Pitäisikö huolestua päiväkodin huolista

Lapseni aloitti päiväkodin 3-vuotiaana, ja päiväkodissa ihmeteltiin ensin sitä, että lapsi lähestyi niin helposti vieraita aikuisia. Minulle myös sanottiin, että ei ole normaalia, että lapsi ei itke vanhempiensa perään päiväkodissa. Hieman myöhemmin lapsi kuitenkin kävi läpi ikävöintikauden. Muutama kuukausi päiväkodin aloittamisen jälkeen lapselle alkoi tulla mahakipuja ja ummetusta. Minulle sanottiin, että lapsi valitteli vatsaansa ja hän teki samaa myös kotona. Käytin lasta lääkärissä ja sanoin päiväkodissa, että lääkärin mielestä mahakivut saattoivat johtua esimerkiksi päiväkodin aloittamisesta. Päiväkodista tokaistiin, että ei lapsellani päiväkodissa ollut mitään ongelmia käydä kakalla (vaikka ensin olivat sanoneet ihan muuta). Lapseni on kaksikielinen ja hänen puheensa oli viivästynyt päiväkotia aloitettaessa (olemme myös asuneet pitkään ulkomailla). Eräs hoitaja ihmetteli että ”mitäköhän ne todelliset syyt ovat lapsen puheen viivästymisen taustalla”. En sitten oikein itse ymmärrä mitä nämä muut syyt voisivat olla. Puheen viivästymisen vuoksi lapsella oli myös paljon vaikeuksia leikkiä muiden lasten kanssa aluksi. Hoitajat sanoivat ”ohjaavansa” lasta mukaan leikkiin, mutta leikit kuulemma aina loppuivat lyhyeen väärinymmärrysten vuoksi. Koin kuitenkin, että hoitotädit eivät yrittäneet kovinkaan paljon tukea lapsen leikkejä, vaan tärkeämpää oli analysoida tuota leikkimiseen kyvyttömyyttä. Lapsi kuitenkin leikkii ihan mukavasti toisten lasten kanssa, kun olemme serkkujen luona tai hiekkalaatikolla naapureiden kanssa. Viimeksi kun puhuin hoitajan kanssa, hän sanoi, että he eivät ole enää huolissaan puheen kehittymisestä, mutta ”nyt he ovat huolissaan lapsen käyttäytymisestä”.
Joidenkin juhlapyhien aikaan sain keuhkoputkentulehduksen ja mieheni vei lastani päiväkotiin muutamana päivänä. Kun sitten toivuttuani menin hakemaan lasta päiväkodista, eräs hoitaja kertoi, että lapseni olikin kertonut, että äidillä oli maha kovin kipeä ja että lasta oli kovasti harmittanut, kun äiti ei voinut viedä lasta puistoon. Hoitaja vain pyöritteli silmiään, kun sanoin, että itse asiassa minulla oli keuhkoputkentulehdus. Sitten hoitaja sanoi, että on kiinnostavaa, että lapsi on alkanut puhua enemmän ja voi sitten kertoilla enemmän asioita päiväkodissa. Joskus lapseni on myös sanonut erikoisia asioita tullessaan päiväkodista. Hän on esimerkiksi sanonut ”äiti, miksi sinä lyöt minua” (heti päiväkodista tullessaan). Ja kun kysyn, että onko äiti joskus lyönyt sinua hän sanoo että ei ole ja on vaan vähän hämmentyneen oloinen. Ja en siis tosiaan ole koskaan lyönyt tai läpsäissyt lastani. Kerran hän myös kotiin tullessaan sanoi että äiti suuttui isälle ja heitti isän ulos. Kysyin sitten häneltä oliko hän sanonut näin päiväkodissa ja lapseni vastasi myöntävästi. Olin edellisenä päivänä kertonut päiväkodissa, että mieheni oli työmatkalla… Kun puhun tästä mieheni, perheeni tai ystävieni kanssa, he ovat sitä mieltä, että otan vaan kaiken liian vakavasti, ja että hoitajat eivät varmasti tarkoita mitään. Minulle kuitenkin tulee vahvasti sellainen tunne, että meistä ollaan tekemässä jonkinlaista huolikartoitusta ja kohta ovat sossut ovella. Eipä meillä kyllä mitään salattavaa täällä kotona olisi, mutta pelkään kuitenkin sitä, että päiväkoti onnistuu vakuuttamaan itsensä siitä, että perheessä on jotakin pahemman kerran vinossa. Onko tämä normaalia keskustelua päiväkodin kanssa, vai pitäisikö minun olla huolissani päiväkodin ylireagoinnin mahdollisista seuraamuksista?