Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Kuuntelen

    Tuuli vihmoo kasvojani
    kuljen ylpeänä polkujani

    kompastuinko sittenkin

    ajatukseni karkaa
    voi tuota aikaa

    aikaa
    jolloin olin olevinani
    jotain ihanaa

    nenä pystyssä kulkien
    huomaamatta elämää

    kaikea sitä
    mikä on pysyvää

    elämän pituista ystävää

    Nyt kuuntelen
    vain sydämeni ääntä

    istuen tällä rannalla
    tuulen vihmoessa kasvojani

    Hymyilen.
    4169
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    Hyvä kun kuuntelet..se tärkeää Ajatukset karkaa
    vaarmaan muiltakin.
    Isäni sanoi aikoinaan:jos nokka pydyssä kulkee, vesi
    sataa..sinne..

    Olet ihana vieläkin runoiluissasi, tiedä se !

    Kiitos Mar..

    Äänestä

    Hieman syksyinen tunnelma runossasi, syksyinen ja samalla aavistuksen verran nostalgista surumieltä löydän.
    Tuo surumielinen häivähdys sopii teemaan ja luo runostasi herkän kauniin tunnelmapalan.

    Kauniisti kietoutuvat runohenkilön muistelot kohti nykyisstä seesteisyyttä.
    meneet ovat menneitä ja mieli on levollinen. On aika nauttia siitä, mitä nyt on, eikä haikailla entisiä.

    Runo alkaa ja päättyy, kuin kehän kiertäen , tuulen vihmoessa. Sekin asia, josta voi nauttia, kun sen oikein oivaltaa.

    Upeasti runokielellä kuvailuta elämänmakuista kerrontaa.

    Kiitos jälleen Margitta

    Äänestä

    • Luet kuin ajatukseni aina,,,,,kiitos,,ihanaa tuulien tuivertamaa alkavaa talvea täältä rannan tyrskyistä.

      Äänestä

    Rakkaus on outo asia, johon ei voi luottaa
    yes, myt mennään ja katsotaan ja
    nyt en tiedä, mutta oot sen verran, rakastunut, mutta vapaa...
    ei ole jälkiä, mutta olen sisällä, joten
    katsotaan ja sitten lupaan, että
    olet valmis,
    lähtemään-

    Äänestä

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Margitta kirjoitti:

    Tuuli vihmoo kasvojani
    kuljen ylpeänä polkujani

    kompastuinko sittenkin

    ajatukseni karkaa
    voi tuota aikaa

    aikaa
    jolloin olin olevinani
    jotain ihanaa

    nenä pystyssä kulkien
    huomaamatta elämää

    kaikea sitä
    mikä on pysyvää

    elämän pituista ystävää

    Nyt kuuntelen
    vain sydämeni ääntä

    istuen tällä rannalla
    tuulen vihmoessa kasvojani

    Hymyilen.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu