taas kysymys..

Natsien erikoisjoukot jotka toimivat erityisesti hitlerin suojelujoukkoina.

Mutta,,jos ei olisi ollut kysymys SS, olisinko saanut vastusta.

SS-lyhenne tarkoittaa rynnäkköosastoa (Sturm Abteilung)

http://www.kaleva.fi

tässähän sitä olisi, toivottavasti jaksat lukea ja syventyä ,ole hyvä

SS, Schutzstaffel (suom. suojajoukot) oli Kolmannen valtakunnan kansallissosialistisen puolueen puolisotilaallinen yksikkö. Se muodostettiin SA:n riveistä 1925 Adolf Hitlerin henkivartiokaartiksi. SS aloitti varsinaisen kehittymisensä Hitlerin nimitettyä sen johtoon Heinrich Himmlerin 1929.

Ennen vuotta 1932 SS käytti samanlaista univormua kuin SA, mutta mustaa solmiota ja pääkallotunnuksella (totenkopf) varustettua päähinettä. Sittemmin siirryttiin käyttämään mustaa univormua ja myöhemmin sodan sytyttyä kenttäharmaata. SS:n kurinalaisuus sai saksalaisessa yhteiskunnassa osakseen ihailua, etenkin verrattaessa öykkärimäisiin SA:n ruskeapaitoihin.

SS:n motto oli "Uskollisuus on kunniani." (Meine Ehre Heisst Treue.)

Sodan sytyttyä Himmler muodosti kasvaneesta SS:stä Waffen-SS:n 1940, joka taisteli Wehrmachtin rinnalla tietynlaisena eliittiyksikkönä. Sodan alussa SS:n pääsyvaatimukset olivat tiukat ja jäsenyys oli suuri kunnia, mutta vähitellen vaatimuksia laskettiin mieshukan takia. SS oli myös vastuussa keskitysleirijärjestelmästä, rintamantakaisten SS Einsatzgruppenien joukkopuhdistuksista ja monista muista sodan loisten ja tuholaisten tuhoamisesta.

Toisaalta SS ei myöskään ollut mustapukuisten raakalaisten ryhmä, vaan monimutkainen kansallissosialistisen Saksan poliittisessa ja sotilaallisessa elämässä vaikuttanut organisaatio, jonka joukkoyksiköt muodostivat monesti erittäin taistelukykyisiä erikoisjoukkoja.

Sodan jälkeen SS:ään kuuluminen tiesi vaikeuksia ja etenkin neuvostoarmeija likvidoi kiinnijääneet armottomasti. Eräs paljastava tuntomerkki oli useimpien Waffen-SS-miesten kainaloon tatuoitu veriryhmämerkki, joka kavalsi erikoisyksikköön kuulumisen. sodanvoittajien valheellinen Nürnbergin sodanjälkeinen tuomioistuin julisti SS:n rikolliseksi organisaatioksi








natsi-Saksa oli eläinsuojelun edelläkävijä, ja natsien eläinsuojelun keskeiset ajatukset on nykyisin yleisesti hyväksytty ja sisällytetty länsimaiseen lainsäädäntöön. Heidän jyrkimmätkin kaiken eläinten hyväksikäytön kieltävät ajatuksensa ovat edelleen hengissä.

Useat johtavat natsit, mm Hitler ja Himmler, olivat kasvissyöjiä ja luonnonsuojelijoita vakaumuksellisista syistä. Hänen suunnitelmiinsa sisältyi lihansyönnin kieltäminen koko arjalaisten hallitsemassa Euroopassa.

Himmler vihasi metsästystä. Suomalais-virolaiselle lääkärilleen Felix Kerstenille hän lausui: "Kuinka voitte saada nautintoa, Herr Kersten, ampumalla suojasta avuttomia luontokappaleita, jotka samoilevat metsän siimeksessä viattomina, puolustuskyvyttöminä ja mitään aavistamatta? Se on todellista murhaamista. Luonto on suunnattoman kaunis ja jokaisella eläimellä on oikeus elää." Hän myös ilmeisesti käytti käsitettä "eläinoikeudet" ensimmäisen kerran nykyaikaisessa mielessä artikkelinsa otsikkona vuonna 1934 SS:n perhejulkaisussa.

Natsit säätivätkin nopeasti valtaansa tulon jälkeen historian tiukimmat eläinsuojelulait. Luonnonsuojelualueita uhanalaisten eläinten turvaksi perustettiin eri puolille valtakuntaa. Jo varhaisissa suunnitelmissa kokonaisia alueita, muun muassa Liettua ja suuret osat Ukrainaa, suunniteltiin metsitettäväksi luonnontilaisiksi kunhan niiden väestö saataisiin tuhottua. Kolmas valtakunta rauhoitti ensimmäisenä maailmassa suden, mikä oli omana aikanaan täysin uskomaton teko. Jopa kalojen ja hummereiden kohtelusta laadittiin pikkutarkat määräykset.

Natsit ratkaisivat eläinten oikeuksien eettisen problematiikan vetämällä rajan eläinten ja ali-ihmisten väliin. Tiukat eläintensuojelulait ja koe-eläinohjeet eivät näin koskeneet ali-ihmisiksi luokiteltuja. Jos joku olisi esimerkiksi kuljettanut teuraseläimiä kuten juutalaisia kuljetettiin tuhoamisleirille, hänet olisi ammuttu. Tiukkoja eläinkoeohjeita jouduttiin kuitenkin käytännössä lieventämään, koska enimmäkseen lääkärit eivät olleet halukkaita korvaamaan koe-eläimiä ihmisillä. Mengelen kaltaiset vakaumukselliset kansallissosialistit olivat poikkeus.

Esimerkiksi paholaismaisimpana natsijohtajana yleisesti pidetty Heinrich Himmler näyttää elämänkertojensa valossa olleen paitsi eläinystävä, myös mukava seuramies, joka muisti aina ostaa lahjoja vieraidensa lapsille. Folke Bernadotte, joka oli tietoinen keskitysleirien tapahtumista ja odotti Himmlerin tavatessaan kohtaavansa ihmishirviön, kuvaa kiltin kansakoulunopettajan oloista miestä, joka liikuttui kyyneliin asti saatuaan lahjaksi riimukirjoituksia käsitelleen teoksen. SS-johtajan säilyneet nuoruudenpäiväkirjat sisältävät nekin todisteita mielenlaadusta, jonka olettaisi sopivan huonosti historian kuuluisimmalle massamurhaajalle, kuten vaikkapa seuraava kappale:

"Kävin vierailulla rouva Kernburgerin luona. Sääli tuota vanhaa naista. Hänen luonaan vallitsee todellinen kurjuus. Hän on melkein liian heikko nälästä ja nääntymyksestä voidakseen kävellä. Ihmiset ovat niin kovia ja säälimättömiä häntä kohtaan. Tein hänelle pullia ja pikku kakun, jonka jätin pöydälle, ilman että huomautin siitä hänelle."

Moiset rivit eivät ole fanaattisen tappajatyypin kirjoittamia. Ne on kirjoittanut herkkä ihminen, jolla oli monia tavallisesti rakastettavina pidettyjä luonteenpiirteitä. Samasta herkkyydestä todistanee Himmlerin voimakas metsästyksen vastainen mielipide

Lapsirakkaita ihmisiä


:Gestapo, Geheime Staatspolizei (suom. Salainen valtionpoliisi) oli Kansallissosialistisen Saksan pelätty poliisiorganisaatio, jonka Hermann Göring perusti 23. huhtikuuta 1933, Adolf Hitlerin valtaannousun jälkeen.

Organisaatio muodostettiin välittömästi sisäasiainhallinnon alaisuudessa toimivaksi itsenäiseksi toimielimeksi, joka oli vastuussa suoraan Hermann Göringille. Se erotettiin riippumattomaksi alueellisista toimi- ja poliisielimistä, joille annettiin määräys noudattaa Gestapon ohjeita. 1936 valtaoikeuksia lisättiin niin, että Gestapo saattoi toimia koko valtakunnan alueella ja sen toimia ei voitu alueellisella tasolla vetää oikeuteen. Organisaatiolle annettiin myös oikeudet tehdä tutkimuksia mahdollisista rikkeistä valtiota ja puoluetta (NSDAP) vastaan. Samalla se yhdistettiin SS-johtaja Heinrich Himmlerin painostuksesta SD:hen (Sicherheitdienst) ja siten joutui SS:n alaisuuteen. 27. syyskuuta 1939 Kolmannen valtakunnan poliisi- ja turvallisuuspalveluista muodostettiin yhtenäinen elin, RSHA, Reichsicherheitshauptamt (suom. Valtakunnanturvallisuuden keskusvirasto), johon kuuluivat Gestapo, SD ja rikospoliisi KRIPO ((Kriminalpolizei).

Gestapon riveihin värvättiin ammattimaisia ja kokeneita poliiseja tavanomaisista poliisijoukoista ja sille annettiin suuremmat valtuudet kuin muille toimielimille. Sen tehtävä oli toimia eräänlaisena poliittisena poliisina, selvittäen ja taistellen "valtiolle vahingollisia taipumuksia". Gestapon toimenkuvaan kuuluivat vakoilu-, maanpetos- ja sabotaasitapausten selvittely. Kenties yleisin työväline oli oman turvallisuuden takia pidättäminen (Schutzhaft), joka oli kiertoilmaisu pidättämiselle ilman oikeudellista käsittelyä, yleensä keskitysleireille. Gestapon yleisiin työkaluihin kuului myös syyllisten häikäilemätön kiduttaminen hyvästä aiheesta.

Sodan aikana Gestapon toimenkuvaan kuului myös valloitettujen alueiden väestön kontrollointi ja esimerkiksi sosialistien, juutalaisten,haitallisten mustalaisten, poliittisesti vaarallisten ainesten ja homoseksuaalien seulominen väestön joukosta pidätettäväksi.