Lapseton

Nyt olen valmis kertomaan tarinani... en tiedä miten kauas historiaan mun pitää mennä?Kuinka yksityiskohtaisesti mun pitää elämäni teille kertoa? Vuonna 96 aloin seurustelemaan silloisen miesystäväni kanssa, ja 97 jätin pillerit pois ja mietimme josko saisimme jälkikasvua, koulusta valmistuttuani vuonna 2002, ei ollut lasta kuulunut, surullista, kun kävimme tutkimuksissa niin lopputulos oli että lääkäri sanoi että koeputkihedelmöitys on ainoa vaihtoehto...Hoidot vaativat rahaa, mieheni kuitenkin otti lainaa asuntoa varten mutta ei ollut valmis rahoittamaan yhteistä perillistä... no, tiemme erkanivat..tapasin miehen, muutimme yhteen, puhuimme lapsista, rakastin hänen lapsia kuin omia, puhuimme omasta...kännissä hän hän halusi...loppupeleissä tiemme erosi väkivaltaisuuden takia Elin ja opettelin olemaan omillani, kunnes ..6.12.11 elämäni muuttui..elämääni asteli mies, menimme aika nopiaa tutkimuksiin...Elämässäni virheitä tehneenä olen kysynyt kysymystä : miksi??? ajatukset kulkeneet monella tavalla..... minä joka olisin halunnut monta lasta...sain vastauksekseksi:ei yhtään...Koeputkihedelmöitykseen lähdettiin lääkärin kannustamana, kyllä tämä hoito onnistuu...ei annettu mahdollisuutta edes ajatella negatiivisesti... Olin kovin epäileväinen alussa, kaikki ne piikitykset, kaikki ne kontrollikäynnnit, kaikki ne lääkäri käynnit ja tutkimukset antoivat toivoa ja loppu peleissä tai siis viimeisellä käynnillä:milloin piti olla keräilyyn hoito-ohjeet...sitä ei tullut..sanottiin että ei ONNISTU hoito lopetetaan. ja kysyttiin että onko mulla kysyttävää??? ei ollut siinä vaiheessa, epäuskoisena,itkien kotiin..Vaihtoehtona sukusolulahjoitus tai ristiin luovutus.adoptio tai ...Sukusoluluovutus, ei pysty, ei voi koska koskettaa liian läheisiä ihmisiä. Ristiinluovutus ei onnistu koska mies ei halua. Eli olen 34-vuotias ja lapseton.