It Ain't Over Til It's Over

Presenthasnorhythm kirjoitti:

Olen kulkenut
karismassa,
tuntenut vammani
laadun

iskemällä
hampaani sääriluuhun
ja uneksien ruusuista

mielikuvituksen
säkenöidessä
hopeoidun seitein

ja kuinka nuoruuden
hedelmällisyys vei
suurenmoiseen
löytöretkeen

väylässä, joka
oli täytetty
lupauksilla

rakkaudessa täytettyjen
öisten lempeyden
lyhdyillä

kuinka ne
viistivät voimalla
murtuvia maininkeja

naisellisuuden ääriviivoja,
jotka hiekassa
saivat sarastuksensa

tuntumaan runoilijan ja
mielipuolen myllertämältä
vuorovedeltä

minä,
kauniin naisen poika

lämmin ja viljava
jokaisesta kohdasta

odottamassa
valon huumaamia pilviä,
jotka näyttivät
levittäytyvän huntuina
taivaanrantaan

kuinka se väristää,
huomata päivän kuolevan
iltaan ja
kuinka tahraton kuu
nousee horisonttiin

niistä se intohimo
ja maku on
leivottu

aistillisuuden tuoksu

jossa siemen ja
läikkynyt viini

tahroina puserossa,
hameessa

parfymeroituna
laiduntaa sielujen
ihanuudessa

tunsin oloni
rakkauden
ruumiillistumaksi, jota
karisma seuraa ja ruokkii
kohti syvempiä tasoja

elämän pieniä
ja suuria iloja,
jotka aurinkoisessa
kypsymisessä tuottavat
kauneutta

säikyttää kuinka
se tarttuu ja saa
täydellisen tuntuisen
takapuolen laskeutumaan

suutelemaan
kaulaa ja
niskakuoppaa

nyt se tuntui
taivaalliselta ja

kymmenien kertojen
jälkeen raastaa sisukset
ulos

kuningattarien lähestyessä
kuningastaan,
toinen toistaa kauneimpia

helvetinmoinen syyllisyys
pukeutuu purppuraan ja
syleillee kemiallisella
tasapainottomuudellaan

ottaa ja antaa
ruumiillisen rakkauden

intohimon kaikessa
pahuudessaan

vain kova talvi
hymyili kuolettavan
vakavana ja
yritti saada ruumiini
pettämään levottoman
ja kärsivän

kärsimys poltteli
jalkoväliä kuin kesätuulen
tuomat aallot
murtuvat ja antavat
unettoman yön
tuoda hempeitä kuviaan

kuuttoman yön
kuninkaan miettiessä
rakkauden mittaa ja määrää

haamujen tunkevan
veren sisältöön,
miehisen egon
patrioottiin

karisma,
kaunis ja
vahva elämä
ota omasi

armon hetki,
riuhtoen ja
päästäen irti
soluihin koodatun
yksilöllisyyden

jumalattomien
kivisten katujen
luoman
sivilisaation

paratiisin haavoittamia,
sanomattoman kauniita
äärimmäisyyksiä

kiintymyksen sirottelevia

kulkemisen arvoisia
taipaleita, joita
runous, vallankumous ja
kiihkeä orgasmi olivat
talloneet

ajatonta ääntä, joka
runsaina laineina
leviää ruumiin
ahtaimmista paikoista
hillittyihin ja kohteliaisiin
ytimiin

siitä versoaa myrsky,
tuoksuva puutarha,
joka on pelastus
tai kuolettava yksinpuhelu

orkidean eteerinen
kyky luoda tunnelmaa

kieli ottaa omansa,
runollisuuden mitan
loihtiessaan lumousta ja
vuotamaansa verta

koko maailman
mielettömyys
ja julmuus samassa
rakkaudessa

sydänten muovautuessa
tuossa virtaamattoman
elämän
selkeässä huomassa

karisma
olen sinulle
paljon velkaa

sinulle valtava
voima, joka
katsot minuun
valtavalla intensiteetillä

sielu kuin
linnoitus ja
ruumis annettu
varustuksella,
joka persoonallisuudellaan
on henki ja
elämä

miehekkyyden perikuva,
voimassa ja lujuudessa

kovuutena reisiäsi
vasten, vaikka
sinähän pidätkin enemmän
älystä

hengestä, joka
erottaa luut lihasta

kaivaa sielusta
rikkauksia,
hiljaisen inhimillistä draamaa,
joka haluaa
paritella jokaisella
lauseella

nähdessään uumasi

pelastamalla itseni
itseltäni,
täydellisen kuninkaan
kauhtuneiden lakanoiden
takaa

niin kuin henki
täyttää tienoon
niin kauan kuin
mikään ei ole ohitse

ja karisma täyttää maan

eläköön karisma

http://www.youtube.com/watch?v=yvL2goIyMCk

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä