Vanhempani ostivat aikoinaan asunto-osakkeen siten, että 1/3 osakkeesta omisti isäni äiti. Isäni kuoli ensin, sitten isoäitini muutama vuosi isäni kuoleman jälkeen. Minulla on veli, joten äitini, veljeni ja minä omistamme tuosta osakkeesta nyt kukin 1/3. Onko äidilläni lain mukaan lesken hallintaoikeus kyseiseen asuntoon, vaikka isoäitini on ollut siinä omistajana yhdellä kolmasosalla ?
Lesken hallintaoikeus asuntoon osaomistuksessa
tietoa vailla
203749
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Se mitän viestistä ymmärsin, niin kysymyksenä on vanhempiesi yhteisenä kotina käytetty asunto. Leskellä on lähtökohtaisesti hallintaoikeus asuntoon ja tarpeelliseen koti-irtaimistoon siitä riipumatta kuka ne omistaa.
"Leskellä on lähtökohtaisesti hallintaoikeus asuntoon ja tarpeelliseen koti-irtaimistoon siitä riipumatta kuka ne omistaa"
Oik.yo:lta on nyt olennainen kadoksissa, nimittäin se, että yhteinen asunto ei kuulu sen paremmin ensiksi kuolleen puolison jäämistöön kuin leskenkään varallisuuteen, asunnosta kun kolmasosa on langennut isoäidiltä perintönä puolisoiden lapsille. Ei leskellä ole hallinnansuojaa omaisuuteen "siitä riippumatta kuka ne omistaa". Suoja koskee ainoastaan sellaista omaisuutta, joka kuuluu ensiksi kuolleen puolison jäämistöön. Ei leski voi saada hallinnan suojaa yhteiseen asuntoon tai kodissa olevaan asuntoirtaimistoon, jolla on (osaksikin) ulkopuolinen omistaja.
Tilanne olisi toinen, jos isoäiti olisi kuollut ennen poikaansa. Tällöin asunto kuuluisi kokonaan lesken ja hänen kuolleen puolisonsa varallisuuteen.
Vaikeaksi menee.
Isältä peritty osuus on edelleen jakamattomuussuojan alainen. Viimeinen kolmasosa on puolestaan siirtynyt perintönä isoäidiltä lapsenlapsille eli veljeksille.(Oletettavasti isällä ei ole sisaruksia, jotka olisivat perineet isoäidin osuuden.)
Tilanne olisi vastaava, jos isoäidiltä peritty omistusosuus kuuluisikin täysin ulkopuoliselle, kuten pankille. Tämä ulkopuolinen rinnastuu testamentin saajaan. Leskeä suojataan nimenomaan rintaperillisen tai testamentin saajan jakovaateeilta. Tarkoituksena on siis suojata leskeä sekä perillisten, että muuta kautta asunnon omistuksen saaneiden vaateilta.
Mikäli isoäidiltä perittyä osuutta ei voida rinnastaa testamentilla saatuun omaisuuten, näen asian seuraavasti.
On muodostunut yhteisomistussuhde, jossa osa kuuluu äidille, yksi pojille ja yksi on jakamattomuussuojan alainen.
Punnittaessa vastakkain lesken vähimmäisoikeutta ja yhteisomistajan oikeutta purkaa yhteisomistussuhde myynnillä tai luovuttaa osuutensa on otettava huomioon säännösten suojatarkoitus.
Jakamattomuussäännöksen suojatarkoituksena on estää tilanteet, jossa leski joutuisi muuttamaan pois yhteisestä kodista. Tarkoituksena ei ole suojata perillistahon (tai muunkaan tahon)taloudellista etua. Yhteisomistussuhteen purkaminen on puolestaan mahdollista juuri taloudellisin perustein.
Se, että vähimmäissuojan alaiseen omaisuuteen kohdistuu useampi omistusoikeus ei liene riittävä peruste yhteisomistuksen purkamiseen.
Mene ja tiedä. Et kuitenkaan voi väittää, että olennainen olisi kadoksissa. Molempien mielestä kysymyksessä on omistussuhteiden arvioiminen suhteessa vähimmäissuojaan. Yllä on avaustani perustellumpi esitys kannastani. Olisiko sinun vuorosi perustella?
"Tilanne olisi vastaava, jos isoäidiltä peritty omistusosuus kuuluisikin täysin ulkopuoliselle, kuten pankille. Tämä ulkopuolinen rinnastuu testamentin saajaan. Leskeä suojataan nimenomaan rintaperillisen tai testamentin saajan jakovaateeilta. Tarkoituksena on siis suojata leskeä sekä perillisten, että muuta kautta asunnon omistuksen saaneiden vaateilta."
Leskeä suojataan rintaperillisen tai testamentinsaajan jakovaateilta silloin, kun yhteinen asunto kuuluu (kokonaan) vainajan (= ensiksi kuollut puoliso) jäämistöön. Nyt asunnosta 1/3 osa EI kuulu jäämistöön eikä lesken varallisuuteen, vaan ulkopuoliselle. Siltä osin leski siis ei voi saada jakamattomuussuojaa.
Lisäksi rintaperillisessä ja testamentinsaajassa TIETENKIN (!!!) on kysymys ensiksi kuolleen puolison rintaperillisestä / testamentinsaajasta, EI kolmannen omistajatahon (olkoon isoäiti tai mikä muu ulkopuolinen taho hyvänsä) rintaperillisestä / testamentinsaajasta!!! Jos ei oik.yo tätä ymmärrä, niin huonolta näyttää: tällainenko on tulevien (?) juristien ymmärryskyky.
Yhteisomistussuhteen saa puretuksi kuka tahansa yhteisomistaja. Yhteisomistussuhteen osapuoli ei nauti jakamattomuussuojaa, ellei sellaisesta yhteisomistajien kesken ole nimenomaisesti sovittu.
"Mene ja tiedä. Et kuitenkaan voi väittää, että olennainen olisi kadoksissa."
Niin väitän, ja vielä painokkaammin kuin aikaisemmin!
Auttaisikohan käsiteltävänä oleva probleemaan toisenlainen näkökulma asiaan.
Tilanne nyt on siten että perintökaari ei ihan tarkasti määrittele pitäkö suojaa nauttivan yhteisen kodin kuulua kokonaan kuolleen jäämistöön. Yleensähän näin ei olekaan vaan kun asunto on sekä lesken että kuolleen nimissä niin itsasiassa kuolleen jäämistöön sisältyy vain puolet asunnosta. Tässäkin tapauksessa lesken asumissuoja pätee.
Kävin itseasiasa myös tarkastelemassa ko. pykälän hallituksen esitystä mutta sielltä ei löytynyt mitään tähän ongelmaan auttavaa perustelua.
Kuitenkin laissa sekä hallituksen esityksessä yksikäsitteisesti puhutaan siitä että asumissuojaa nauttivan asunnon pitää kuulua kuolleen jäämistöön.
Yhteisomistustilanteesas tulkitsisin asian siten että lesken asumissuoja ulottuu vain niin suurelle osalle asuntoa kuin mitä kuolleen jäämistössä on. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä että kuolleen perilliset eivät voisi vaatia yhteisomistuksen takia asunnon jakoa mutta asunnon omistava ulkopuolinen (jonka omistus asuntoon ei ole tullut kuolleen perinnön kautta) voi halutessaan jakoa vaatia ja se on toimitettava.
Perusteluiksi sanoisin sen oikeusperiaatteen että kukaan ei voi saada parempaa oikeutta kuin mitä oikeuden luovuttajalla on. Täten kun kerta kuollut ei itse olisi voinut elossa ollessaankaan kolmannen jakovaatimusta estää niin ei hänen leskensä voi saada sellaista oikeutta että hän voisi kolmannen jakovaatimuksen estää. (jos voisi niin minusta silloin tämä selkeästi rikkoo perustuslain omaisuuden suojaa, ihan vaan mielipiteenä.) Minusta tämä periaate näkyy muualla perintökaaressa sillätavalla että lesken asumissuoja ei estä velkojan oikeutta myydä asunto kuolleen veloista. (tai perillisten oikeutta myydä asunto jotta kuolinpesän velka voidaan maksaa.)
Jos joku tietää oikeustapauksia tässä niin kertokon. Olisi kiinnostava tietää.
Olennainen ei ole edelleenkään hukassa. Olemme vain eri mieltä siitä miten siihen suhtaudutaan.
Yhteisomistaja ei nauti jakamattomuussuojaa, mutta kuten edellisessä viestissä perustelin, näkisin lesken yhteisomistuksen osaan kuuluvan jakamattomuussuojan olevan vahvemmassa asemassa suhteessa yhteisomistuksen purkuvaatimukseen.
Tapauksessa veljekset haluaisivat ilmeisimmin realisoida osuutensa, mutta 2/3-osaa asunnosta ei kukaan osta (varsinkin, kun sitä rasittaa hallintaoikeus). Osuuksien realisointi edellyttäisi koko asunnon myyntiä ja sen jälkeen kauppahinta tilitettäisiin omistusoikeuksien suhteessa. Koko asunnon myynti taas merkitsee yhteisomistussuhteen purkamista. Tällöin tulevat vastakkain lesken jakamattomusssuoja ja purkuvaade.
En ole väittänyt, että jakamattomuussuoja tarkoittaisi suojaa kolmannen perillisiä tai testamentinsaajaa vastaan. Yritin tuodaan vain esiin sen, että tilanne voisi olla omistussuhteiden osalta täysin sama, vaikka isä olisi omistanut 2/3-osaa ja testamentannut siitä puolet ulkopuoliselle. Tällöin suojan saanti olisi selvä. Ulkopuolisen osaomistajan rinnastaminen ensiksi kuolleen puolison testamentinsaajaan riippuu siitä, kuinka pitkälle analogiaa voidaan viedä.
Kirjoitit:
"Leskeä suojataan rintaperillisen tai testamentinsaajan jakovaateilta silloin, kun yhteinen asunto kuuluu (kokonaan) vainajan (= ensiksi kuollut puoliso) jäämistöön."
Et ole edelleenkään perustellut, minkä takia asunnon pitäisi kuulua kokonaan jäämistöön ennen kuin suojaa voisi saada.
PK 3:1a:
"Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen."
Lakiteksti ei anna tulkintaohjetta siihen, miten tilanteeseen suhtaudutaan, jos osa yhteisen kodin omistuksesta kuuluu ulkopuoliselle. Puhutaan vain yhteisestä kodista tai muusta jäämistöön kuuluvasta asunnosta. Omistussuhdetta ei määritellä sen tarkemmin. Siksi olen päätynyt intressipunnintaan jakamattomuussuojan ja yhteisomistajan purkuvaatimuksen välillä.
En ole katsonut tarpeelliseksi tarkistaa asiaa oikeuskirjallisuudesta. Oletan, että henkilöllä, joka kirjoittaa puoli kaksi aamuyöllä keskustelupalstalle, on siihen aikaa. Mikäli siellä sanotaan, että jakamattomuussuojaa voi saada vain asunnon kuuluessa KOKONAAN jäämistöön, on tilanne selvä.
Tapaus kiinnostaa itseäni ja haluaisinkin kuulla viittauksen siihen tietolähteeseen, jonka pohjalta päädyt lopputulokseesi. Pelkkä lakiteksti, kun ei anna sen enempää tukea kummallekaan tulkinnoistamme. Lisäksi olisi mielenkiintoista tietää, mikä on "nimimerkin" mahdollinen asiantuntija-asema?
Mielestäni esittämäsi periaate siitä, että luovutuksensaaja ei voi saada parempaa oikeutta, kuin luovuttaja ei sovellu tähän tapaukseen.
Nythän on kysymys siitä onko lesken jakamattomuussuoja parempi oikeus suhteessa yhteisomistussuhteen purkuvaateeseen. Lesken ja kuolleen välillä ei kuitenkaan ole minkäänlaista luovutusta. Vaikka leski olisi perinyt kuolleen puolison, niin silti kysymyksessä ei ole luovutus. Luovutuksella tarkoitetaan vain kauppaa, vaihtoa tai lahjaa.
Parempi argumentti on sen sijaan juuri velkojan oikeus realisoida asunto vähimmäissuojasta huolimatta. Tätä taustaa vasten asunnon realisointi ulkopuolisen yhteisomistussuhteen purkamisvaateen nojalla voisi tulla kysymykseen. Toisaalta kysymyksessä on poikkeussääntö juuri velkasuhteen kohdalla.
Tapauksessamme taas ei ole kysymys velkasuhteesta ja avoimeksi jää voidaanko tämän tyylistä analogiaa käyttää yhteisomistussuhteen kohdalla. Olen kyllä edelleen normien suojatarkoitusten punninnan perusteella sitä mieltä, että myynti ei tule kyseeseen.
Jos joku OIKEASTI osaa kertoa miten tapausta tulee käsitellä, niin tieto on todella tervetullut.
Pikaisena kommenttina todettakoon että tulkinta että leski saa asumissuojaa jos yhteinen koti kuuluu KOKONAISUUDESSAAN kuolleen jäämistöön on ehdottomasti väärä. Yleinen tapaushan on sellainen että puolisot ovat omistaneet asunnon yhdessä jolloin vain puolet asunnosta kuuluu kuolleen jäämistöön. Toinen puoli kuuluu leskelle. Kyseessä on taasen yhteisomistustilanne. Kuitenkin nimeinomaan tälläiseen tapaukseen tuota asumissuojaa voidaan käyttää niin että kuolleen perilliset eivät voi vaatia asunnon vaikka omistavatkin vain osan asunnosta. Yhä mielestäni tämä tarkoittaa vähintäänkin sitä että asummissuoja koskee silloin perillisten omistamaa puolikasta asunnosta siten että he eivät voi tehdä jakovaatimusta. Leski periaatteessa taasen voi tehdä vaatimuksen yhteisen talon jaosta mutta hänen intressissään ei tietystikään ole tätä tehdä jos hän haluaa asua siinä.
Tämä ehkä meni vähä aiheen ohi ja on ehkä vähän saivartelua mutta oli pakko tarkentaa pikkasen.
Tuli vahingossa jätettyä yksi oleellinen sana pois yhdestä lauseesta. Jotta ajatukseni tulisi selväksi korjataan sen.
Viidennen lauseen pitäisi kuulua:
Kuitenkin nimenomaan tälläiseen tapaukseen tuota asumissuojaa voidaan käyttää niin että kuolleen perilliset eivät voi vaatia asunnon JAKAMISTA vaikka omistavatkin vain osan asunnosta.
Eipä hyödytä jatkaa pitempään kiistelyä teidän kahden kanssa. Suossa rämmitte molemmat...
Lakitekstihän on täysin yksiselitteinen: "Eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun JÄÄMISTÖÖN KUULUVAN asunnon..." Asunto ei kuulu jäämistöön, jos sillä on osaksi ulkopuolinen omistaja; tällöin siitä vain murtolukuinen OSA kuuluu jäämistöön. Jos lainsäätäjä olisi tarkoittanut lesken asumisturvan niin voimakkaaksi, että se olisi syrjäyttänyt ulkopuolisen omistajankin oikeuden, lakiteksti olisi kyllä laadittu toisen laiseksi.
Jos asunnolla on ollut kaksi omistajaa eli aviopuolisot, asunnon ei tietenkään tarvitse kokonaan kuulua vainajan jäämistöön. Totta kai leski saa omaa osuuttaan omistajana hallita. (Tämän olen aikaisemmassa kommentissani selvästi maininnut. Eikö mittari osaa lukea?) Sen osuuden, jota leski ei omista, kuitenkin tulee kuulua vainajan jäämistöön, jotta leski saisi jakamattomuussuojan hyväkseen.
Sillä, ovatko kuolleen puolison lapset saaneet osuutensa perintönä isoäidiltään tai testamentilla pikkuserkultaan tai lahjana kissayhdistykseltä tai ostaneet sen keneltä tahansa, ei ole merkitystä. He ovat omistajia, joita kohtaan lesken jakamattomuusuoja ei ulotu. Asia olisi toisin (kuten olen aikaisemmin esittänyt), jos he olisivat saaneet osuutensa perintönä tai testamentilla kuolleelta puolisolta eli isältään (jonka pesän osakkaita he ovat).
Hieman vastaavanlainen tilannehan (johon olen jo aiemmin tällä palstalla vastannut) syntyy, kun asuntoa hallitseva leski solmii uuden avioliiton ja sitten lapsettomana kuolee. Saako lesken leski edelleen nauttia ko. asunnon jakamattomuussuojasta ensimmäisenä kuolleen puolison toissijaisten perillisten kustannuksella? Vastaus tähän on: ei saa.
Voi itseäsi!!!!
Et ole näköjään huomannut että olen kanssasi samaa mieltä, joten mitä ihmettä minulle avaudut!!!
Huomaan niputtaneeni sinut aiheetta yhteen "oik.yo:n" kanssa. Päällimmäiseksi mieleeni oli sinulta jäänyt kritiikkisi asunnon kuulumisesta "kokonaan" jäämistöön. Luettuani vastauksesi uudelleen huomaan, että pääasian osalta olit kanssani samaa mieltä. - Sorry
Olepa huolellisempi vastaukissasi, ettet tee maallikkomaisia virheitä.
Ja molemmat väärässä!
Tämä vaikutti tenttikysymykseltä, jotka usein ovatkin hauskoja. Mielestäni kyseessä on kompa, kun sattumalta perijät omistavat samasta asunnosta sellaisen osan joka ei kuulu vainajan jäämistöön.
Kyllä kyseessä on ihan oikea elämä. Vanhempamme käyttivät aikoinaan isäni äidin asunnon myynnistä saatuja varoja oman asuntonsa hankintaan (isäni äiti siirtyi vanhainkotiin). Isälläni ei ole muita sisaruksia. Entäpä jos isoäitini olisikin omistanut asunnosta 90 %. Olisihan se kohtuutonta, että äidilläni olisi leskenä hallintaoikeus asuntoon ?! Asia on minulle hyvin ajankohtainen, joten kiitos kaikille vastanneille hyvistä neuvoista ja kommenteista. PS. elämän realiteetteja: äitini on testamentillaan "ohittanut" miniänsä ja asuu samaan aikaan anoppinsa (1/3) asunnossa !
Vastaus alkuperäiseen kysymykseen on siis, että leskellä ei ole hallintaoikeutta.
meinaat sitten ajaa äitisi kodistaan
KKO:2015:47
Yhteisomistus - Yhteisomistussuhteen purkaminen - Uskottu mies - Uskotun miehen tehtävät
Oikeudenkäyntikulut
Diaarinumero: S2013/583
Taltionumero: 1280
Antopäivä: 23.06.2015
A ja B omistivat yhteisesti asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet. Asunnossa asui B:n äiti C, jolla oli isännöitsijätodistuksen mukaan elinikäinen vastikkeeton hallintaoikeus asuntoon. A oli kiistänyt hallintaoikeuden. A vaati uskotun miehen määräämistä yhteisomistussuhteen purkamiseksi ja asunto-osakkeiden myymiseksi. Lisäksi A vaati, että uskottu mies määrätään hoitamaan ja hallinnoimaan asuntoa sekä perimään C:ltä asumishyödyn korvausta sekä tarvittaessa vaatimaan C:n häätämistä. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla uskottu mies määrättiin asunto-osakkeiden myynnin ohella myös hoitamaan ja hallinnoimaan omaisuutta.
Kysymys myös oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
YhtOmL 6 § 1 mom
YhtOmL 11 §
OK 21 luku 1 §
OK 21 luku 2 §
Mainitulla KKO:n ratkaisulla ei ole mitään tekemistä nyt puidun asian kanssa eli onko ko. leskellä elinaikainen hallintaoikeus vai eikö ole. Se, että isännöitsijäntodistuksessa lukee, että hallintaoikeus on, ei merkitse, että näin todella olisi; isännöitsijä ei ole tuomioistuin. Kun hallintaoikeus on kiistetty, asian voi ratkaista vain tuomioistuin.
KKO, kuten alemmat tuomioistuimetkaan, ei ole ottanut kantaa hallintaoikeuteen. KKO on todennut, että JOS hallintaoikeus on, se lähtökohtaisesti sitoo myös asunnon ostajaa eli uutta omistajaa, minkä tähden epäselvä asia vaikeuttaa asunnon myymistä. Asunto siis voidaan myydä tässäkin tilanteessa, jos löytyy ostaja, joka ottaa riskin, että asunto jää siinä asuvan lesken elinaikaiseen vastikkeettomaan hallintaan.
KKO:
"11. Tässä tapauksessa asunto-osakkeiden myyntiä tarkoituksenmukaisella tavalla vaikeuttaa se, että asuntoon liittyy riita kolmannen henkilön hallintaoikeudesta. C:llä on väitetty olevan asuntoon elinikäinen hallintaoikeus, joka lähtökohtaisesti sitoo myös asunnon uutta omistajaa.
12. Tällainen hallintaoikeus ja sitä koskeva epäselvyys ovat omiaan vaikuttamaan sekä ostajien halukkuuteen ostaa asunto-osakkeet että erityisesti niistä saatavaan kauppahintaan. Yhteisomistajien yhteisen edun mukaista on, että hallintaoikeuteen liittyvät epäselvyydet saadaan selvitetyksi ennen asunto-osakkeiden myyntiä. Uskotulla miehellä ei ole kuitenkaan pelkän myyntimääräyksen perusteella toimivaltaa ryhtyä tätä koskeviin toimiin.
13. Korkein oikeus katsoo, että uskottu mies on tässä tapauksessa tarpeen määrätä yhteisomistuslain 6 §:n nojalla myös hoitamaan yhteistä esinettä ja sen hallintoa, jotta hän voi myydä yhteisen esineen eli asunto-osakkeet tarkoituksenmukaisella tavalla."
https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/precedent/1434963937300.html