Miten jaksatte?

Henkisesti tavallaan raskas elämäntilanne, fysiikkakin remontissa, mutta toisaalta voimakas elämänilo ja kiitollisuus elämästä. Tuntuu, että turhat taakat ja muut turhuudet olen voinut jättää ja alan osata nauttia elämästäni. Vaatimattomasta, mutta minulle annetusta elämänlahjasta.

Vaihtelevasti. Kyllä työpäivän jälkeen pitää pikkutorkut ottaa mutta sitten jaksaa taas pitkälle iltaa. Kun lapset on maailmalla, oman elämän voi järjestää jaksamisen mukaan. Kroppa on suht kunnossa mutta kolotuksiakin on. Henkinen jaksaminenkin vaihtelee, toisina päivinä on energiaa vaikka muille jakaa, toisina päivinä haluaisi vain llöhötä.

Minulle se voiman antava on työ, jota teen koska haluan tehdä.
Toinen on se, että saan asua ja elää eri paikoissa: koti on siis siellä missä minä olen, ei jossain paikasa X jonne minun täytyisi aina matkustaa mistä vaan. Joillakin etanoilla on yhtä hyvä tilanne, koti(lo) aina mukana.

Tärkeintä on että saa levätä tarpeeksi. Se levon tarve on ihan yksilöllistä, toiset tarvitsevat enemmän. Opettelee vain hidastamaan ja kuuntelemaan kroppaansa eikä yritäkkään mitään ikinuorta esittää. Elää tässä hetkessä eikä ala tulevista turhaan murehtimaan.

Ihanaa vain olla ja katsella ympärille ilman kiireen kierää kun ennen piti aina suorittaa ja suorittaa niin ettei mitään oikeasti ehtinyt kunnolla näkemään. On tässä ikääntymisessä hyvätkin puolensa kun sen oikein oivaltaa. Nuoruusaikaa en ole enää jäänyt kaipaamaan. Ihan liian yliarvostettua ja ihailtua on nuoruus joka on rankempaa mitä tämä ikääntyminen. Toisilla alkaa kamala vastaan taisteleminen ikääntymistä vastaan ja toiset hyväksyvät sen hidastaen ja ottamalla rennommin. Itse kuulun jälkimmäiseen.

Kiitos kysymästä, todella hyvin.
En ole vielä huomannut mitään väsymisiä enkä voimien puutetta, eli ihan tässä pärjäilee talkoissa nuoremmankin porukan kanssa. Joskus joutuu jopa tsemppaamaan niitä.
Terveydellään kehumisen kanssa tarvii kyllä olla jalat maassa, asiahan saattaa muuttua yhdessä hetkessä. Mutta nyt on vielä ruuti kuivaa ja pää täynnä uusia suunnitelmia, eli etiäppäin.

Hyvä, oikea ravinto, riittävä uni ja säännöllinen, monipuolinen liikunta sekä positiivinen mieliala. Niillä pötkii jo pitkälle ja pysyy toimivana ja liikkuvana.

Arnold Schwarzenegger -niminen henkilö on Suomessa parhaillaan jossain businestilaisuudessa. Olen pitänyt ko. herraa aina tyhjäntoimittajana, mutta 10-uutisoinnin jälkeen tänään asiaa täytyy tarkastella uudelleen. Herra A.S. nimittäin kysyi, "mitä se eläke on?" ja oli sitä mieltä, että lepäämään ehti haudassa ihan loputtomasti.

Hän on myös oikeassa sillä viisiin, että hautaan pääsee sitä nopeammin, mitä aikaisemmin alkaa lekotella liikaa. Ihminen on luotu liikkumaan ja liikuttamaan aivokapasiteettiaan, ei maata mötköttämään mielin määrin milloin minkäkin laisin tekosyin.