Addisonin tauti

Niin se menee hyvää vauhtia pilalle lappalaisrotu, kun kaiken maailman ihmiset tehtailee pentuja ymmärtämättä asiasta pidemmän päälle oikein mitään. Se että "meidän vuffe on niin söpö ja kiva" ei vielä riitä syyksi tehtailemaan pentuja.

Pitäisi laittaa joitakin vaatimuksia ennen kuin saa virallisen kasvattaja-tittelin. Loput pennuttajat on järjestelmän ulkopuolisia, "villejä".

Onko koira rekisterissä, ilmoititko koiranettiin?

^ Koiramme on rekisterissä ja kotoisin hyvästä kennelistä. Rodun jalostuksen hyväksyy rotuyhdistys, eikä koiraamme sen sisaruksia ole tuonut maailmaan mikään "pentutehtailja". Valitettavasti halutut ominaisuudet ovat ajaneet terveysriskien ohitse. Melkoista arpapeliä käyttää samoja koiria molemmissa sukulinjoissa, vaikka sukusiitosprosentti oliskin ns. häviävän pieni niin aina otetaan riski siitä, että kaiken sen hyvän geenimateriaalin mukana tulee joku "pikku ylläri". Addison onneksi huomattiin ajoissa vaikka oireet ovatkin hyvin epämääräisiä. Tunnetut oireet sopivat vaikka mihin vaivaan tahansa. Tässä on lista oman koiramme oireista: runsas juominen (pennusta saakka), ajoittaiset ripulit "ilman syytä", nartun muuttunut käytös juoksujen aikana (ei syö, laiska lenkillä, jotenkin hajamielinen), epäilyttävän pitkä karvanlähtöaika (jopa pari kuukautta). Addison kriisin tunnistan jatkossa näistä oireista: koira lakkaa syömästä, herkutkaan eivät kelpaa, syö ruohoa oksentaa sitä, oksentaa valkoista vaahtoa/sappinesteitä, on ihan veltto (ei siis jaksa edes seistä kunnolla), kävelee kun humalassa ja ikenet ovat aivan helakanpunaiset. Koiramme myös tykkää käydä lenkillä, pari päivää ennen kriisiä vain lähinnä raahatui perässä eikä kovana juoksijana jaksanut edes paria metriä.

^ Henk.koht. en hyväksy taikka kannata sisäsiitosta, Sisäsiitos pitäisi kieltää kokonaan ja samalla sellaiset "supersiittäjät" mitä koiramme sukupuusta löytyy (koiramme isänpuoleisessa sukulinjassa isoisällä yli 10 siitettyä pentuetta) .
En tiedä montako sataa "Addison-pommia" maailmalla liikkuu. Ja moniko koiranomistaja manaa kun lemmikki "on taas ripulilla" tai oksennusta löytyy nurkista.
Ja kyllä - koirat syövät ruohoa, mutta jos se ainoa "ruoka" mikä koiralle kelpaa niin kannattaa huolestua.
Addison taitaa olla "herkkien" koirien vaiva. Koirat jotka hermostuvat helposti (varsinkin uusissa tilanteissa, autossa, oudossa hoitopaikassa) eivätkä kaipaa mitään konflikteja muiden koirien tai ihmisten kanssa. Kuten meidän koiramme - alistuva narttu jonka kanssa harvoin on mitään ongelmia.

Voiei, olen oikeasti pahoillani puolestanne. =( Tuo on niin ikävää että te, omistajina ja koira, kärsitte vain koska jonkun ulkonäkötavoittelut meni yli kaiken. Ja kun sitä luulee voivansa luottaa ihmiseen joka vaikuttaa sitoutuneelta rodun jalostukseen. Oli hyvä muistutus, että vain taustat tarkasti tutkimalla voi varmistua asioista.

Se taitaa se heikkohermoisuus liittyä osin siihen sisäsiittoisuuteen ja siihen ettei ole käytetty luonteeltaan työkoiraksi soveltuvia koiria kun on haettu tiettyä väriä. Itellä on kokemusta lappalaisista, jotka ovat luonteeltaan työkoiria: Hyvähermoinen lappalainen menee häntä heiluen uusiin paikkoihin, oli se sitten uusi kyläilypaikka tai eläinlääkäri, se ei hätkähdä vaikka vastaan rymistelisi hirvi tai rekka-auto. Kalliit oppirahat ootte saaneet maksaa siitä että joku pelleilee ulkonäön kanssa, ja koko rotu myös.

Kyllä addisonin tauti on todettu perinnölliseksi sairaudeksi :(

Harmittaa tuo teidän koirulin diagnoosi, toivottavasti teillä menee asiat helpommin ja paremmin kuin meillä. Onneksi taudilla on "monet kasvot" eli ei noudata joka koiralla samaa kaavaa vaan voi hyvinkin olla helppo hoitoinen :)

Itselläni siis myös lapikas joka sairastanut ks. tautia n.6 vuotta. Melkoista vuoristorataa aika-ajoin on ollut ja nyt ollaan ns. saattohoitovaiheessa, kaikkien liitännäissairauksien vuoksi :(

Muistattehan ilmoittaa sairaista koirista rotuyhdistykselle, ilman tietoa sairastuneista ei pysty myöskään kasvatuksessa niitä huomioimaan. http://lappalaiskoirat.fi/?id=jalostus/terveyskysely_kasvattajille

^ Olen ilmoittanut tiedosta sekä rotuyhdistykselle että kasvattajalle. Kasvattajan asenne oli melko mielenkiintoinen - ei paljon hetkauttanut tieto. Koiramme sisaruksista (7 kpl) on kuollut varmuudella ainakin yksi johonkin "epämääräiseen vaivaan". Ilmeisesti koko pentue on melko "sairasta sakkia" - yhdellä siskolla on teettetty siitä huolimatta pennutkin sukusiitosprosentin ollessa 7 %.
Rotuyhdistyksenkin toiminta siis epäilyttää, koska pentueen suvusta löytyy tunnetusti Addisonin tautia (isänpuoleisesta sukulinjasta löytyi ainakin neljän koiran JULKISTETUT tiedot).
Suomenlapinkoiran terveystilastot ovat muutenkin melko surullista luettavaa, onneksi Addison taitaa olla pienin kaikesta pahasta.

7% ss ei ole vastuussa yhtään mistään; tuollainen on täyttä kukkahatun puhetta.

Olen pahoillani kasvattaja epäasiallisesta asenteesta ja jäin miettimään kuka lie, mutta kyllähän noita riittää siinä valtavassa määrässä kasvattajia. Siihen porukkaan mahtuu niitä jotka puhuvat pyhiä ostajille ja nettisivuillaan mutta tuttavien kesken tulee varsin selväksi miten käytetyt urokset ja ostetut pennut valitaan jopa tasan selkeiden, näyttävien, värimerkkien perusteella jotta koira on varmasti tarpeeksi show-tyyppinen menestyäkseen. On omissa tuttavissakin tullut vastaan. Huudetaa ja huhdotaan kädet pystyssä mistä löytyisi autoimmuunisairauksia omaamatonta partneria - kun ensin ostetaan jalostukseen aiemmin mainituilla perusteilla vaikka miten näistä olisi tieto, keskusteltaisiin muiden kanssa ja harmiteltaisiin. On ihmisia, joiden päähän valitettavasti ei saa kukaan taottua, ettei millään voi tietää onko jollain takana autoimmuunisairauksia suvussa läjäpäin / lainkaan vai ei - ei ole vielä testejä, eikä mitään kerro oikeasti se, niistä asioista ei ole julkisuuteen ko linjassa tullut mitään.


Eli meitä on moneen junaan. Ei kuitenkaan tarvitse yleistää. Slk:ssa yleisiä sairausgeenejä on joka puolella; se on eri asia minkä menettelyn tulosta se on, mutta tämä on nykytilanne, eikä asiaa auteta ss %:eista huutamalla kädet pystyssä tekopyhästi, vaan kertomalla viralliseen sairaslistaan rotuyhdistyksen listassa ne sairaat, kertomalla omilla nettisivuilla sairaat ja kantajuudet, lähettämällä Koiran Geeneihin verinäytteet sairaista, niiden vanhemmista, jälkeläisistä ja sisaruksista geenitestien kehitelyyn sekä päivittämällä omien koirien tietoihin sinne uudet sairaustiedot oman koiran tai lähisuvun kohdalta.

Toisten syyttely ja loan nakkelu ei auta ketään. Ei niin ketään, paitsi tietysti sen kilpailijoita, jonka kasvatti sairastui. Niitä, joilla on aina ne terveet koirat eikä meidän koirissa mitään ole ....

Jos sukusiitos prosentti on AINA 0.00 % niin ethän sä silloin kasvattajana jalosta mitään!

Toinen asia on se että jos kantaa niinkin vakavaa sairautta ei silloin koira ole jalostusyksilö tai sitten toisen on oltava ehdottoman terve.