Asun asumuserossa perheestäni. Alaikäiset lapseni ovat 6 v. ja 14 v. Käyn heillä melkein joka päivä kylässä. Lapset eivät käy luonani, koska asuntoni on vain 26 m2. Muuten asumme lähellä. Tuntuu, että elämä on vain vastoinkäymisiä. Aina sitä ja tätä kinaa ja riitelyä, hoidettavaa, rahan menoa. Käyn työssä kuten puolisonikin. Harrastan liikuntaa. En missään nimessä voi sanoa olevani onnellinen. Elämä tuntuu todella raskaalta. Samaa valittaa (väsymystään) myös puolisoni. Hän on ulkomaalainen, joten meillä on reilun kymmnen vuoden kulttuuriero. Olemmekin erlaisia. Onko täällä tosiaan perheitä, joilla on ikäisiämme lapsia ja tuntevat elämänsä onelliseksi! Tuntuu niin vieraalta, että olisin onnellinen.
Lapsiperheen onnellisuus?
0
58
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kalajoen hukkuneet pojat olivat tummaihoisia
Jälleen kerran, hukkuneet tai heikon uimataidon vuoksi vaaraan joutuneet olivat muita kuin suomalaisia. Turha viisastell3287121Kysymys muille miehille
Onko teille varattu nainen ongelma? Mikään muu naisessa ei töki kun se että hän on varattu. Kamppailen houkutuksen kanss714338- 2083165
Kohta katson sun kuvaasi
ja päästän ajatukseni liitämään. Jo kuvasi näkeminen rauhoittaa, ja pistää hyrräämään vähän muutakin. Ihanan kaunista sa242967- 741952
- 1491800
Ahneus iski Fazeriin, suklaalevy kutistuu 180 grammaan
Kun mikään ei riitä. Shrinkflaatio. Mitä isot (Marabou) edellä, sitä pienet (Fazer) perässä. Pienikin voi siis olla a2121746Jos kaivattusi on perääntynyt lähestyessäsi
jossain tilanteessa, ymmärrätkö miksi hän saattoi tehdä sen?1661577Minkä asian haluaisit muuttaa kaivatussasi?
Mikä kaivattusi luonteessa tai ulkonäössä ärsyttää sua?1201548- 891438