Joo, olisi hirvittävästi asioita joita voisi tehdä löytääkseen sen ihanan rakkaan, elämänsä ihmisen. Voisi käydä enemmän ulkona ja mainostaa jokaikiselle vastaantulijalle että hei, Olen Lesbo ja etsin Suurta Rakkautta.
Ongelma on tämä: En minäkään halua etsimällä etsiä! Miksi elämä on niin saakelin epäreilua, että heterot vain "törmäävät" rakkauteen ja "ajautuvat" suhteeseen, mutta homojen pitää ETSIÄ sitä?
Asun seudulla, jossa porukka on muutenkin harvaa. Mikä on todennäköisyys, että kohtaan elämäni rakkauden niin kauan, kun täällä pysyn (mikä on aika kauan, mikäli opintokirjaa on uskominen)? Aika pirun kammottavaa, kun alkaa laksemaan. Siis sitä, kuinka paljon seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä sitä loppujen lopuksi päivittäin edes tapaa. Pikku hiljaa minusta on alkanut tuntumaan, että asun ihan jossain muulla planeetalla, kuin tämä pikkukaupungin heteromajoritetti...
Toisaalta kynnys käyttää jotain deittipalveluja on suuri. Kohdallani jopa ylittämätön. Se on niin out there! En usko, että voisin IKIMAAILMASSA löytää jotain ihmistä sitä kautta. Minusta on todella keinotekoista hakea seuraa jostain nettipalvelusta. Kirjekavereita olen hakenut ja saanutkin - se on mielestäni ihan eri asia.
Mitäs jos lähtisi jonnekin muualle bileisiin? Juu ei. Ei tule kuuloonkaan. Minä en voisi lähteä paikalliseenkaan yksin, saati sitten johonkin vieraalle paikkakunnalle partyihin, joissa ei tunne ketään.
Nyyhkyn nyyhkyn.
Ongelma on tämä: En minäkään halua etsimällä etsiä! Miksi elämä on niin saakelin epäreilua, että heterot vain "törmäävät" rakkauteen ja "ajautuvat" suhteeseen, mutta homojen pitää ETSIÄ sitä?
Asun seudulla, jossa porukka on muutenkin harvaa. Mikä on todennäköisyys, että kohtaan elämäni rakkauden niin kauan, kun täällä pysyn (mikä on aika kauan, mikäli opintokirjaa on uskominen)? Aika pirun kammottavaa, kun alkaa laksemaan. Siis sitä, kuinka paljon seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä sitä loppujen lopuksi päivittäin edes tapaa. Pikku hiljaa minusta on alkanut tuntumaan, että asun ihan jossain muulla planeetalla, kuin tämä pikkukaupungin heteromajoritetti...
Toisaalta kynnys käyttää jotain deittipalveluja on suuri. Kohdallani jopa ylittämätön. Se on niin out there! En usko, että voisin IKIMAAILMASSA löytää jotain ihmistä sitä kautta. Minusta on todella keinotekoista hakea seuraa jostain nettipalvelusta. Kirjekavereita olen hakenut ja saanutkin - se on mielestäni ihan eri asia.
Mitäs jos lähtisi jonnekin muualle bileisiin? Juu ei. Ei tule kuuloonkaan. Minä en voisi lähteä paikalliseenkaan yksin, saati sitten johonkin vieraalle paikkakunnalle partyihin, joissa ei tunne ketään.
Nyyhkyn nyyhkyn.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ymmärrän sua, olen samaa mieltä monesta asiasta. Heteromaailmassa on moni asia "helpompaa".
Mutta deittipalstoista olen aivan eri mieltä. Mulla on ollut ilmoitus, olen tavannut sitä kautta kaksi tyttöystävääni. Suhteet eivät todellakaan kaatuneet siihen tapaan jolla tapasimme vaan ihan muihin asioihin.
Kyllä netinkin välityksellä voi mainiosti tutustua ihmisiin, saada uusia kavereita ja ystäviä, ja myös sen oman rakkaan. Jyvät karsiutuvat akanoista kun aikansa kirjoittelee. Sitten kuitenkin jossain vaiheessa tapaa jne. Miksi siis netin kautta alkanut tuttavuus olisi huono idea? Tietenkin jos ensimmäinen asia on tietää millainen toinen on livenä niin sitten se onkin huono vaihtoehto. Mutta itse arvosta nimenomaan pään sisältöä, arvoja, älykkyyttä, huumorintajua ja joitakin yhteisiä kiinnostuksen kohteita, ja ne selviävät ehkä jopa parhaiten juuri kirjoittelemalla. Edellyttäen että molemmat ovat aitoja.
Mutta, häntä pystyyn! Tavalla tai toisella mekin kohtaamme sen rakkaamme, niin uskon. Ilman nettiä se olisi ainakin mulle todella vaikeaa kun en käy baareissa enkä bileissä. En myöskään liiku piireissä enkä haluakaan.
...kohdata toinen lesbo lähiseudullasi lienee sitten olematon. Saattaa lesboja ollakin, mutteivat he ilmoittaudu, tiedostavatko itsekään itseään tai jos tiedostavat, kelle puhua? Jos joku sen tekisikin, on hän liian vanha, nuori, tumma, vaalea, lihava, laiha, muuten sopimaton (lukuisia kohtia). Kas kun me lesbotkin haluamme sellaisen, johon innostutaan. Luonne edes passeli ja pikkuisen ulkonäköä.
Nettipalveluun vaan, ilman muuta. Nuori kun olet, löydät potentiaalia. Älä usko kaikkea, ole kriittinen. Kontaktikanavassa ei ole mitään hävettävää. Muuten saat vaikertaa yksin koko pikkukaupunkielosi ajan. Lehtipalstat olivat heteroillakin aikoinaan (ehkä vieläkin) vilkkaassa käytössä, nykyisin netti. Miksei siis meilläkin?
Mutta kun se deittihomma on jotenkin niin...En tiedä.
Kai tässä surkuttelussa on taustalla vieläkin joku alitajuinen surutyö siitä, ettei voi elää tavallista heteroelämää (siis lähinnä tämän rakastumikuvion osalta). Tai siis en nyt ihan noin jyrkästi halua sanoa, mutta you know what I mean - Nyt tuntuu, että mikään ei suju niin kuin omalla painollaan, vaan kaiken eteen pitäisi tehdä ihan julmestusti töitä. En minä jaksa markkinoida itseäni tarpeeksi. Piru vie miksei prinsessa voi karauttaa oveni eteen valkoisella ratsulla!!
Tähän asti olen ajatellut, että kyllä se siitä, kyllä joku tulee. On tultava, olenhan ihan normaali nuori nainen jolla on joskus jotain satunnaisia ajatuksiakin ja joka peiliinkin julkeaa katsoa (muulloin kuin aamuisin). Mutta kun ei tule. Nyt alkaa iskeä paniikki. Mitä jos ei koskaan. Kai tämä on se klassinen "en halua kuolla yksin"-fiilis. Paitsi että kyllä minä voisin suostua kuolemaan yksin, jos edes kerran elämässäni saisin kokea sen Suuren Rakkauden. Molemminpuolisen sellaisen.
minullekin. Jotenkin tuntuu siltä, että nämä rakkauskuviot olisivat helpompia jos olisin hetero. Niin, en ole kai vielä sinut itseni kanssa lesbouden suhteen. Tuntuu epäreilulta kun joutuu taistelemaan näiden asioiden vuoksi niin paljon. Mutta eiköhän tämä tästä helpotu jossain vaiheessa. :)
Siitä "deittihommasta" olen edelleenkin eri mieltä ;-) mutta muuten ymmärrän mitä tarkoitat. Kun niitä samoja turhautumisia ja ajatuksia olen käynyt läpi itsekin, ja käyn yhä silloin tällöin kun oikein veetuttaa, tosin onneksi yhä harvemmin.
Tottakai se kaikki harmittaa, kun ei voi elää niin vapaasti kuin heteroväestö yleensä, ei törmää niin usein kaltaisiinsa ja jos törmää sitä ei edes tiedä ellei jonkun otsassa sitten lue: LESBO. ;-)
Ja se ON väärin. Mutta sitä märehtimällä tekee hallaa vain itselleen. Netti on loistava keino tutustua ja tavata ihmisiä! Ilman sitä minäkin olisin varmaan vailla sitä ensimmäistäkään tyttöystävääni. En minä livenä tuntenut yhtään lepakkoa.
Tiedän siis nuo tuntemukset, vaikka en sen paremmin auttaa osaakaan.
Nimeomaan juuri tuo ettei voi elää niin vapaasti ja avoimesti kuin heteroväestö. Tai ehkä voi, mutta minusta tuntuu silti vielä tältä. Ja on niin hankala kohdata toista lepakkoa. Nojoo, anteeksi. Valitan koko ajan. :) Mutta siis suhtaudun kyllä ihan positiivisesti tulevaisuuteen. Joskus sitä vain miettii näitä asioita negatiiviselta pohjalta. Nyt taitaa tämä kuuhulluuskin haitata minun aivotoimintojani aika rankasti, joten painun pehkuihin..
"Nimeomaan juuri tuo ettei voi elää niin vapaasti ja avoimesti kuin heteroväestö."
Mä en nyt tuota tarkoittanut vaan ihan sitä biologista faktaa, että homoja vaan on maailmassa liian vähän :D
Snää praakkaskeli ihan tutui ajatuksi ja tuntemuksi. Piänest kaupungist gon mnääkin ole kotosi ja o vaikki löyttä niit gon tunteva semsi asjoi gon mnää. Halusi vaa sanno, ett et ol yksi murheittes kans.
oon 16 v tyttö,mut onneks on aikaa viel törmätä "elämäni tyttöön".. :) olis kiva jo nyt tavata joku ihana tyttö,johon rakastuisin ja joka myös olisi lesbo.
Mäki vähän vieratsan noita deitti palveluja. Paljon helpompaa olis luonnollisesti livenä nähdä ja tutustua jossain, kun netissä.->Vielä vaikeampaa se on kun ei tiedä millanen topinen on livenä,kirjoituksista voi saada ihan eri kuvan! ja ensitapaaminen olis tosi pelottavaa! Tapasinkin netissä ex-tyttöystäväni,tapasimmekin mutta jäi vaan yhteen kertaan. kyl me ehkä vielä uudeleen nähdään. Ja nyt olisi tapaaminen yhen toisen tytön kans johon oon netis tutustunut,mut pelkäänpä etten uskalla. mussa sit vika..?
mut toivotaaan et löytäisit itselles tyttöystävän! koita ajatella positiivesti ja "nauttia2 elämästä niin mistä sen tietää jos jonain kauniina päivänä tapaat..... ;))