Tulenkantaja-sukupolven runoilijoista kuoli tuberkuloosiin melko nuorena myös Edith Södergran, Uuno Kailas, Katri Vala ja Kaarlo Sarkia, pian viimeksi mainittujen jälkeen penisilliini tulikin markkinoille. Ainoan Nobel-kirjailijamme Sillanpään v.1931 ilmestynyt teos Nuorena nukkunut kertoo sukunsa viimeisestä vihannasta, nuoresta tuberkuloosiin kuolevasta Silja Salmeluksesta.

    Pidän tästä Saima Harmajan yksinkertaisesta tunnelmarunosta, johon sisätyy myös eroottinen kaipaus.

    Ihanat vaaleat pilvet
    liukuvat taivaalla.
    Hiljaa ja lumoavasti
    laulaa ulappa.

    Aaltojen hyväilyistä
    hiekka on väsynyt.
    Tulisit aivan hiljaa
    tulisit juuri nyt -

    Äänestä

Ai mikä namupala tuo yläriman tatuoitu Natalia. Saispa edes nuuskuttaa hänen ihoaan. Tietysti pelkästään ihan tieteellisessä mielessä.

Äänestä

Yli repaleisen lokakuun...marraskuu
kaipuun kaljakori kilisee
jossa kuivakurkku rotta isännöi.

Kenen biisistä lie nuo tarttuvat sanat
tällä viikollakin radiosta kuullut

Äänestä

  • ap. kirjoitti:

    Wiki kertoo että Miljoonasateen Heikki Salo onkin lapualainen eikä Etelä-Karjalasta kuten olen luullut. Ensimmäinen menestyshittinsä lie ollut Lapsuuden sankarille.
    Se oli Juri Gagarin.

    Äänestä

Saima Harmajaan runoihin kohdistuva mielenkiinto, en sanoisi ihan ihailu, oli varmaan minullakin jonkinlaista samastumista häneen varhaisnuoruudessa. Uskoisin, ajattelisin, että hän oli samalla lailla rakkautta fyysisessä mielessä kokematon, päiväkirjakirjoittelija, niinhän monet meistä palstalaisistakin niissä i ´issä, me teini-ikäiset. Hänenkin intohimonsa, vielä tuntematon, oli heräämässä, ehkä ei vielä paljonkaan fyysistä kosketustakaan, saatikka suudelmaa, kokenut. Kyllä sen runoista aistii, herkän rakkauden sanoja.

Toisin voi sanoa aikalaisistaan Katri Vala, Uuno Kailas, Kaarlo Sarkia, heidän runoissaan on voimaa, intohimoa, vahvuutta. Ehkä Harmajan rakkaus oli päiväkirja-asteella.
Olen minä tuon tubiin liitettävän sukupuolisen halukkuuden ilmentymän kuullut, en todellakaan tiedä, mistä se on peräisin.

Äänestä
  • Lisään viel tähän vertailuksi Yrjö Jylhän
    Mustat helmet

    Pikihelmet te kaulassa rakastetun,
    jota pyörteenä kohtasi lempeni mun,
    mua pauloistanne te päästä ette,
    öin unissa käärmeenä kiemutelette,
    ja päivisin saatana saanut on
    mun sydämessäni asunnon.

    En usko ma sanoja rakkauden,
    epäluulo ja viha on surmannut sen, -
    jos helmet ei murru, kun poikki hakkaan,
    vedän, kiristän ketjua kaulassa rakkaan
    ja mustain helmien silmukkaan
    oman ruumiini ripustan keinumaan.

    Äänestä

Järisyttävän väkevää kuvakieltä Jylhän runossa, tuon on jo kokenut mies kirjoittanut! Voi olla kielletystä tunteesta kysymys , jokin irtirimpuilemisessä viittaa siihen,...

Tuosta sukupuolisesta halukkuudesta luin joskus Intian väestölisääntymisen ongelman yhteydessä, kuin ihmisen nälkiintyminenkin aiheuttaa tuon korostetun halukkuuden ilmiön myös. Lisäännytään nälkiintyneen elimistön viimeisillä voimavaroilla, kuin taaten sillä elämän jatkuvuuden. Surullisen ymmärrettävää jotenkin.

Äänestä

Edith Södergran oli Harmajan runoilijaesikuva. Kumpikin sairasti kohtalokasta sairautta. Ilmentääkö sade, kosteus näissä kahdessa runossa ikävää, alakuloa, tietoa tulevasta?
Harmaja oli monia, pitkiä ajanjaksoja parantoloissa. Voi vain kuvitella hänen suuren surunsa, kun Outi-sisar kuoli synnytyksessä.
Perhe osti naapurihuoneiston, Saiman huoneeseen tehtiin lasi-ikkuna, josta saattoi seurata vauvan varttumista, lähelleen ei saanut mennä. Varmasti sekin oli murheellista tunteelliselle ihmiselle. Perhe oli kovilla, neljästä lapsesta jäi jäljelle vain yksi. Ainut poika kuoli sodassa.

Sateinen ilta
hengitti kylmää kosteuttaan
pimeän ikkunan läpi.

Kasvot märkää ruutua vasten
ajattelin sinua, suuri henki,
palava liekki sateisella kadulla.

Pimeässä aavistit uuden auringon nousun,
etäältä tunsit sen legioonien jyminän.
Kylmät pisarat väistyivät hämmästyen
valtavan loimusi luota.

Kostean ikkunan luona tiesin,
ettei minulla ole sinun voimaasi.
Hulmahda sielussani, Jumala,
etten sammuisi sateiselle tielle.

Äänestä
  • Runon otsikko on: Edith Södergran

    Äänestä

  • Liekö oikeasti noin, silloinhan ei kukaan aikuinen kuolisi nälkään.
    Mutta sitten toisaalta, ei kai siinä voimistellessa tule mieleenkään mitkään nälät saati janoisuudet.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


kl. kirjoitti:

Lokakuu

Yli kentän likaisen
raaka valo lyhtyjen.
Värisevää ikkunaa
sade kiduttaa.

Niinkuin prinssi kietoi hän
satuun pääni särkevän.
Miksi petyin? Tiesinhän
lait elämän.

Märkää, märkää sumua
maassa, puissa, katoilla.
Jumala, oi Jumala!
näin voiko jatkua!

Saima Harmaja

Liekö runon saanut aikaan sulhasen hylkääminen, vai vaikea sairaus?
Runoilija kuoli 23-vuotiaana. Miksi niin usein keuhkotauti vaivasi kansamme
taitureita?
Onko sielukkuus usein sairauden aikaansaamaa? Miksi?
.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu