Luin tuossa vanhoja viestejä ja mieltäni jäi vaivaamaan:
miksi aikuisia koiria vastaan ollaan niin kovasti?
Kyllä, pentu on ihana, pennusta saa koulittua omanlaisensa koiran, pentu on seuranasi ikävuosissa kauemmin jne. MUTTA ihana on myös aikuinen koira, jolla elämänviisautta takana jo ehkä vähän enemmän, joka oppii myös sinun tavoillesi ja on ikänsä varmasti yhtä uskollinen rakkaalleen kuin pentukin. Eikä sitä ole kokemattoman niin helppo pilata kuin väärin kasvatettua pentua.
Monen elämäntilanteeseen sopii aikuinen koira paremmin kuin pikkupentu. (Ja aikuinen koira EI aina tarkoita sitä 12 vuotiasta toinen jalka haudassa taapertavaa tessua). On vanhempia ihmisiä, opiskelijoita tai muita joilla syystä t. toisesta aika, taito tai halu ei riitä pennun kasvatukseen. Miksi ei saisi ottaa aikuista. Kaikki aikuiset koirat ei ole ns. valmiiksi koulutettuja ja fiksuja, vaan yksilöitä.
Itse etsin kaverikseni nuorta koiraa (miel. yli 6kk ->3v.) Tottakai pentu olisi kiva kouluttaa alusta asti itse mutta elämäntilanteeseeni ei "mahdu" pikkupentu. Tarvitsen kaverikseni koiran jonka hermot ja rakenne kestää paikasta toiseen liikkumisen ja eri asioiden parissa touhuamisen. Pentu tarvitsee ENEMMÄN rauhaa. Olen saanut kuulla useasta suusta kuinka tyhmää on ottaa aikuinen koira, perusteluita en vain ole vielä saanut...
Samalla tulee tehtyä hyvä työkin, pennun kun on paljon helpompi saada uusi koti.
Tekstiä tuli näköjään enemmän kuin oli tarkoitus mutta kertokaa mulle miksi ei?
miksi aikuisia koiria vastaan ollaan niin kovasti?
Kyllä, pentu on ihana, pennusta saa koulittua omanlaisensa koiran, pentu on seuranasi ikävuosissa kauemmin jne. MUTTA ihana on myös aikuinen koira, jolla elämänviisautta takana jo ehkä vähän enemmän, joka oppii myös sinun tavoillesi ja on ikänsä varmasti yhtä uskollinen rakkaalleen kuin pentukin. Eikä sitä ole kokemattoman niin helppo pilata kuin väärin kasvatettua pentua.
Monen elämäntilanteeseen sopii aikuinen koira paremmin kuin pikkupentu. (Ja aikuinen koira EI aina tarkoita sitä 12 vuotiasta toinen jalka haudassa taapertavaa tessua). On vanhempia ihmisiä, opiskelijoita tai muita joilla syystä t. toisesta aika, taito tai halu ei riitä pennun kasvatukseen. Miksi ei saisi ottaa aikuista. Kaikki aikuiset koirat ei ole ns. valmiiksi koulutettuja ja fiksuja, vaan yksilöitä.
Itse etsin kaverikseni nuorta koiraa (miel. yli 6kk ->3v.) Tottakai pentu olisi kiva kouluttaa alusta asti itse mutta elämäntilanteeseeni ei "mahdu" pikkupentu. Tarvitsen kaverikseni koiran jonka hermot ja rakenne kestää paikasta toiseen liikkumisen ja eri asioiden parissa touhuamisen. Pentu tarvitsee ENEMMÄN rauhaa. Olen saanut kuulla useasta suusta kuinka tyhmää on ottaa aikuinen koira, perusteluita en vain ole vielä saanut...
Samalla tulee tehtyä hyvä työkin, pennun kun on paljon helpompi saada uusi koti.
Tekstiä tuli näköjään enemmän kuin oli tarkoitus mutta kertokaa mulle miksi ei?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mä en tiiä.. Kyllämä voisin ottaa 10wee koiran.
Mun mielestä vanhakoira mieluummin kun ei ollenkaan!
Moi !
Ollaan samassa tilanteessa. Meillekin sopisi paremmin aikuinen kuin pentukoira.
Luulisin, että aikuisiin koiriin kohdistuva epävarmuus liittyy mm. koiran omaksumiin tapoihin, joita voi olla vaikea karsia pois, jos ne ei sovi uudelle omistajalle. Sen lisäksi voi tulla tilanteita, joissa edellinen omistaja ei kerro koko totuutta koiran historiasta ja näinollen tulee hankalia tilanteita esim. koira ei pidäkään lapsista, miehistä, liukaista lattioista tms.
Meidän molemmat koirat on otettu nuorena meille, toinen hieman alle, ja toinen hieman yli vuoden ikäisenä. Olihan niillä huonoja opittuja tapoja, mutta kyllä niistä kunnon koiria sai, kun vähän näki vaivaa. Oppivat vaan vähän hitaammin kuin pentu. Olemme olleet tyytyväisiä.
Etsiskelen myös itselleni aikuista koiraa. Minulla on jo aikuinen terrieri, jonka otin pentuna, etsin sille kaveriksi aikuista palveluskoirarotuista isompaa koiraa, koska minulla ei ole aikaa alkaa kouluttamaan pentua.
Ja voinhan samalla antaa hyvän ja rakastavan kodin koiralle, josta joku joutuu luopumaan.
En ole tavannut vielä aikuisena otettua koiraa, joka ei olisi sopeutunut uuteen kotiin, nyt en puhu pitovaikeuksien takia luovuttavista koirista.
toivotaan, että etsimisemme tuottaa tulosta:)
Itse olen tässäkuussa saamassa 5 vuotiaan chihu- uroksen venäjältä.
On mukavaa, kun se jo on sisäsiisti ja oppinut tavoille, sillä aikani ei oikein riittäisi enää sen opettamiseen. Onhan minulla jo ennestään kolme chihua.