Asun asumuserossa perheestäni. Alaikäiset lapseni ovat 6 v. ja 14 v. Käyn heillä melkein joka päivä kylässä. Lapset eivät käy luonani, koska asuntoni on vain 26 m2. Muuten asumme lähellä. Tuntuu, että elämä on vain vastoinkäymisiä. Aina sitä ja tätä kinaa ja riitelyä, hoidettavaa, rahan menoa. Käyn työssä kuten puolisonikin. Harrastan liikuntaa. En missään nimessä voi sanoa olevani onnellinen. Elämä tuntuu todella raskaalta. Samaa valittaa (väsymystään) myös puolisoni. Hän on ulkomaalainen, joten meillä on reilun kymmnen vuoden kulttuuriero. Olemmekin erlaisia. Onko täällä tosiaan perheitä, joilla on ikäisiämme lapsia ja tuntevat elämänsä onelliseksi! Tuntuu niin vieraalta, että olisin onnellinen.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.