Eli minulla aikaisemmasta suhteesta tytär joka ei ole tavannut bioisäänsä ikinä. Tapasin nykyisen mieheni tyttäreni ollessa vain 2kk. Meillä on myös 2 yhteistä lasta. Nyt mieheni ehdotti että jos hän adoptoisi tyttäreni tai hakisi huoltajuutta. Bioisä on isyytensä tunnustanut ja huoltajuus on minulla. Onnistuuko miten adoptointi?
Onko täälä ketään joka adoptoinut perheen
sisäisesti
8654
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Perheen sisäinen adoptio onnistuu vain, jos lapsen biologinen isä siihen suostuu. Ei muuten. Tietysti asian voi viedä käräjille, mutta en tiedä onko se sen arvoista tai johtaako haluamaanne lopputulokseen. Yhteis- tai yksihuollolla ei tässä asiassa ole mitään merkitystä.
Huoltajuutta ei voi siirtää toiselle (nyk. miehellesi) muuten kuin tuon perheen sisäisen adoption kautta.
Yhteys lastenvalvojaan, hän osaa kertoa asiasta tarkemmin.
Perheen sisäisessä adoptiossahan biologinen isä luopuu kaikesta juridisesta oikeuksistaan lapseen ja lapsi tähän isään, esim. perimisoikeus.
Kuinka vanha tyttäresi on nyt?
selvitettyä missä tämä bioisä mahtaa asua? Itse kuulin huhun että olisi muuttanut toiselle puolelle suomea. Lapsi on nyt 6vuotias,eikä tiedä bioisästään mitään. Pienenä puhutteli miestäni nimellä mutta nyt jo muutaman vuoden kutsunut isäksi. Täytyyhän asiasta kertoa myös lapselle jossain vaiheessa.
Eiköhän isä löydy, onhan hänellä sosiaaliturvatunnus ! En tiedä mitä kautta sitä osoitetta haetaan, väestöreklisterikeskuksen kautta vai verottajan kautta vai miten. Mutta periaatteessa minäkin voisin saada tietooni jonkun ihmisen osoitteen, kun vaan tiedän nimen ja syntymäajan ja missä kaupungissa asunut vuonna X. Soitto vaan johonkin "ystävähaku"-numeroon ja jo löytyy ! Numerot taitaa olla puh.luettelon alussa.
Maksaako lapsen isä elatusmaksut? Vai tuleeko summa sosiaalitoimen kautta? Pelkästään näillä tiedoilla - jos sossun kautta, on siis velkaa sossulle ja ulosmittaajalla tiedot hänestä - pitäisi osoite löytyä !
elatusmaksut. Se vain jäi epäselväksi että pitääkö minun ottaa yhteys isään vai tekeekä lastenvalvoja sen. Mielelläni en isään itse yhteyttä ottasi koska tiedän kokemuksesta saavani sellaiset paskat niskaan heti kun kerron kukapuhelimessa on. Viimeeksi jutellessamme reilu viisivuotta sitten sanoi: ÄLÄ koskaan ota muhun mitään yhteyttä,ite sä sen pennun teit et turha tulla mulle valittaa ym..
No niin, luulisi että sisäinen adoptio olisi tälle "isälle" vain helpotus: elareiden maksaminen tai siis niiden perintä loppuisi.
Lastenvalvojalla on tiedot lapsesi isästä, samoin ulosottoviranomaisella, luulisi ainakin.
Ota vaan yhteys lastenvalvojaan. Kerro tapauksesi ja isän kanta isyytensä tai lapseensa yms. Ja pyydä, voisiko sosiaalitoimi ottaa yhteyttä isään. En tiedä mikä on fiksuin järjestelmä: soitto ensin ja asian alustus vaiko suoraan kirje, jossa mukana allekirjoitettava lappunen että hyväksyy ja luopuu yms yms. En tiedä millaisia papereita ja mitä prosesseja pitää käydä läpi, ennenkuin asia on loppuun asti viety ja selvä. Meidän tapauksessa minä innostuin tästä asiasta, otin yhteyttä sossuun/lastenvalvojaan jotka suhtautuivat kovin nihkeästi asiaan. Lasten isä ei innostunut ajatuksesta ja mies ei sanonut juuta ei jaata. Lapsetaan eivät oikein tykänneet, etenkään esikoinen. OLivat isompia kuin sinun lapsesi ja tilanne muutenkin meillä eri. Nyt voin sanoa, että hyvä ettei siitä sitten mitään tullutkaan... meidän tapauksessa.
älä viivästytä lapselle hänen taustasta kertomista enään yhtään. lapsella on siihen täysi oikeus, eikä lapset ole lasia, heidän on parasta saada kuulla totuus (toki ikäänsä suhteutettuna), jotta he voivat rakentaa rehellisesti omaa identiteettiään. Myöhemmin tuollaisen asian kuuleminen voi tuottaa pahoja vaikeuksia myös luottamus teihin voi olla kovalla koetuksella. Tästä on niin paljon esimerkkejä historiassa, aikaisemmin kun esim. adoptiotaustaa salattiin ja kerrottiin vasta "myöhemmin".
Älä siis vitkuttele enään yhtään vaan kerro lapselle totuus. Muista myös, että lapsesi bioisä on antanut "rakennuspalikkansa " tyttärellesi, älä siis mollaa bioisää. Jokaisessa ihmisessä on hyvää ja huonoa, kerro kummistakin puolista, älä kuitenkaan halveksi bioisää.
asiasta. Yritin hänelle jo aiemmin puhua asiasta mutta jäi jotenkin tuntu ettei käsittänyt asiaa. Bioisää ei ole tarkoitus minun mollata vaikka missään tekemisissä hänen kanssaa en olekkaan. Puhetta oli että yritetään muutaman kuukauden päästä puhua asiasta uudelleen. Huomenna aika lastenvalvojalle ja mennään vähän kyselemään asiasta mutta voihan siinä käydä niin että asiaa ei eteen päin lähdetä viemään.
Että löysit niin mukavan miehen, joka haluaa adoptoida lapsesi. Voi olla vain yksi MUTTA. Viranomaiset haluavat myös melko varmasti bioisän suostumuksen adoptioon, koska hän on tunnustanut lapsesi.
Valitettavasti en osaa neuvoa, mistä haette adoptiota.