Musiikki!

Blaaaah, tässä sulle:

http://www.youtube.com/watch?v=UcSC0B6lbFg

=DW=

Hyviä viboja se antaa. Hyvän konsertin jälkeen sitä leijuu monta tuntia. Karaokessa ne vibat saa yleensä vain esittäjä, kartan.

Minkähänlaista elämää mulla olis, jos ei olisi musiikkia ja kirjoja.
En yhtikäs ollenkaan keksi, mitä voisin noiden tilalle ottaa.

Kyllä se nyt varsinkin kun toi näköradio on poissa pelistä niin radio on tärkeä.
Aina miiulle on musiikki ollut tärkeää. Voi äitiparka silloin teininä kun soittelin samaa kappaletta vaikka kuinka monta kertaa ja siihen ei saanut muut puuttua..
Hectoriahan tuolla nyt soi cd:ltä.

Päätin muutama vuosi sitten, että heti kun saan yhtäjaksoista vapaa-aikaa kokonaisen kuukauden, otan tavoitteekseni oppia puhaltamaan oikein didgeridoota. Toistaiseksi saan ulos vain tukahtuneen puuhkuttavan äänen. Linnut kyllä vaikenivat pihalla, ihmettelivät varmaan että mitä tuo ihmisotus nyt touhuaa!

Sori että en ymmärrä otsikkoa, koska en luultavasti olisi tässä, jos ei olisi ollut laulun lahjaa, jolla olen peitonnut elämän 'pahat', vaikeat, hankalat, ikävät ... asiat. Kun aihe unohtui yhdessä kohdassa elämää, minusta tuli joku muu, eri ihminen, olin hukassa, eksyksissä omasta itsestäni, kuljin harhaillen, suuntavaisto katosi.

Itse en ymmärtänyt mistä kaikki johtui ennen kuin laulu astui vahingossa takaisin elämään ja se alkoi taas maistua. Rrrakastan musiikkia, sekä sen kuuntelemista että sen itse tuottamista, oman äänen käyttämistä, sen soimista ja hyrisevää hierontaa sisällä, resonointia päässä. Äänihän on ikivanha parannuskeino niiltä ajoilta kun ei ollut nykykaltaisia lääkkeitä, se hieroo sisuskaluja kun sitä osaa käyttää. Joten kannattaa vaikka vain hyristä ja hymistä, jos laulua ei muuten ilmoille saa päästettyä.

Se on huume jota nautin ilosta ja surusta, se käy siivoukseen, ruuanlaittoon, töissä, saunaan, koiralenkille.. joku joskus väitti että kartan hiljaisuutta, mutta ei se sitä ole. Kuuntelen laidasta laitaan kaikkea, eikä ole kovin moni biisi tai genre mikä ei uppoaisi. Levyjen hypistely on nastaa puuhaa, mukana laulaminen. Suihkussa laulaminen vähän verotettiin kun muutin omakotitaloon eikä voi ilahduttaa enää ketään.

Silti, vaikka kuuntelen melkein kaikkea mielelläni, evoluutio on päättänyt että lasten ja vanhempien musamaku riitelee. Tyttären suurin innostus on ysärit ja sellainen latino-bailando musa, mistä en taas tykkää en sitten yhtään. Kannustan silti kuuntelemaan, ja ostan korvakuulokkeita. Hänelle :))

Nuoruudessa isä kantoi kotiin milloin mitkäkin instrumenttia, kitaran, balalaikan, huilun, urut, jopa haitarin. Intouduin niistä kaikista ja opiskelin omin voimin. Nykyisin en soita mitään, kitara ja basso löytyy kotoa. Pianokin, mutta tyhmyydessäni laitoin telkkarin sen ylle, eihän sitä pääse soittamaan kun aina joku lojuu sohvalla katselemassa :)) Pianoa. Eikun oikeesti telkkaria.

Musiikki herättää tunteita. Laulan autossa toisinaan.

http://www.youtube.com/watch?v=n3lzN0veU3c

Musiikilla on suuri voima. Se vaikuttaa mielialaan ja tunnetiloihin, rentouttaa ja sillä on terapeuttinen vaikutus. Pidän suht rauhallisesta melodisesta musiikista. Melumusiikkia eivät aivoni kestä.

En soita mitään instrumenttia. Lapsena kävin pianotunneilla ja harmittaa hiukan, kun en jatkanut niitä opintoja. Tykkään laulaa, mutta en esiintyä. Esim. karaokeen ei minua saa laulamaan edes umpitunnelissa.

Vaikka musiikkia rakastankin, se ei seuraa minua joka paikkaan. En esim. lenkkeile napit korvissa. Luonnon äänet rentouttavat siinä missä musakin. Niin...ja hiljaisuus...se on kauneinta musiikkia.

http://www.youtube.com/watch?v=FsBsGUtIayw