katson kuuta. Sen säteiden mukana saapuu tuhansia ja tuhansia toivon rippeitä. Miksi niistä yksikään ei osu minuun... Ehkä toivolla ei ole sijaa mielessäni. eilinen ensilumi vei sulaessaan viimeisenkin valon pois minusta. Se valui maahan kaiken kuonan mukana. Jäljelle jäi vain odotus kaiken loppumisesta. Ikuisen virran katkeamisesta. Nyt seison tässä ja katselen yhä kuuta. Huokaisen ja hyppään.Tunnen toivon ja palaavan, tuovan mukanaan myös kaipuun.
kuun säteet..
pieni.punainen.pelle
0152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.