...niin ajattelin kysyä teiltä muilta perheiltä, mitenkä teillä tuo ruokapuoli?
Olen joskus kyllä kuullut muidenkin sanovan ns. pohjattomasta nälästä...siis, aina ruokaa ja aivan kauheita määriä.
Meen perheessä on sellasia suursyömäreitä ollut aina, kaiken pitää vielä olla pöydässä, silloinkin, kun maha on täynnä, pyytämässä jotain.
Onhan se hyvä, että syödään, mutta etenkin sijaislapset syövät kyllä "mettämiehen annoksia".
Aluksi se, että pelkäävät ruuan loppuvan, kun ei siihen ole totuttu...totta se on....
Joskus on sellainen olo, kuin toimisi keittäjänä ja siivoojana.
Meille tuli lapsi kerran joka olisi syönyt itsensä puhki", silloin oli pakko sanoa, että nyt riittää.
Kaupoista kerättiin kaikki pudonneet irtokarkit, oli kyllä naurussa pitelemistä, kun ne makas lattialla ja tonki karkkilootien alla.
Vaan eipä taitanut kaikki hyvällä katsoa.
Nälkä on henkinen puutostila, sillä saadaan hyvänolon tunne vähäksi aikaa ja ei muisteta sitä pahaa oloa mikä sen jälkeen tulee.
Tein tänään kakkuja ja meen tyttö katsoi silmät pyöreinä, jääkaapin ovi on tiuhaan käynyt, kun huomenna vasta saadaan syödä.
Näille lapsille kakkukin on iso asia, nykyään lapset eivät taida paljon kakuille perustella.
Olen joskus kyllä kuullut muidenkin sanovan ns. pohjattomasta nälästä...siis, aina ruokaa ja aivan kauheita määriä.
Meen perheessä on sellasia suursyömäreitä ollut aina, kaiken pitää vielä olla pöydässä, silloinkin, kun maha on täynnä, pyytämässä jotain.
Onhan se hyvä, että syödään, mutta etenkin sijaislapset syövät kyllä "mettämiehen annoksia".
Aluksi se, että pelkäävät ruuan loppuvan, kun ei siihen ole totuttu...totta se on....
Joskus on sellainen olo, kuin toimisi keittäjänä ja siivoojana.
Meille tuli lapsi kerran joka olisi syönyt itsensä puhki", silloin oli pakko sanoa, että nyt riittää.
Kaupoista kerättiin kaikki pudonneet irtokarkit, oli kyllä naurussa pitelemistä, kun ne makas lattialla ja tonki karkkilootien alla.
Vaan eipä taitanut kaikki hyvällä katsoa.
Nälkä on henkinen puutostila, sillä saadaan hyvänolon tunne vähäksi aikaa ja ei muisteta sitä pahaa oloa mikä sen jälkeen tulee.
Tein tänään kakkuja ja meen tyttö katsoi silmät pyöreinä, jääkaapin ovi on tiuhaan käynyt, kun huomenna vasta saadaan syödä.
Näille lapsille kakkukin on iso asia, nykyään lapset eivät taida paljon kakuille perustella.
Vastaukset 29
Vanhimmat
että lapsi syö huonoon vointiinsa.
Meillä on sijoitetu ensin alkuun syöneet kuin hiiret. Olivathan tottuneet syömään vauvan PILTTI ruokia se oli helppo valmistaa vaikka itse 3 vuotiaasta lähtien.
Myös meidän sijoitetutlapset ensin alkuun olivat hyvin varovaisi syömään yleensä mitään ruokaa. Syy on selvinnyt sitten myöhemmin että pelkäsivät ruoassa olevan myrkkyä. Samoin maidossa, itsetehdyssämehussa,hammastahnassa jne.
Yksi sijoitetuistalapsista hänellä oli 20 kiloa ylipainoa kun tuli meille.
Mutta kolmessa vuodessa paino muuttui pituudeksi ja lähes normalisoitui paino ja pituus suhde. Harrastimme paljon liikuntaa ja söimme hyvää ravintorikasta ja energiaköyhää ruokaa jota lapsi oppi myös hiljalleen syömään ja syö edelleenkin (asuu jo pois omassa asunnossa).
Pyytää kun tulee käymään että laita sitä ja sitä ruokaa kun se on niin hyvää. Tuntuu muuten tosi mukavalta laittaa hänen toive ruokaa.
Sitten kun lapset olivat "kotiutuneet" meille rupesi se ahmiminen ja kuin hyökkäsivät ruokapöydässä ruoan kimppuun että vaan ei jäisi ilman. Asiat sitten hiljalleen rupesivat tasaantumaan. Kylässä joskus vielä ahmii luulee kait että ei kielletä, mutta tepsii kun vain katsoo hiukan pitkään päälle niin hoksaa mistä on kysymys
Karamellien ja makeansyönti on edelleen aivan sairaalaista siis todella älytöntä. Syö kaikki keksit pikkuleivät, kakut ym. makeat. Vaikka sitten oksentaa niin silti pitää vaan syödä. Narraa nääs pikkukavereiltaan lauantaikarkit.
Ei voi enään ostaa mitään kakkuja tai pikkuleipiä vierasvaralle aina purkki tai pakasteesta kakut syöty varkain. Eikä se hän ole niitä syönyt, eihän toki.
On huvittavaa samalla, en marise mutta panee pakostakin joskus miettimään. Ei omat b-lapset 4 koskaan syöneet noin älyttömästi makeaa eikä tavallistakaan ruokaa.
Välillä kyllä on että ei kelpaa mikään muu kuin hampurilainen jota ei kyllä erikseen valmisteta vaihtoehto ruoaksi.
En tiedä onko tuo sitten tavallista nykylapsilla vai mitä se lie, että karkki on niin suurta herkkua.
Olisi hyvinkin mukavia ja koomisia juttuja kun vaan kehtaisi kirjoittaa. Ei lasta alentavia vaan sellaisia mille ollaan nyt myöhemmin yhdessä naurettu.
Kuten 25 kpl lihapullaa kerta annos,8 kpl keitettyä kananmunaa, 4 hampurilaista, kuusi annosta jäätelöä, ½ 12 palan täytekakusta omissa synttäreissä jne. ja vaan 10 vuotiaita silloin.
Heipsistä!
Vastailen nyt, kun muistelen itse sitä, kun päästiin lastikseen ja oltiin siaisperheessä. Me syötiin kanssa paljon ja tuntui, että nälkä tosiaan on loputon:) En tiedä oliko sitten takaraivoon jäänyt se pelko, että ruokaa ei saa. Näin kun oli bioperheessä usein. Vanhemmat unohti ruokapuolen kokonaan, kun viinaa piti saada. Oli päiviä jolloin syötiin muksuina keittämättömiä makarooneja spagettia nälkään (kun ei osattu eikä ymmärretty, että keittää pitää) muuta ei kaapeista löytynyt tai jos jotain löytyi, niin eihän me kakarat osattu valmistaa siitä ruokaa. Ainut minkä olin opetellut oli lettujen paisto ja kaurapuuron keitto. Jos tarpeita ei ollut, niin kuin monesti oli, niin sitten etittiin kaapsita edes jotain, joka hiukan sitä nälkää helpottas.
Yhä vielä, nyt aikuisena, en jää "nautiskelemaan" ruuasta vaan vedän sen napaani ihan älytöntä vauhtia. En osaa syödä rauhallisesti vaan sapuska on tosiaan imastava siltä lautaselta vauhdilla;) Tämä joskus tai usein aiheutti ongelmia ruokapöydässä siaisperheessä, kun me tosiaan olimme kuin mitkäkin pikkuporsaat...syötiin kiirellä ja tyylillä "ennen kuin joku vie kaikki pois" Lisäksi juurikin noi kakut ja pullat...mutsi joskus leipoi, mutta usein ei sitä aikaa ollut, kun joko oltiin humalassa tai paranneltiin krapulaa. Ja sitten kun sai niin sitä syötiin niin paljon kuin jaksoi ja vauhdilla...tätä teen vielläkin ja se joskus naurattaa miestäni ja aikausein hän ihmettelee, kun saatan leipoa montakin pellillistä pullaa tms. ja aamulla ei ole enään yhtään jäljellä...tai pari hassua...
Mukavaa talvea sinne teidän perheelle:)
alussa meidän sijaistyttö söi ahmimalla niin että meinasi ruokaan tukehtua kun mätti sitä suuhun niin paljon että ei pystynyt enää nielemään ja usein sylki sen takaisin lautaselle kun sellainen määrä ei mennyt kurkusta alas.
nyt on saatu ahmiminen loppumaan ja jonkun aikaa syöminen onnistuikin "normaalisti"mutta nyt ollaan toisessa ääripäässä eli ei söisi mitään ruokaa,yökkäilee ruokapöydässä,kaikki on yök ruokaa jne.karkkia ja muuta makeaa söisi kyllä mielettömiä määriä mutta ollaan pidetty tiukka linja että jos ei ruokakaan maistu ei mahaa karkeilla tms täytetä.
Näin kerran erään naispuolisen sijaisvanhemman joka oli sellainen läski, että varmaan oli syönyt poloisten sijoitettujen karkit ja pullat. Lapset oli normaalipainoisia. "Äitsykkä" oli iholtaan turvoksissa niinkuin on viininlitkijän tuleekin olla.
:)))
Minä olen lihava sijaisäiti :) Enkä kyllä sijoitettujen lastemme karkkeja syö, saan pidettyä itseni lihavana muilla keinoin :). Lapsemme ostavat viikkorahoillaan omat karkkinsa ja saavat omansa syödä rauhassa ja kyllä minä heille muutenkin karkkia ostan (liikaakin) jos ovat rahansa tuhlaneet muuhun. Itselleni ostan omat karkit, eikä sitä oikein kehtaa itse napsia karkkia jos ei lapsillekin ole :) Pitäisi päästä tästä paheesta jo lastenkin takia, eikä siitä itsellekään haittaa olisi... Mutta tällä hetkellä syömme kaikki siis karkkia liiankin kanssa :(
Eiköhän muutkin lihavat sijaisäitsykät anna lasten syödä pullat ja karkit ja hanki itselleen omat :)
Mutta löytyipäs taas uusi aihe millä 'lyödä' :)
Lihava sijaisäiti siis nappaa tikkarin lapsen kädestä :(
Tai sitten kaikki äidit, joilla on hiukan ylimääräistä vyötärön seudulla ovat lastensa tikkarit syönneet;) Taitaa olla suomessa sitten paljon tikkari varkaita;))
tikkarit ku olit jijotuksessa??? ;)
näin se on, meillä syö lapset ettäa aikuiset välillä ihan liikaa kaikkea ja varsinkin sitä makeaa....voidaankohan me kaikki niin huonosti??
Itseolen alkanut taas kerran pudottamaan painoa kun mittari huitoo taivaita, mutta se ei vaikuta lasten normaaleihin namipäiviin...HÖ OLIPA OUTO VETO TUO ETTÄ SIJAISÄITI PISTELISI LAPSILTA EVÄÄT KUN OLI KERTA YLIPAINOINENKIN =)=)=) minä olen ollut ainakin ylipainoinen ennen kun meille tuli ainoatakaan sijaisperhelasta.
HUONO LYÖMÄASE!!!
Totta on että sijoitetut lapset ovat persompia imelälle ja herkuille kun biot, mutta mielestäni se ymmärrettävää ajatellen heidän aikaisempiaan puutteittaan ja jatkuvaa pahaamieltä, mutta kaikki näkyy tasaantuvan kun aikaa menee ja tilanteet vakinaistuu.
Eikö täällä saa keskustella tai voi, kun joku pistää aina aiheen tyhjänjauhannaksi", varmaan moni sijaiskoti on huomannut tuon saman ongelman, köyhän perheen lapsena itsekin minulla on ollut liiallinen ruuan syönti.
Sama juttu on vaatteet, kuinka tärkeää näille lapsille on saada uusia vaatteita.
Aina antaessani uuden vaatteen, jos emme ole yhdessä ostamassa, lapsi kysyy, onko tämä ihan uusi pusero, vai jonkun vanha.
Meillä arvostetaan pukeutumista, itse lapsena ei ollut niitä vaatteita, mutta nyt kyllä on ja lapsilla myös.
Mutta kai on alettava itsekin säästään, kun tulen vanhaksi, niin ei mulla sitten varmaan ole säästöjä millä ostaa, jos tätä menoa menee mikä tuleekin!!!
Meille tultuaan lapsi ensin ahmi ja sitten oksensi, kun maha oli liian täynnä...ja jatkoi sitten syömistään, yäk. Onneksi tilanne rauhoittui parin vuoden kuluttua, Mutta jälkensä on jättänyt, lapsi on 7-vuotias ja painaa 33 kg (koko biosuku lihavia!) ahmimista ei siis enää ole, mutta kaikki ruoka maistuu ja sitä menee PALJON. Jos yritämme rajoittaa syömistä lapsi "kielii" ulkopuolisille miten hän EI SAA syödä, mitens siinä sitten tehdään....
On se sitten kumma juttu tuo vaate asia. Me ollaan aina käyty kirppareilla ostamassa käypää tavaraa kaikille perheenjäsenille, muttas entä nämä sijaislapset?! Ovat kuin prinsessoja ja prinssejä, ei kelpaa hyvät vaatteet! Eikä isommilta saadut hyvät käytetyt. Ikään kuin bioperheessä saisi niitä uusia mielinmäärin ja me pidettäis puutteessa. Höh, en odota kiitollisuutta, mutta en kyllä vaaterumbaan lähde mukaan. Jos ei tyyli kelpaa, niin olkoon ilman!!!!
Ostan siis kaikki vaatteet uusina kaupasta, en viitsi toisten vanhoja vaatteita lapsellani käyttää.
ostan lapsille uudet vaatteet. Mitä varten sijoituslasten on pidettävä toisten vanhoja vaatteita. Toisten vanhoja kenkiä ei saakaan käyttää koska seurauksena jalkoihin tulee asentovirheitä. Lapset saavat lapsilisät sitä varten, ei lapsilisät ole tarkoitettu sijaisäideille tai heidän vanhuuden säästöihinsä.
Meillä kaikki käyttävät myös kirpputorilta hankittuja ja sukulaisilta tai tuttavilta saatuja vaatteita, kenkiä, suksia, luistimia jne. jos hyviä ja sopivia sattuu kohdalle.
Ei ole mitään järkeä ostaa kaikkea uutena ja ehkä kahden kuukauden kuluttua heittää pieneksi käynyttä pois.
Käytetystä kengästä ei tule asentovirhettä tervejalkaiselle, eikä tervejalkaisen kenkä ole linttaan astuttu (olen keskustellut asiasta sekä jalkahoitajien, että ortopedin kanssa ja kohta 20-vuotias tyttäremme on käyttänyt käytettyjä kenkiä siihen asti kun jalka kasvoi niin suureksi ettei enää perinyt kenenkään vanhoja - jalassa ei ole mitään vikaa).
Tietenkin ostan paljon uuttakin ja melkein aina esim. talvikengät, koska niistä ei useinkaan ole enää toiselle kuin varakengiksi.
Tällä kierrätykseen perustuvalla järjestelmällä lapsilla on runsaasti eri tilanteisiin sopivia vaatteita ja kenkiä, jotka kaikki ovat sopivia esim. liian pienet kengät ovat todellinen riski kasvaville jaloille ja minusta on mukavaa, että lapset voivat pukeutua juhliin asianmukaisesti l. on vermeitä hienompiin juhliin ja tavllisempia ns. parempia vaatteita sunnuntaivierailuihin (myös juhlakengät), ulkoiluasuja on useampia : kosteille keleille ja pakkaskeleille erikseen ja myös ns. kaupunkiasut. Kenkiä on pakkaskelin huopatossuista kesän sandaaleihin jne. jne.
Ei lapsilisillä tällaista vaatevaraston tasoa ylläpidettäisi ja nyt jää rahaa teatterikäynteihin yms.
Meillä kaikki lapset ovat kasvaneet kierrätyksen kannattajiksi ja toisaalta vastustavat kerskakulutusta ja lapsityövoimalla tehtyjä halpavaateketjujen pintamuoti-ilmiöitä - riippumatta siitä ovatko biologisia vai meille annettuja.
Jos lapsia on useampi, miten kuvittelet, että kaikille on varaa ostaa upouusia vaatteita! Ei kaikkia toki vanhanakaan. Sijaislapset kuluttavat vielä meillä paljon enemmän vaatteita kuin omat, aina housut rikki ja takit revenneet. Kirpparilla on kuule ihan hyvää tavaraa ja edullista, eikä ne serkkujenkaan käyttämät vaatteet mitään kapisia ole, kiitollisina otamme vastaan ja annamme eteenpäin käytön jälkeen ehjät niitä tarvitseville!!!!
Meillä suorastaan harrastetaan kirppereita ja tehdään "löytöjä".
Kirppareilta, sukulaisilta, ystäviltä voi saada aivan uudenveroista mutta käytettyä vaatetta.
Suorastaan tyhmää ja luontoa haaskaavaa ostella aina uutta, vain sen takia, että se on uutta.
Uutena pyrimme ostamaan ns. paremmat vaatteet, ulkoilupusakat ja pipoa yms. edullisempaa, mutta ns. näkyvää. Onhan se meistä itsekustakin kiva saada välillä aivan uutta. Toisaalta itse olen aivan yhiloinen esim. muodikkaista nilkkureista jotka löysin kolmella eurolla kirpparilta. Ja aivan uuden veroiset ovat. Mieli voi ilahtua siitäkin, että saa jotain ihanaa itselleen , lapsilleen edullisesti.
Haluamme pitää lapset samalla viivalla olivat he sitten bioja tai lainalapsia.
sijaislapset kuluttavat vaatteita enemmän kuin omat lapset!!
Siinä se taas nähdään kun omia lapsia pidetään paljon parempina!!
Hommahan ratkee sillä, että ostatte itsellenne vaatteet kirpparilta ja lapsille uusia pöksyjä ja kenkiä. Kirpparilta saa aikuisten vaatteita ja kamppeita siinä missä lastenkin. Voitte nauttia niistä kierrätysvaatteista ja eritoten käytetyistä kengistänne ja lapset nauttivat uusista. Mitä niitä ihania kierrätyskamppeita lasten päälle antaa vaan nauttii kukin ihan itse..
Meillä ei ole biolapsia, mutta samalla tavalla toimisin myös heidän kanssaan. Eli kyllä minä säästän vanhemman lapsen vaatteita ja muita tavaroita nuoremmalle. Nuoremmalle saadaan vaatteita myös sukulaisilta ja ilomielin otan ne vastaan. Isommat lapset kuluttaa jo sen verran paljon, että vaatteita ei voi enää kierrättää. Kengät ostan aina uutena ja talvipuvut. Paljn vaatteita ostetaan myös uutena, koska meidän lapset ovat eri sukupuolta ja ei tytölle voi pukea kaikkia pojan vaatteita. Ei varsinkaan silloin, kun on menossa vaaleanpunainen kausi.
Jos sijaislapsille pitäisi ostaa aina kaikki uutena, niin se olisi minusta "tuhlausta". Kyllä meillä on molemmille lapsille saanut välttää samat vaunut, pinnasänky, syöttötuoli yms. Kaikki nämä ovat vielä odottamassa mahdollista perheenlisäystä. Näin toimimalla säästän myös sijoittavan kunnan kustannuksia, koska heidän ei tarvitse hankkia lapselle ns. perustavaroita, koska ne ovat jo meillä valmiina. Eiköhän maalaisjärjen käyttö on sallittua myös sijaisperheissä. Tuskin bioperheetkään jokaiselle lapselle ostavat kaikkea uuutena, vaan kierrättävät vaatteita ja muita tavaroita lapselta toiselle.
kyllä he kuluttavat. biolapsi harvoin leikkelee saksin vaatteittaan, kuten sijoitettuni teki traumojen alkaessa pukata esiin muun elämän rauhoittuessa. biolapsi ei jätä vaatteitaan herraties minne, meiltä edelleen maailmalla ihkauusi vastaostettu syysajan ulkoilutakki. lapsi vain jätti sen jonnekin ollessan kaverien kanssa liikkeellä. eikä takki takaisin tullut kyselyjenkään jälkeen. lämmittäköön hyvin sitä kenelle kelpasi.
jos ei itse ole rumbassa mukana, soisi ettei myöskään asiattomuuksia kirjoittaisi.
minä olen lihavasijaisäiti. lihoin viimeisen kahdenvuoden aikana 20kg, kun sijoitus oli tehty. lapsi oirehti jokaisella mahdollisella tavalla. turha niitä edes luetella. vaati jatkuvaa ympärivuorokautista valvontaa, ei saunaan, ei suihkuun ei edes WC:n ilman valvontaa. eikä itsekään päässyt, kun piti kokoajan pitää lasta silmissä.
ahdistukseen sitten söin, tiedän, tiedän, ei pitäisi. mutta eläkää itse vastaava tilanne läpi ja ilkeilkää vasta sitten.
lapsen karkkeja en kyllä syönyt, ne ja muut makeat hän veti itse mahaansa. tavallinen ruoka ei hänelle kelvannut istui vaikka kaksi tuntia lihapullat edessään ja käänteli lautasella. minä sitten napostan leipää ajankuluksi vieressä.
voi kirosanojen kirosanat. kyllä pitää olla asiatonta irvailua liikkeellä.
Hei!
Luin tätä ketjua ja annoin kuvan omasta kirjoituksestani, että ostan kaikki vaatteet uusina, no se ei pidä paikkaansa, tottakai minäkin kierrätän vaatteita, meillä on jopa 20-vuoden takaa vaatteita säästetty ja aina ne ovat jollekin mahtuneet ja juhla vaatteet sopii myös aina tilanteeseen.
Mutta talvihaalarit ym. isommat ostot ostan aina uusina ja jos jää huonoja, ne sopii mökkikäyttöön jne.
Mutta uusiakin ostan kyllä paljon, koska näen heidän ilon, kun saavat uusia vaatteita.
Epäasiallista todella! Olen samaa mieltä. Monet ei tunnu tietävän ja tajuavan mitä tämä tarkoittaa henkisesti. Minä olen kanssa syönyt stressiini ja yksinäisyyteni. Nykyään opiskelen ja aloitin juuri laihdutuskuurin. En meinaa jaksaa, kun sijaislapsi imee KAIKKI voimat. Syömisessä on hänellä aina ollut ongelmia ja herkut todella hotkii ja varastaa muiden lastenkin herkut, mutta hyvä ruoka ei kelpaisi, tökkii haarukalla vaikka lautasella olisi mitä hyvää, kääntelee lautasella ja nuolee kastikkeet..äh. Mistä olet pullea sijaisäiti? haluaisitko vaihtaa yhteystietoja?
Epäasiallista on kirjoittelu kyllä ollut.Enkä voi olla kysymättä, että mitenkäs on sen bion laita? Eipä ole suonut säännöllistä ruokaa lapsilleen, muusta huolenpidosta puhumattakaan. Itse on kuin mikäkin kukkakeppi. Kummankahan sylissä lapsen on mukavampi istua vähän pullean sijaisäidin vai ´luina´ olevan bioskan.
Ihminen, joka noin halpamaisia heittoja heittää ei oikeasti ole sen vaivan arvoinen, että pahoittaisit mielesi. Vaikka on varmaan vaikeaa, niin koita olla välittämättä!
Eikös ylensyönti nykyisin lueta psyykkiseksi sairaudeksi. Turha on ketään muuta syyttää kun itse nielee. Läskit sijaisäidit syyttää sijaislapsia omista läskeistään, terapoivat itseään lapsien kautta jotka ovat puolustuskyvyttömiä. Taitaa bioäiti saada katseita peräänsä ja sijaisäiti ahtaa entistä enemmän ruokaa kurkusta alas. Se on ainakin varmaa, ettei sijoituslapsia ole pakko ottaa.
xxxxx
Todellakin, kyllä me aikuisetkin käytämme kirpparilta hankittuja vaatteita ja kenkiäkin.
Parhaillaan on itselläni käytössä punaiset pitkäthousut ja neulepaita ym. puseroita sekä paritkin juhlakengät ja miehellä useampia paitoja ja juhlakengät, jotka on ostettu kirppikseltä.
Minulla pidossa alkusyksyllä kirpparilta ostamani ihana H&M;n takki. Tykkään tosi paljon ja oli liki uudenveroinen.Itselläni on paljon kirpparilta ostettuja vaatteita.
Mielestäni vaan löydän sieltä helpommin ja paremmin itselleni sopivia vaatteita. Toki välillä ostamme uusia. Meidän kaikkien vaatevarasto (kuin myös huonekalut ja sisustusjutut)koostuvat sekä uutena että käytettynä hankituista.
On aivan mahtava tehdä huippulöytöjä. Esimerkkinä antiikkinen kirjoituspöytä, joka alan liikkeesä maksaisi ties kuinka paljon? Mutta itse maksoimme siitä muutaman kympin vanhaa markkaa kirpparilla.
Mieheni pitää myös töissä pariakin kirpparilta hankkimaani kauluspaitaa. Mieheni on näkyvässä ja haasteellisessa työssä. Tuskinpa kukaan kolleegoista tietääkään että mieheni paidat ovat kirppikseltä ostettuja;). Ja vaikka tietäisi, so?
Aikanaan kun oli vain omia lapsia, harrastimme tätä samaa.