Nyt tarvittaisiin esimerkkejä tapauksista joissa kaupanpurku on onnistunut. Mitkä on ollut perusteet ja/tai summat? Liisa: Jossain viestissä kirjoitit että sinulla on laaja oikeustapausarkisto käytössä. Olisiko sinulla apuja asiassa. Itse en löytänyt finlexin sivuilta yhtään kiinteistön kaupanpurku tapausta. Tiedän että kaupanpurku on harvinaista.
Kyse on siis homeista/bakteereista okt:ssa laajalla alueella.
Kyse on siis homeista/bakteereista okt:ssa laajalla alueella.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kuinka laaja ongelma sinulla on ? Missä päin Suomea ?
Kaupan purku on erittäin harvinaista ja edellyttää virheen olevan todella merkittävä. Veikkaan, että kaupan purku tulee kyseeseen vain jos todetaan, että talossa ei voi asua lainkaan vaan se pitää laittaa maan tasalle. Tai siten, että korjaaminen tulee kohtuuttoman kalliiksi.
Toivottavasti löydät hyvän lakimiehen.
Löysin tällaisesta tapauksesta referaatin. Katso jos tuosta olisi hyötyä.
yksi mikä on KIIMOISSAAN ostanut asunnon ilman mitään tietämystä kun myyjä on väittänyt että nää viedään käsistä ja sitten ruikutetaan täällä kun on kusetettu. etteko te saatanat osaa otta järkeä käteenne talokaupoissa tai jossei sitä ole itsellä niin ottakaa mukaan joku sellainen jolla sitä on. asunnot ei suomesta lopu niin ettei sen takia tarvitse tehdä kauppoja summamutikassa. peilin eteen katsomaan ja kuka sieltä kurkistaa niin se maksaa oppirahat holmöilystä.
Niin vaikka näin oliskin käynyt, myyjä on silti vastuussa. Kyllähän tuollainen talon osto tietenkin herättää terveessä ihmisessä erilaisia tuntemuksia. Yleensä ne kauppojen jälkeen on positiivisia. Iloitaan asiasta jne.
Tässä kyseisessä tapauksessa kuitenkin käytettiin asiantuntijaa apuna (tunnettua, pätevää, arvostettua jne.), mutta tässä tapauksessa hän ei ole huomannut virhettä. valitettavasti. muuten tietysti kaupat olisi jäänyt tekemättä.
Mutta edelleen, olisiko jollakin kokemuksia kaupanpurusta?
Olet vahvoilla jos kerran kuntotarkastus on tehty eikä vikoja löytynyt. Tässä pari esimerkkiä yhdestä viestiketjusta:
1) Itse (onneksi) ostin talon jossa ao yritys oli tehnyt kuntotarkastuksen. Käräjätuomari totesi että ilman sitä lausuntoa ei myyjän olisi tarvinnut korvata meille mitään mutta koska se oli olemassa niin meillä oli oikeus luottaa sen paikkansapitävyyteen...jota se ei siis todellakaan ollut. Hyvä siis meidän kannaltamme että lausunto oli olemassa. Huonoa se ettei siitä mikään kohta pitänyt paikkaansa jota luotettavuus oli alle 0%.
Myyjille tuo lausunto maksoi alkuperäisen hintansa lisäksi yli 40 000 euroa :c/
2) Samoin toisessa lausunnossa luki että kellari voidaan kunnostaa salaojittamalla talo. Mutta kas! talo olikin valettu kiinni kallioon eikä näin voitukaan tehdä. Myyjä maksoi louhinnan koska näin oli virheellisesti luvattu että homma voidaan tehdä.
Löytyvät viestiketjusta: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=100&conference=4500000000000486&posting=22000000004685882
lörpökät irti näppäimistä, sinun ajatuksia ei kukaan kaipaa.
yksi joka polttaa päreensä heti kun joku sanoo asiasta totuuden. jos ostaa paskaa omasta vapaasta tahdostaan ja luottaa kaiken maailman "konsultteihin" ja tarkastajiin joitä ei laskun maksamisen jälkeen voisi vähempää kiinnostaa asia, niin edelleen ehdotan peilin eteen menemistä koska sieltä löytyy syyllinen tilanteeseen. kukaan ei sinua pakota ostamaan jotain tiettyä asuntoa joten asuntokauppa on aina vapaaehtoisuuteen perustuvaa toimintaa jolloin syyllinen on se ketä kauppoja on tehnyt vajavaisin tiedoin ja jos ei osaa asunnon oston perusasioita on sellaisen ihmisen paikka kerrostalossa.
Kovan työn takana on kaupanpurku.
http://personal.inet.fi/koti/homekoti/artikkelit/eteenpain.html
Näissä jutuissa ei voi koskaan etukäteen ennustaa lopputulosta. Kaikinpuolin selvältäkin näyttävät tapaukset voivat kääntyä täysin päälaelleen oikeusprosessin aikana. Lainvoimaisista kaupanpurkuratkaisuistakaan on vaikea löytää mitään yhtenäistä linjaa ja tekijää. Esim. Turun HO:n ratkaisussa S 93/1549, joka johti kaupanpurkuun kauppahinta oli ollut 500.000 mk ja arvioidut korjauskustannukset 150.000-230.000 mk. Toisaalta taas Helsingin HO:n päätöksessä S 96/348 kaupanpurkuun ei päädytty, vaikka 400.000 mk:lla ostetun kiinteistön arvo katsottiin riidattomasti olevan ainoastaan 50.000 mk:n arvoinen sen vikojen johdosta.
Näyttää myös siltä, että esim. lattiasienen esiintyminen katsotaan vakavammaksi ongelmaksi kuin muut kosteusvauriomikrobit. Tämä ilmeisesti siksi, että ko. sieni on erittäin näkyvä ja sen vaaarallisuus itse rakennukselle on tunnettu. Sen sijaan ihmisille hyvinkin vaaralliset mikrobit eivät useinkaan saa samanlaista "arvoa", koska ne ovat näkymättömämpiä ja maallikoiden vaikeammin käsitettävissä.
Terveydensuojelulain määritelmät näyttävät myös olevan tuntemattomia varsinkin käräjätuomareille. Samoin se, että oikeudenkäynnissä ei tarvitse osoittaa homevaurioiden olleen olemassa jo kaupantekohetkellä, vaan lain mukaan perusteeksi riittää, että homevaurioihin johtaneet syyt (rakennusvirheet yms) ovat olleet olemassa ennen kauppaa.
Pelkästään kaupanpurkua ei siis kannata hakea, vaan varmuuden vuoksi toissijaisesti myös hinnanalennusta ja mahdollisia vahingonkorvauksia.
Se, miten farssimaisia nämä homeoikeudenkäynnit ovat, ilmenee hyvin kansanedustaja Mikko Immosen hallitukselle tekemästä kirjallisesta kysymyksestä KK 177/2004. Kopioin tähän otteen siitä:
"
Alioikeusuudistuksen yhteydessä oli tarkoitus lisätä katselmuksia. Ongelmaksi on muodostunut se, että päällikkötuomarit eivät itse uskalla lähteä katselmuksiin, vaan jättävät ne usein nuorimman ja kokemattomimman tuomarin huoleksi. Hyvin korkeassa asemassa oikeuslaitoksessa oleva tuomari onkin lausunut, että puheenjohtaja ei tiedä, mitä hänen tulisi kysyä katselmuksissa todistajilta. Tällöin on se riski, että asianosaiset huomaavat, ettei puheenjohtaja ymmärrä asiaa ja menettää tämän johdosta arvovaltansa. Tämä seikka on tullut esille mm. vesivahinko- ja hometaloasioissa sekä maaoikeudessa, kun vakituinen puheenjohtaja on ollut esteellinen.
Esimerkiksi talojen vesivahingot ja homeongelmat edellyttävät puheenjohtajalta mm. rakennuspuolen tuntemusta, koska kantajan ja vastaajan todistajien lausumat ovat ristiriitaisia. Tällöin ei riitä, jos tuomiossa todetaan, että todistaja X:llä on pisin kokemus ja hänen lausuntojaan on pidettävä uskottavina. Tuomiosta tuleekin uskonasia, ja harrastelijamainen puuhastelun taso tuntuu näin riittävän. Oikeusministeriö antaa teoreettista koulutusta tuomareille, mutta onko siitä hyötyä, jos puheenjohtaja ei ymmärrä asiaa? Lautamiesten taholta on tullut kommentteja siitä, että eräille puheenjohtajille pitäisi antaa vain rattijuoppous- ym. helppoja rikosjuttuja. Yhtä käräjätuomaria kohden on maassa tällä hetkellä keskimäärin vain yhdeksän pääkäsittelyyn edennyttä riita-asiaa vuodessa (Kaius Ervasti: Lakimiesuutiset 1/2004, s. 13).
Kun jutut edelleen pääsääntöisesti arvotaan puheenjohtajien kesken, voi juttu mennä puheenjohtajalle, jolla ei ole mitään kokemusta ja tuntumaa asioihin. Tämän takia tapahtuu oikeuden menetyksiä ja turhia muutoshakemuksia. "
Oikeuskäytännössä on nykyään otettu linja "kun vanhaa ostaa, vanhaa saa". Ostajankin on syytä olettaa ja tietää, että 50/0/70-luvun talojen perusrakenteet ovat silloiselta aikakaudelta ja sen ajan parhaan tietämyksen mukaisesti tehty. Taloissa on useinkin asunttu täyttä häkää, vaikka olisi ollut bakteereita yms. muuta kosteusongelmaa. Niitä ei vain ole silloin tutkittu. Mielestäni asiassa on viimevuosina reippaasti ylireagoitu.
Kaupanpurusta! Oikeudessa kaupanpurku on erittäin harvinainen ja kohteen täytyy olla purkukunnossa. Viimeaikaisissa tapauksissa talon korjauskustannusten on pitänyt selkeästi ylittää yli puolet maksetun talon arvosta. Ja nämä korjauskustannukset koskevat vain sitä vikaa, josta on valitettu. On aivan turhaa valittaa tai yrittää korjauttaa muita sen ikäisen talon tyypillisiä vikoja, jotka ovat olleet jo ostohetkellä tiedossa.
Sopikaa kertakorvaus! Älkää missään tapauksessa lähtekö oikeuteen! Siinä menee elämää hukkaan 4-6 vuoteen ja lopputulos on erittäin kallis molemmille osapuolille! Useimmat viat/vauriot ovat rahalla ja nykytekniikalla korjattavissa.
Tiedetään, tiedetään, kannattaa välttää oikeutta. Mutta minkäs teet kun myyjä on jääräpäinen pässi joka ei suostu myöntämään mitään rakenmnusvirheitä, vaikka 3 eri asiantuntijaa on asian todennut, kosteus ja homeet ovat kiistatta näytetty ongelmiksi. Talokaan ei ole kuin 15 vuotta vanha.
Oikeuteen on mentävä kun myyjä on tuollainen vanha pöljä joka ei kuuntele järjenääntä. Sovintoon ei ole aina mahdollisuutta.
Istu ja ajattele, että olet omalla toiminnallasi (remontti, laitteiden huoltamattomuus ym.) aiheuttanut ko. ongelmat. Eihän myyjä ole vastuussa sinun tekemistä/teetättämistä töistä tai sinun laiminlyönneistä. Olkoonkin useampi "ammattilainen" on käynyt ja todennut vauriot. Oletko saanut YKSISELITTEISEN raportin, että SINÄ ET ole niitä aiheuttanut?