Lonely day

Moi
olen 21 vuotias mies Pohjois-Suomesta.
Haluaisin kertoa sinulle nuoruudestani.
Vietin lapsuuteni oikein onnellisesti välittävässä perheessä, ja ystävien kesken.

7. luokan alussa kuumottelin *******, koska ala-asteen jälkeen oli iso muutos luvassa.

Lukukauden alussa tuli samaan kouluun monia tuttuja, sekä ystäviä että vihamiehiä.

7luokka meni aivan mukavasti kavereita oli koulussa ja vapaa-ajalla, ajeltiin mopoilla, polteltiin lähikaupasta pöllittyä tupakkia ja juotiin ensimmäisiä kännejä.
Lukukauden lopussa oli keskiarvo 7,5.


8 luokka. Tänä aikana tapahtui jotain muutoksia, alkoholin käyttö lisääntyi ja tupakkia polteltiin jo aivan vakituisesti.

oppituntien ns.Kinosti ******* vaihe, salatupakointi välitunneilla ja muutenkin yleinen häiriköinti ja käytös oli aivan **********.
Jälki-istunnossa istuttiin lukukauden aikana 14 kertaa.
Lukukauden lopussa keskiarvo oli 5,8

9 Luokka

Alkoholi ja nikotiini oli jo aivan arkipäiväistä.
Alkoi imppausbuumi, mitä onneksi kesti vain muutama viikko(olis voinu käydä jollekki oikeasti pahasti, tajuttiin lopettaa ajoissa). Jouduin koulukiusaamisen uhriksi jossain vaiheessa, mutta pieksin kerran koulun jälkeen yhden niistä kiusaajista niin pahasti, ettei enään minua kiusattu. Näillä eväillä taistelin loppuun asti, ja keskiarvo oli 6,5, mikä oli toki parempi, kuin 8 lk. toikkarissa.

Pääsin varmaan säälistä kesäloman jälkeen kokkikouluun, johon myös suhtauduin erittäin positiivisesti. Jotkut kaverit vittuili, jotka ei päässeet amikseen, kun ei tarvinnu aamulla herätä, vaan saa olla päissään ja polttaa kukkaa minkä kerkeää. Minä ignorasin nämä kuitit täysin, ja jatkoin opiskelua, kunnes tapahtui jotain käsittämätöntä: Paras ystäväni kuoli sekavissa olosuhteissa(tod. näk. Itsemurha). minun elämältä putosi pohja pois heti, mutta selvisin siitä perheen ja ystävien avulla.
Kävin koulun loppuun, ja valmistuin kokiksi.
Koulun jälkeen oli aika lähteä armeijaan.
Vitutti enimmäkseen koko ajasta olla intissä, mutta en kadu hetkeäkään!
kotiuduttuani puolen vuoden jälkeen tyytyväisenä tykkimiehenä.
Armeijan jälkeen minulta kuoli vielä 2 kaveria lisää(***** huumeiden käyttö!!!)
Olin työttömänä kotona, ja alkoi se vitullinen ryyppääminen, koska ei ollu vaan muuta tekemistä, ja ystävien kohtuuton kohtalo kävi liian suureksi palaksi minulle.

Ystävän kanssa juotiin pitkin viikkoa, ja joskus heräsin putkasta joskus omasta sängystä.
Tällä aikana meni niin lujaa, että joskus -30 pakkasellakin vedettiin aivan persekännit ulkona, ja nukuttiin milloin laavulla ja milloin jossaki pyörävarastossa.
Oli muuten semmosta aikaa, ettei voi kun kiittää luojaa, ettei henki lähtenyt niilä reissuilla.
Mutta tänäpäivänä Juon edelleen kohtuullisen paljon, mutten enään liikaa, vaan aion aloittaa elämäni puhtaalta pöydältä, ja jatkaa kohti uusia
, ja ehkä entistäkin parempia tuulia!
PS:
Huomasin, että pikkasen ehkä poikkesi aiheesta, mutta antakaa armoa, olen ottanut muutaman oluen