LAPINPÖLLÖ

YNNÄMUU
oli käynyt Haapsalussa keväällä, kertoi.
Se liittyy muuten tähänkin keskusteluun kun lähellä on Hiidenmaa ja Saarenmaa, jotka tuttuja. Bussilastillisittain reissaavat "idän ihmeitä" katsomassa.
Muistan jo nuorena kun kaikkien piti käydä Kyllikki Saaren "haudalla".
Toki itsekin kävin Bodomjärvellä...hmm.
Suunnistajatkaan eivät kisaile lintujen ja eläinten pesimärauhaa häiriten.
- Tautinsa kullakin!?

Heinäsirkat ovat olleet riesana jo Raamatunkin Mooseksen kirjoista.
Eräs tuttu lähetystyöntekijä kertoi Namibiassa havainnollistaneensa Johannes Kastajasta, joka pukeutui taljaan ja söi vain hunajaa ja heinäsirkkoja.
- Saisinpa minäkin, olisin todella mielissäni;
vastasi pikkupoika luokan perältä.
Luin juuri mielenkiintoisen artikkelin heinäsirkoista eräässä lehdessä.
Kovin erilaisia ovat näkemyksemme luonnon ilmiöistä.

Lapin pöllö taitaa olla huuhkajan jälkeen kookkain pöllölintumme. En ole koskaan nähnyt, vaikka olen pohjoisessa töitäkin tehnyt ja matkustellut.
Kuukkeli tuli kahvitulien lähelle naakimaan makupaloja.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lapinpöllö

Silloin työelämän aikana ei ollut kiinnostusta pohjoisen lintuja kohtaan. Luonnontilassa eläviä susia joskus pääsin näkemään.

Ralli metsäauto teillä on pahasta. Metsän eläimet olivat ennen näkymättömissä, mutta nykyään ne ovat tottuneet moottoriajoneuvoihin etteivät pelkää.
Sen vuoksi turha ajelu metsäteillä on hyvin vahingollista ja typerää.

Haaskat nettivideoina vuosikausia tännekin suviseksikatteineen.
UM saisi poistaa oitis, siis Ulkoministeriö.

Helmipöllö on melkoisen pieni lintu.
Kerran lensi ikkunaan, mednetti toisen silmänsä, mutta asui yksislmäisenä Korkeasaaressa häkissä, koska ei olisi luonnossa selvinnyt.

Iso Lapinpöllö istui kelopuulla Ivalon erämaassa, istui ja kallisteli päätänsä minut nähdessään. Emme kumpikan häirinneet toisiamme, mutta oli liian kaukana sen aikaisella kamerallani kuvattavaksi, joten jäi silmiini se komea lintu.

Pohjoisen lintuja oli kotiseudullani, riekkoja tuskin täällä etelässä näkeekään talvella, ainakin harvoin. Kotitilallani niitä näki usein, kun lensivät lumikieppiin, hankeen aika lähellä pirttiämme.

Nythän jo kaivataan jalan kulkeviametsiin, kun luontaiset polut ovat hävinneet.
Enää ei laidunneta karjaa metsissä, siitähän ne polut ja tiet ovat alun alkaen syntyneet, karjapolut joita me metsissä kulkijat olemme voineet käyttää.
Vain tuntureilla ja aroilla kallio peräisillä alueilla luonto on niinherkkää että pitäisi todella olla vain polut kulkijoille.

Perämeren saarella on maihinnousukielto lintujen pesimä aikana ja muutoinkin siellä kuljetaan enimmäkseen pitkospuilla.

Ihanaa kun joku ajattelee luonto kaikkien kannalta, säästäen, ei tuhoten ja häiriten.