Kouluta asennevammaiseksi

Mielenkiintoinen juttu sijaisperhevalmennuksista, joissa tosiasiassa tuotetaan asennevammoja, kahden kerroksen kansalaisia, laittomia toimintakäytäntöjä ja epäonnistuneita sijoituksia:

"Jos lapsen takia joudutaan tekemisiin poliisin kanssa, täytyy muistaa, että lapsi oireilee menneisyyttään."

Tämä puhdistaa tehokkaasti sijaisvanhemmat ainakin syyllisyystaakasta, joka tuntuu solisevan meidän (bio)äitien verenkierrossa pysyvästi. Taakasta, jota varsinkin sosiaalityöntekijät kernaasti lisäävät.

Laurila pohtii ihanneäiti- ja isä-myyttiä Winnicottin riittävän hyvän vanhemman termiä vasten muistuttaen, että täydellisiä vanhempia ei ole, ja että myös sijaisvanhemmat tekevät virheitä, mutta varmasti myös menettelevät paljon useammin oikein. Ja nuo useat oikeat menettelyt korvaavat väärien menettelyjen vauriot.
Sijaishuoltomarkkinat & ylemmyydentuntoinen rotuoppi

Väliotsake "Siemen vai taimi?" räväyttää viimeistään lukijan eteen karun kastijaon.

"Kun istutetaan puita, ei kasvattajan kannalta ole juuri eroa siinä, istutetaanko siemen vai taimi. Mutta, kun on lapsesta kyse, siemen sisältää kahden ihmisen koko geeniperinnön... Myös oman lapsen epäonnistumiset on vaikeampi kestää kuin sijaiskotilapsen, jolloin aina voidaan vedota perintötekijöihin tai varhaislapsuuden vaikeisiin kokemuksiin. Kun oma lapsi aiheuttaa surua, siihen liittyy kysymys: "Mitä olen tehnyt väärin?"

Kun sijaiskotilapsi aiheuttaa surua, siihen liittyy kysymys: "Mitä voisin tehdä auttaakseni häntä?"

Väliotsikko "Vertailu haavoittaa" jatkaa armotonta rotuoppia.

"Perheessä, jossa on erilaisella geeniperinnöllä varustettuja ja kovin erilaisen varhaislapsuuden kokeneita lapsia, voivat lasten älylliset ja persoonallisuuden erot olla kovinkin suuria. Lapsen on tärkeää saada tuntea olevansa hyväksytty juuri omine erikoispiirteineen. Vertailu lasten kuullen on huono kasvatuskeino. Jos koulumenestys on kovin eritasoista, on parempi, että perheen yhteisissä kokoontumisissa ei käsitellä todistuksia ja koenumeroita."

Mitä arvelette, kumman huonoon koulumenestykseen nyt viitataan, oman lapsen vai sijaislapsen?!

Lehtisen alussa oli lista "Jos saisin aloittaa alusta" -pohdintoja. Niiden tarkoituksena oli ymmärtääkseni suoda uusille sijaisvanhemmille mahdollisuus oppia muiden sijaisvanhempien virheistä. Kokeneet sijaisvanhemmat olivat listanneet muutamia jälkiviisauksiaan, joista tässä muutama:

̶  Hyväksyisin sen, ettei lapsi opi ja en yrittäisi sivistää väkisin.

̶  Uskaltaisin pyytää lomaa. Alussa, kun eivät tunnu omilta, olisi tärkeää päästä joskus kauemmaksi niistä, nyt tietysti lomaillaan yhdessä.

̶  En väkisin yrittäisi luoda "meidän perhe" -henkeä.

Kiitollisena kaikesta rehellisyydestä taivun yhä vahvemmin näkemykseen, että lasten paras kasvuympäristö on oma biologinen perhe. Siis aimo panos avohuollon tukeen: uupuneiden vanhempien virkistykseen, kodinhoitajiin ja vähävaraisten taloudelliseen apuun! 

koko juttu
http://www.lokakuunliike.com/gonzo-blogi/soluttautuja-kirjoittaa-aivan-tavallisista-hyvantekijoista