Mies vei tietokoneensa takaisin liikkeeseen.

Kyllä 60-kymppisissä on hyvin paljon niitä, jotka eivät hallitse edes perusnetinkäyttöä. Eivät osaa käynnistää ja sammuttaa tietokonetta. Eräs hieman 60 vuotta täyttänyt oli saanut hienon kalliin tietsikan joululahjana lapsiltaan, mutta ei miesparka osaa sitä käyttää. Meni kansalaisopistoon alkeiskurssille, mutta opettaja meni liian nopeasti eteenpäin ja miehellä on myös huono kuulo ja se esti opetuksen seuraamista.
Kone on hänellä käyttämättä.

Olin 73 v kun yleensä ensikerran tietokoneeseen koskin. Olin jo varautunut siihen, että en tarvitse koko konetta. Kirjoituskoneeni katsoin riittävän. No mielijohteesta tai paremminkin mielenhäiriöstä johtuen kävelin putiikkiin, jossa alennusmyyntiä tarjottiin. Jutteluksihan se meni ja kun kaupan päälle luvattiin asentaa kone suoraan käyttövalmiiksi, tuli kaupat. Ajattelin, että voihan tuo leikkikalu olla minullakin. Ei siihen sen ylevämpiä päämääriä sisältynyt.

Hyvin vähän olen suoraa apua käyttänyt, mutta sitäkin enemmän kannoin kirjastosta alkeisoppaita.
Kyllä se takkuista ja hankalaa oli pitkään. Vuoden, pari meni alkeiden tajuamiseeni. Täytyi ihan itseään komentaa, että enhän voi olla niin saamarin tyhmä, ettenkö tästä selviä. Itseopiskelussa on hyvää se, että tulee riittävän paljon kerrattua ja erehdyttyä, kun temput eivät kuitenkaan kerran kuulemalla päähän jää.

En vieläkään kummoinen mestari ole, mutta kyllä peruskäyttö alkaa olla sutjakkaa ja myös pienten ongelmien ratkaisukin. Niin se vaan menee:"oppia ikä kaikki!"

Oli valittavana huonon ja epämiellyttävän vaihtoehdon välillä.

Kun työsopimukseni purettiin perusteitta 18v sitten oli putken päähän vielä useampi vuosi ja liitolta oli tulossa "kädenpuristuksen" mittainen karenssi.
Vaihtoehtoina oli ottaa karenssi ja keplotella putkeen saakka tai ottaa vastaan tarjottu konsulttitoimeksianto joka edellytti tietsikan käyttöä ja tulostusta exelillä.
Koneesta eikä exelistä ei ollut hajuakaan.

Otin toimeksiannon. Sain kaverin mustavalkoisen läppärin jossa oli W95:sta edeltävä Windows.
Itse koneen käyttö täytyi opetella menetelmällä "mitä tapahtuu kun painaa tuosta".
Exel itsessään tuntui heti alkuu loogiselta mutta ymmärsin, etten pysty käyttämään likimainkaan kaikkia sen tarjoamia mahdollisuuksia.

Päivät menivät tietojen keruussa ja illat niiden analysoinnissa ja hiljalleen niiden perusteella tapahtuvassa laskentajärjestelmän suunnittelussa.
Perusohjelmat olin saanut kaveriltani.

Ennen 7kk:n päättymistä oli siihen tarpeeseen tarvittavat sovellutukset rutinoituneet ja Pohjois-Amerikkalainen toimeksiantaja hyväksyi tuloksen.
Oli muuten raskas ajanjakso.

Myöhemmin, muussa yhteydessä, olin tilanteessa jossa joukko mammoja hämmenteli wordia. Mammat eivät voineet käsittää miten minulla ei ollut haisuakaan wordista mutta pyöritin monitasoista laskentajärjestelmää exelillä.

Tälläkin hetkellä minua haittaa koulutuksen, jopa opastuksen täydellinen puute.

Muistui mieleen vanha youtube-video mummon tietokonehankinnasta, joka saa minut hyvälle tuulelle aina, kun sitä katson:)

https://www.youtube.com/watch?v=mY2AooySImg

Hankin oman tietokoneen vasta eläkkeelle jäätyäni. Nyt on neljäs kone käytössä. Yrityksen ja erehdyksen kautta sekä ystävien opastuksella olen parhaimmat opit saanut.

Ei uskoisi, että olen työelämässä käyttänyt tietokonetta päivittäin yli kymmenen vuotta ja työhön liittyvät ohjelmat ja niiden käytön hallitsin täysin.

Oman koneen hallinta onkin toinen juttu, mutta sujuu yksinkertaistettuna. Wordit ovat jääneet oppimatta, mutta google ja moni muu asia ovat tulleet sitäkin tutummaksi. Oma oppimiseni on ollut paljon kiinnostuksesta kiinni. Ellen ole kiinnostunut, ei huvita opetellakaan.
i

Entäs sitten nämä hipaispuhelimet. Niissä oma oppimisensa, tosin senkin oppii, vaan tarpeeksi iso näyttö jotta saa ja näkee kirjoittaa. Lisäapuna nettiyhteys. Itselleni lapset ostivat ja olin varma etten opi. Nyt hyvä käytössä. Onneksi tarpeeksi sitkeä poika niin sai äitinsä oppimaan.

Vai vielä jotain erikoishienouksia oppimaan....nyt käytänkin tuota eilen opittua naurutyyliä "kiäh-kiäh..." Hehhee on liian lepposa, eipä ollut lepposaa aikoinaan opettelu. Tuossa kiäh-kiähissä on sopivaa pirullisuutta mukana.

Ensimmäisen tuntuman tietokoneeseen sain joskus 1990-luvun alkupuolella, kun heittäysin pois opettajan hommista, siis jättäydyin ns. työttömäksi. Tietysti tein sitten kaikenlaista ´mukavaa´ , otin vastaan myös puolen vuoden hukin Joensuun yliopistolla, ensin ehdottomasti kieltäydyttyäni, ettei minusta olisi sellaiseen.....tietokoneella tutkijoiden tutkimuksia puhtaaksikirjoittamaan, mutta uteliaisuus voitti kuitenkin, oppisinko. Jos näin pöljä kuin minä oppi sellaisen homman, niin huoletta vois olla jokainen, sen oppii. Hauskaa ja mielenkiintoistahan oli tutustua erilaisten ihmisten elämänkertoihin.

No tuosta edellisestä vois jo itsessään kirjoittaa vaikka novellin: Ei koneihminenkin oppii tietynlaisten nappien ja näpyttimien painelun, vaikeuksien kautta. Olin lopulta liiankin nopea, työt loppuivat kesken. Hätäpäissään lykkäsivät miulle sitten käännöstyötä rsnskasta suomeksi, joku romaani se, en enää tietenkään muista, mikä. Sitä sain tehdä omaan tahtiini, tylsää oli, joten opin pian yliopistoihmisten lintsaamisen taidon,lopetin työt päivittäin, miten sattui.

No sitten Tampereelle tultuani poikani toi minulle oman koneen, vuosi tais olla 2003 -04, heillä firmassa uusittiin koneita tietyin välein. Kirjastossa opetettiin ilmaiseksi alkeista lähtien koneen käyttöä, siitä se lähti.
Enhän mie mittään " hienouksia" tahokaan opetella ....kiäh-kiäh....tääki riittää.

Heh. Sain työvoimatoimiston käytössä olleen vanhentuneen pöytäkoneen noin v 2005. Juntturaan se meni opetellessa pari kertaa ja tuossa lähellä oli pyöräkellarissa pieni liike missä myytiin käytettyä laitetta, ei ne neuvoneet käyttöä, mutta saivat päivitettyä masinan aina käyntiin. Siellä liikkeessä myöhemmin vaihdoin vähän uudempaan käytettyyn jolla taas opettelin.

Tämä läppäri on nyt 5v ollut eikä vikoja ole ollut. Mistään kursseilta en ole apua etsinyt mikä tietysti on virhe kun en osaa muuta kuin sen mitä itse ymmärrän tarvitsevani ja sen olen vaivalloisesti opetellut. Digikamera on tärkeä ja kuvankäsittelyohjelmat.

Poika kertoi sanoneensa joissain palavereissa kun on ollut puheena etteivät vanhat opi uutta, hän oli kertonut minun oppimisesta ja sanonut etten häneltä pyydä ohjetta tai apua juuri ollenkaan. Pojan mukaan se on ollut ihmettelyn aihe ja ylpeä sanoo olevansa joutavanpäiväisestäfaijasta.

Joskus 90-luvulla kuskatiin meidänkin osastolle tietokone printtereineen. Kolmen tunnin luento Dos-ohjelmasta ja siitä se lähti. Ne käytössä olevat työohjelmat opin ja muillekin opetin, mutta en edes Windowsista mitään ymmärtänyt.
Eläkkeelle päästessäni kuuskymppisenä ostin pöytäkoneen ja kävin työv.opistossa perus- ja jatkokurssin, internetin- ja kuvankäsittelykurssin.
Niillä alkuun pääsin hyvin silloin -96. Pöytäkoneen käytin loppuun ja tutkin sen munaskuita myöden. Kokeilin kaikenlaista, ei tarvinnut varoa kun olin uutta konetta hankkimassa. Omasta kiinnostuksestahan kaikki johtuu. Kyllä monella vanhemmalla ihmisellä on aika kova torjunta päällä. Ei kertakaikkiaan viitsitä päätä vaivata uuden asian oppimiseen. Jotkut opettelevat juuri ja juuri sen, että internetiin pääsevät, mutta ei paljon muuta.
Tietsikka on kuitenkin aika monipuolinen erilaisiin käyttötarkoituksiin. Siihen voi mm. lisätä erilaisia ohjelmia.
Minulla tietokone säästää askeleita ja eräitä kulujakin. Tällä hoituu moni asia verkon kautta. (pankki, virastoasiat, kulttuuritapahtumiin tilaukset, verkko-ostokset ym,ym)
Ja miten mainio kirjoituskone tämä onkaan tallennusmahdollisuuksineen.. Kirjanpito, kalenterit, muistutukset itselle, päiväkirjanpito ja tiedostojen tallennukset. Kuvien ja videoiden tallennukset. Yhteydenpito sukulaisiin ja ystäviin. Valitettavasti omassa ikäryhmässäni ei näitä monta ole, mutta siirtyessä nuorempaan polveen päin yhteyksiä löytyy.