... tänään kävi eläinlääkäri lopettamassa meidän koiran ja tuntuu ettei itkusta tule loppua. Se oli niin ihana ystävä, ja tuntuu aivan uskomattomalta se miten sitä ei enää saa tuntea sen lämpöistä olemusta jalkojen vieressä yöllä...
te, jotka elätte samanlaisessa tilanteessa juuri nyt, kamalasti voimia teille.
Suru on niin iso just nyt, mutta päivääkään en vaihtaisi pois.
Vaikka sen tietääkin, että sillä karvaturrilla on niin paljon helpompaa nyt kun ei ole kipuja, niin näitä ei vaan pysty pelkällä järjellä ajattelemaan...
te, jotka elätte samanlaisessa tilanteessa juuri nyt, kamalasti voimia teille.
Suru on niin iso just nyt, mutta päivääkään en vaihtaisi pois.
Vaikka sen tietääkin, että sillä karvaturrilla on niin paljon helpompaa nyt kun ei ole kipuja, niin näitä ei vaan pysty pelkällä järjellä ajattelemaan...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen todella pahoillani puolestasi!
Itse koin saman kohta 6 vuotta sitten ja vieläkin tulee itku rakasta hauvaa muistellessa. Oli silti hyvä että sain lääkärin kotiin, sai koira siirtyä tuonpuoleiseen tutussa paikassa. Ja kun ei parannusta vatsavaivoihin ollut enää luvassa, oli koiran parasta ajateltava omasta surusta huolimatta.
Kyllä se suru ajan myötä helpottaa ja voit ajatella uuden koiran ottamista. Yksikään ei korvaa rakasta ystävää, mikään ei poista yhteisiä muistoja, mutta uusia tulee. Toivotan sulle voimaa jaksaa kaikesta huolimatta.
ihanista sanoistanne! Yöllä ei paljon tullut nukuttua, kun vain ikävöi ja itki, muisteli kaikkia ihania kommelluksia, suloisia hetkiä.
Aamulla taas uni oli tuonut hetkellisen unohduksen ja sitten se todellisuus iski vasten kasvoja, kun ensi ihmettelyn jälkeen muisti ettei se ystävä olekaan enää täällä. Ettei minun tarvitsekaan lähteä pihalle sen kanssa, ettei se olekaan ensimmäisenä toivottamassa hyvää huomenta.
Toisaalta illalla katsellessa vanhoja valokuvia ja muistaessa miten pirteä ja iloinen koiramme ennen oli, sitä tajusi kunnolla sen miten huonossa kunnossa se tosiaan nämä viime hetkensä oli, tajusi myös sen että tämä ratkaisu oli välttämätön. Välttämätön juuri koiramme takia.
Mutta eihän se sitä ikävää poista miksikään.
Ja tuleehan tämä kestämään vielä ennen kuin suru väistyy ja kykenee muistelemaan vain niitä hyviä hetkiä. Kestää aikansa ennen kuin on siinä pisteessä, että ei enää odota sitä saapuvaksi, ei odota viereensä ja vastaan, kun kotiin tulee.
Kiitos ihanista runoista... ne toivat kyyneleet silmiini kauneudellaan, haikeudellaan.
Mitä tulee kissan kuolemaan, älä pyytele anteeksi, kokemuksesta tiedän kissan olevan aivan yhtä rakkaan otuksen kuin koirakin.
Ehkä jonakin päivänä meillä temmeltää uusi koira tuoden uusia ilon hetkiä, niiden ihanien muistojen rinnalle uusia muistoja, jotka tämä edesmennyt ystävämme jätti jälkeensä.
Kiitos vielä kerran!
oli aikoinaan Nella niminen Tiibetinspanieli..tuli vaan se kovasti mieleen koiran menetyksestä ja nimi merkistäsi..Koita jaksaa!
Voin kokemuksella sanoo että siitä kyllä selviää!! AJan kanssa.. Ite oon kokenu monta eläimen kuolemaa.. Kerran jo ehdin jopa luulla, et tunteet on turtunut... Kun ei itkua meinannu tulla vaikka oli katsoi kuolemaa "silmästä silmään" ja tunsi kuinka elinvoima valui käsien läpi...
Tässä sinulle:
Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
Saan kulkea rajoilla ajattomuuden
Olen kimallus tähden
Olen pilven lento
Olen kasteisen aamun pisara hento
En ole poissa vaan luoksenne saavun
Mukana jokaisen nousevan aamun
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
Toivotan Sinulle hyvää yötä
meinaan kissa. Anteeks että mainitsen täällä koira
paikassa tälläista! Mutta se tuntuu niin oudolta
kun eläin kuolee. Itse jopa ajattelen minne se kissa nyt katosi??? *Kyynel valuu silmistä*
*ITKEE* Mut me saadaan ehkä koira=).
Mutta ei Minttua mikään korvaa vaikka uuden eläimen saisin taino sainkin 4. Valitan että puhun kissasta. *BYÄÄ*!
Otan todella osaa suruusi. Menetin itse sen ihmisen parhaan ystävän lähes vuosi sitten. Postasin jo tuonne kissaryhmään eräälle lemmikkinsä menettäneelle tämän saman jutun, tässä se sinullekin - jälleennäkemisen toivossa:
RAINBOW BRIDGE
Just this side of heaven is a place called Rainbow Bridge. When an
animal dies that has been especially close to someone here, that pet
goes to Rainbow Bridge. There are meadows and hills for all of our
special friends so they can run and play together. There is plenty of
food, water and sunshine, and our friends are warm and comfortable.
All the animals who have been ill and old are restored to health and
vigor; those who were hurt or maimed are made whole and strong again,
just as we remember them in our dreams of days and times gone by. The
animals are happy and content, except for one small thing; they each
miss someone very special to them, who had to be left behind. They all
run and play together, but the day comes when one suddenly stops and
looks into the distance. His bright eyes are intent; his eager body
begins to quiver. Suddenly he begins to run from the group, flying over
the green grass, his legs carrying him faster and faster.
You have been spotted, and when you and your special friend finally
meet, you cling together in joyous reunion, never to be parted again.
The happy kisses rain upon your face; your hands again caress the
beloved head, and you look once more into the trusting eyes of your pet,
so long gone from your life but never absent from your heart.
Then you cross Rainbow Bridge together ...
(Author Unknown)