"Jossu&Jyrki 4ever"
Mä seison tyhjässä asunnossani ja mietin sitä miten mä joskus seisoin tyhjässä asunnossa täynnä ideoita ja elämäniloa. Vierellä joku josta mä välitin. Mä alan purkaa laatikoita ja pikkuhiljaa paikka alkaa pursua erilaisia tavaroita. Mun kädessä on pieni tinasta tehty korurasia ja mä avaan kannen. Siellä on sormus. Kultainen kihlasormus muistuttamassa mua kaikesta menneestä. Jos katsoo sisäpintaa siellä lukee Jyrki 24.12.2002. Mä palaan muistoissani taaksepäin aikaan ennen kaikkee...
Mä seisoin poikaystäväni kotiovan takana ja hiplasin hermostuneena kihlasormustani. Me oltiin oltu vähä reilu vuosi yhdessä ja tänään oli Jyrkin intti vihdoin ohi. Se oli päässy jo aiemmin päivällä kotiin, mut mä olin ollut koulussa. Hiukan jännitti, koska me ei oltu nähty kahteen viikkoon.
Jyrki avas oven ja me halattiin ja suudeltiin. Sillä hetkellä me oltiin varmasti maailman onnellisin pari. Mä menin sisään ja astelin Jyrkin perässä olkkariin. istuin sohvalle sen kainaloon ja loistin ku aurinko. Me oltiin sovittu, että vietetään tää ilta yhdessä ja nautitaan yhdessä olosta.
-Tässä on sopiva kämppä, Jyrki sano ja osoitti kerrostalokaksioo lehdessä. Mustakin se vaikutti hyvältä ja me päätettiin seuraavana päivänä mennä asunnon näyttöön. Me oltiin jo jonku aikaa etsitty kämppää ja nyt utntu löytyneen sopiva. Me suudeltiin ja mä halasin Jyrkiä. Se oli mun kaikki. Tai melkein kaikki, mä rakastin sitä niin et pelotti myöntääkään.
Illalla ennen nukahtamista Jyrki suuteli mua ja sano ettei se olis kestäny inttiä ilman mua. -Mulla on ollu niin ikävä sua, Jyrki sano. Musta tuntu ettei se kaikki voinu olla totta. Se oli liian ihanaa.
Mä heräsin aamulla auringonsäteiden iloiseen tanssiin kasvoillani. Kun mä avasin silmäni mä kohtasin Jyrkin siniset silmät. Se katsoi mua ja sillitti mun hiuksia. Kiersi niitä sormensa ympärille ja näytti onnelliselta.
-Tää vaikuttaa meille sopivalta, Jyrki sano heti ku näki asunnon. Se oli pieni, mutta valoisa ja viihtyisä. Me päätettiin heti et se me halutaan ja sovittiin, että tullaan maanantaina sopiin tarkemmin asiasta. Meil olis kohta oma koti, mulla ja Jyrkillä. Joka hetki mä rakastuin siihen enemmän ja enemmän.
Me oltiin sovittu , et illal mennään Jyrkin kavereiden, Ramin, Tomin ja Juntan kans kylälle pyöriin ja juhlistaan intin loppumista ja mun synttäreitä. Jyrkille mä sanoin että jos se haluaa niin tottakai se saa mennä kavereidensa kanssa baariin. Mä olin alaikäinen ja siks mä en voisi mennä mukaan.
Ennen lähtöä me käytiin vielä saunassa ja tuntu ihanalta jutella mitä kaikkea me tarvitaan meidän omaan kotiin.
Me istuttiin koko jengi autossa. Juteltiin, naurettiin ja nautittiin oluesta. Oli lauantai-ilta ja kaikki hyväl tuulel. Siinä joskus 23 aikaan jätkät päätti lähtee baariin. Mä jäin autoon Tomin kanssa, joka oli kuskina. Jyrki anto mulle suudelman ja sano et se rakstaa mua. Sitte se kaivo taskustansa pienen paketin ja ojensi mulle. -Piti antaa se vasta ylihuomenna, mut en mä melttanu oottaa. Mä rakastan sua kulta. Ikuisesti. Suudelma.
Jyrki lähti ylittään katua ja mä huusin et niin mäki sua ja se katso muhun ja samaan aikaan tuli sitä kohti auto heittelehtien puolelta toiselle. Sekunnissa kaikki oli ohi. Jyrki makas siinä kadulla myttynä ja mä revin auton ovea auki paniikis ja huudan Jyrkin nimeä. Mä juoksin sen luo ja huusin jonku soittan ambulanssia. Jyrkin kasvot on täynnä ruhjeita ja sen pään vieressä on verilammikko. Silmät on kiinni näyttää niinku se nukkuis. Tomi tulee mun viereen ja puhuu samalla puhelimessa. Se kokeilee pulssia mut sitä ei tunnu. Rami kiskoo mua sivummalle. Miks Jyrki ei herää???
Mä avaan silmäni ja hetken aikaa mietin missä mä oon. Happinaamari auttaa tajuaan et taidetaan olla sairaalassa. Mä en jaksa tehdä mitään, on niin väsyny olo. Mun ensimmäinen ajatus on se että Jyrki on kuollu. Viikko sitte sinne rattijuopon alle. Mun Jyrki on poissa. Joku tulee huoneeseen ja juttelee mulle kaikkee. Ottaa Happinaamarin pois ja kyselee turhia kysymyksiä. Tottakai mä muistan, että Jyrki on kuollu ja mä oon elossa. Epäreilua.
Mut siirrettiin toiselle osastolle ja mun kanssa lähetettiin joku psykologi jutteleen. Mua ei kiinnosta sen kysymykset. Miten mä voin edes kuvailla kuinka pahalta musta tuntuu.
Mä olin nupolla. Nuorten psykiatrisella osastolla kuukauden ja pääsin pahimmasta yli. Jyrki ei tuu takas. Ei koskaan. Mut mun olis pakko jatkaa elämää. Jyrkin ja mun vanhemmat kävi melkein vuorotellen mua katsomassa. Jyrkin vanhempien suru on ollu yhtä suuri ku munki. Sen takia niiden kanssa puhuminen helpotti oloa. Lääkärit yritti suostutella mua ottaan mun kihlasormuksen pois. Mä en luopuisi siitä ikinä. Se on kaikki mitä mulla on Jyrkistä.
Mä sytytin kynttilöitä ja kaivoin esiin nallen, jonka Jyrki anto mulle ystävänpäivänä. Mä oon kotona ja istun nalle kainalossa huoneessani. Ovikello soi, joku menee avaan oven ja pian Tomi astuu mun huoneeseen sisään. Oli melkein jouluaatto ja mä muistin sen ku oltiin oltu Jyrkin kanssa ostamassa sormuksia ku mentiin kihloihin. Jyrkin kuolemastaki on kulunu melkein puoli vuotta. Tomi kyselee kuulumisiaan ja antaa mulle pienen paketin. Se on se sama minkä Jyrki anto ennen ku se kuoli. Mä olin unohtanu kokonaan paketin. Paperin sisältä paljastu pieni korurasia ja rasiassa oli hopeinen sydänriipus. Mä käänsin riipuksen ja siellä takana luki "Jossu&Jyrki 4ever". Kyynel vierähti mun poskelle.
Vuosi on kulu ja mä istun omassa kodissani. Jyrkin antama nalle tuijottaa mua sängyltä ja tuntuu et mä oon pikkuhiljaa taas löytämässä voimaa elää. Mä halusin vaan kertoa miten ihana Jyrki oli ja miten paljo mä sitä rakastin ja tuun aina rakastaan. Rakkaistaan kannattaa pitää kii.. Ennenku on liian myöhäistä.
Mä seison tyhjässä asunnossani ja mietin sitä miten mä joskus seisoin tyhjässä asunnossa täynnä ideoita ja elämäniloa. Vierellä joku josta mä välitin. Mä alan purkaa laatikoita ja pikkuhiljaa paikka alkaa pursua erilaisia tavaroita. Mun kädessä on pieni tinasta tehty korurasia ja mä avaan kannen. Siellä on sormus. Kultainen kihlasormus muistuttamassa mua kaikesta menneestä. Jos katsoo sisäpintaa siellä lukee Jyrki 24.12.2002. Mä palaan muistoissani taaksepäin aikaan ennen kaikkee...
Mä seisoin poikaystäväni kotiovan takana ja hiplasin hermostuneena kihlasormustani. Me oltiin oltu vähä reilu vuosi yhdessä ja tänään oli Jyrkin intti vihdoin ohi. Se oli päässy jo aiemmin päivällä kotiin, mut mä olin ollut koulussa. Hiukan jännitti, koska me ei oltu nähty kahteen viikkoon.
Jyrki avas oven ja me halattiin ja suudeltiin. Sillä hetkellä me oltiin varmasti maailman onnellisin pari. Mä menin sisään ja astelin Jyrkin perässä olkkariin. istuin sohvalle sen kainaloon ja loistin ku aurinko. Me oltiin sovittu, että vietetään tää ilta yhdessä ja nautitaan yhdessä olosta.
-Tässä on sopiva kämppä, Jyrki sano ja osoitti kerrostalokaksioo lehdessä. Mustakin se vaikutti hyvältä ja me päätettiin seuraavana päivänä mennä asunnon näyttöön. Me oltiin jo jonku aikaa etsitty kämppää ja nyt utntu löytyneen sopiva. Me suudeltiin ja mä halasin Jyrkiä. Se oli mun kaikki. Tai melkein kaikki, mä rakastin sitä niin et pelotti myöntääkään.
Illalla ennen nukahtamista Jyrki suuteli mua ja sano ettei se olis kestäny inttiä ilman mua. -Mulla on ollu niin ikävä sua, Jyrki sano. Musta tuntu ettei se kaikki voinu olla totta. Se oli liian ihanaa.
Mä heräsin aamulla auringonsäteiden iloiseen tanssiin kasvoillani. Kun mä avasin silmäni mä kohtasin Jyrkin siniset silmät. Se katsoi mua ja sillitti mun hiuksia. Kiersi niitä sormensa ympärille ja näytti onnelliselta.
-Tää vaikuttaa meille sopivalta, Jyrki sano heti ku näki asunnon. Se oli pieni, mutta valoisa ja viihtyisä. Me päätettiin heti et se me halutaan ja sovittiin, että tullaan maanantaina sopiin tarkemmin asiasta. Meil olis kohta oma koti, mulla ja Jyrkillä. Joka hetki mä rakastuin siihen enemmän ja enemmän.
Me oltiin sovittu , et illal mennään Jyrkin kavereiden, Ramin, Tomin ja Juntan kans kylälle pyöriin ja juhlistaan intin loppumista ja mun synttäreitä. Jyrkille mä sanoin että jos se haluaa niin tottakai se saa mennä kavereidensa kanssa baariin. Mä olin alaikäinen ja siks mä en voisi mennä mukaan.
Ennen lähtöä me käytiin vielä saunassa ja tuntu ihanalta jutella mitä kaikkea me tarvitaan meidän omaan kotiin.
Me istuttiin koko jengi autossa. Juteltiin, naurettiin ja nautittiin oluesta. Oli lauantai-ilta ja kaikki hyväl tuulel. Siinä joskus 23 aikaan jätkät päätti lähtee baariin. Mä jäin autoon Tomin kanssa, joka oli kuskina. Jyrki anto mulle suudelman ja sano et se rakstaa mua. Sitte se kaivo taskustansa pienen paketin ja ojensi mulle. -Piti antaa se vasta ylihuomenna, mut en mä melttanu oottaa. Mä rakastan sua kulta. Ikuisesti. Suudelma.
Jyrki lähti ylittään katua ja mä huusin et niin mäki sua ja se katso muhun ja samaan aikaan tuli sitä kohti auto heittelehtien puolelta toiselle. Sekunnissa kaikki oli ohi. Jyrki makas siinä kadulla myttynä ja mä revin auton ovea auki paniikis ja huudan Jyrkin nimeä. Mä juoksin sen luo ja huusin jonku soittan ambulanssia. Jyrkin kasvot on täynnä ruhjeita ja sen pään vieressä on verilammikko. Silmät on kiinni näyttää niinku se nukkuis. Tomi tulee mun viereen ja puhuu samalla puhelimessa. Se kokeilee pulssia mut sitä ei tunnu. Rami kiskoo mua sivummalle. Miks Jyrki ei herää???
Mä avaan silmäni ja hetken aikaa mietin missä mä oon. Happinaamari auttaa tajuaan et taidetaan olla sairaalassa. Mä en jaksa tehdä mitään, on niin väsyny olo. Mun ensimmäinen ajatus on se että Jyrki on kuollu. Viikko sitte sinne rattijuopon alle. Mun Jyrki on poissa. Joku tulee huoneeseen ja juttelee mulle kaikkee. Ottaa Happinaamarin pois ja kyselee turhia kysymyksiä. Tottakai mä muistan, että Jyrki on kuollu ja mä oon elossa. Epäreilua.
Mut siirrettiin toiselle osastolle ja mun kanssa lähetettiin joku psykologi jutteleen. Mua ei kiinnosta sen kysymykset. Miten mä voin edes kuvailla kuinka pahalta musta tuntuu.
Mä olin nupolla. Nuorten psykiatrisella osastolla kuukauden ja pääsin pahimmasta yli. Jyrki ei tuu takas. Ei koskaan. Mut mun olis pakko jatkaa elämää. Jyrkin ja mun vanhemmat kävi melkein vuorotellen mua katsomassa. Jyrkin vanhempien suru on ollu yhtä suuri ku munki. Sen takia niiden kanssa puhuminen helpotti oloa. Lääkärit yritti suostutella mua ottaan mun kihlasormuksen pois. Mä en luopuisi siitä ikinä. Se on kaikki mitä mulla on Jyrkistä.
Mä sytytin kynttilöitä ja kaivoin esiin nallen, jonka Jyrki anto mulle ystävänpäivänä. Mä oon kotona ja istun nalle kainalossa huoneessani. Ovikello soi, joku menee avaan oven ja pian Tomi astuu mun huoneeseen sisään. Oli melkein jouluaatto ja mä muistin sen ku oltiin oltu Jyrkin kanssa ostamassa sormuksia ku mentiin kihloihin. Jyrkin kuolemastaki on kulunu melkein puoli vuotta. Tomi kyselee kuulumisiaan ja antaa mulle pienen paketin. Se on se sama minkä Jyrki anto ennen ku se kuoli. Mä olin unohtanu kokonaan paketin. Paperin sisältä paljastu pieni korurasia ja rasiassa oli hopeinen sydänriipus. Mä käänsin riipuksen ja siellä takana luki "Jossu&Jyrki 4ever". Kyynel vierähti mun poskelle.
Vuosi on kulu ja mä istun omassa kodissani. Jyrkin antama nalle tuijottaa mua sängyltä ja tuntuu et mä oon pikkuhiljaa taas löytämässä voimaa elää. Mä halusin vaan kertoa miten ihana Jyrki oli ja miten paljo mä sitä rakastin ja tuun aina rakastaan. Rakkaistaan kannattaa pitää kii.. Ennenku on liian myöhäistä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tätä lukiessani poukkoilin kyynisen minäni ja väsymyksestä herkistyneen minäni välillä. Herkkis voitti.
Onko tämä tositarina?
En mä jaksa käydä mitään selittään. Miks Jyrkin piti kuolla? Mä en ala.
Kerro sä mulle miks Jyrkin piti kuolla.. En mäkään tiedä.
Mä kirjotan asioista koska ne painaa mua ja tarinana ne voi kertoo muilleki.. En mä tosin kovin tarkkaan muista sen illan tapahtumista ku mä olin ihan shokissa ja seuraavat viikotki on ihan sumuisia.. Eli se on totta..