Jokivarren itkuisessa sumussa
pimeän kasvot tähtiä täynnä
Harmaa iho
haljennut purppuraan
Edessä
nöyrä horisontti
Törmillä harjaterästen piikit
törröttävät lohkeilleesta betonista
kuin nälkäkuolemaa odottavan hevosen kylkiluut
Jokirantaan johtavan
hiekkatien päässä
metsänlaita hohtaa mustaa
puut kurottuvat – taivuttavat taivasta
Kotitalon liekkien loimu
valaisee yötä
säleaidan piikit
maailman hampaat
valmiina puraisemaan
(Niiden ohi pitää kävellä)
Lähtijästä ei jää
kuin askeleet kosteaan ruohoon
joka sekin siliää
jos aurinko vielä nousee
pimeän kasvot tähtiä täynnä
Harmaa iho
haljennut purppuraan
Edessä
nöyrä horisontti
Törmillä harjaterästen piikit
törröttävät lohkeilleesta betonista
kuin nälkäkuolemaa odottavan hevosen kylkiluut
Jokirantaan johtavan
hiekkatien päässä
metsänlaita hohtaa mustaa
puut kurottuvat – taivuttavat taivasta
Kotitalon liekkien loimu
valaisee yötä
säleaidan piikit
maailman hampaat
valmiina puraisemaan
(Niiden ohi pitää kävellä)
Lähtijästä ei jää
kuin askeleet kosteaan ruohoon
joka sekin siliää
jos aurinko vielä nousee
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tää on hieno runo, kivasti symbolistinen :)
Pidin tästä myös. Tuli tunne että tässä lähdössä tapahtui paljon. Niin paljon jää taakse ja niin paljon on odotuksia tulevaa kohtaan. Pelottavakin.. raju lähtö mutta myös lupauksen herkkyyttä