Vainajan näkeminen-gallup

"Vai haluatko säilyttää muiston elävästä läheisestäsi, joka laitetaan hautaan / uuniin?"

- Mieluiten juuri näin.

Kyllä olen kolme kertaa käynyt katsomassa.Viimmeisin kerta oli tosin vaikein,koska kyseessä oli nuorehko henkilö,muuten aivan rauhaisin mielin olen jäähyväiset käynyt jättämässä,eikä mieleen ole jäänyt mitään epämiellyttävää tunnetta.

olin paikalla, kun mummi veti viimeisen henkäyksen. Isä kuoli yllättäin, eteisen lattialla ja oli siinä nelisen tuntia, ennekuin syrjäkylälle ehti ambulanssi, ja koska oli äkillinen kuolema, ambulanssiväki kutsui poliisin ja poliisit sitten ruumisauton. Myös arkku oli avoin siunauksen ajan.

Kävin hyvästelemässä appi-ukkoni kuolinvuoteellaan. Minulle jäi kasvojen kuva moneksi yöksi silmiini. Kaunis muisto kuitenkin. Rauhallinen olo.

Kävin katsomassa mummoni ruumiin. Syy oli se että olin menossa viimeistä kertaa katsomaan häntä, hänen eläessään, sairaalaan. En kerennyt sinne asti kun minulle soitettiin että oli kuollut. En silloin enää mennyt sairaalalle. Tuntui että jäi hyvästelemättä, se viimeinen kerta jäi puuttumaan. Siksi halusin nähdä sairaalan kappelilla ruumiin, että sain pisteen asialle. Ruumis tuhkattiin joten avonaista arkkua ei ollut.

Olin tyytyväinen että kävin katsomassa. Muuten olisi jäänyt keskeneräinen olo ja huono omatunto. Pelotti kyllä käydä. Mutta hyvä, lämmin olo jäi jälkeenpäin. Nyt oli mummo pois tuskista, sitä hän itse toivoi jo monta vuotta :(

Kolmesti tähän asti. Kummitätini, äitini ja appeni olen päässyt hyvästelemään näin. Olen näistä kaikista kerroista saanut lohtua, jäi hyvä tunne. Hautaustoimiston miehet olivat hyviä laulajia, veisasimme virren. Muistan silti rakkaat vainajat kaikki ennenkaikkea sellaisina kuin olivat terveenä eläessään. Uskon että näen heidät kaikki aikanaan ikuisuudessa.