Puhelimeni soi. Ukko ylijumala.
Kerran, toisen, kolmannen. En vastaa.
Puristan kättä nyrkkiin. Tungen nyrkin suuhun. Puren sitä.
Ja sitten vastaan.
Ukko ylijumala. Mitään ei minulle kuulu, mikään ei tunnu.
Et ainakaan sinä.
Tulen kyllä. Heti.
Ukko ylijumala. Ovellasi. Avaat sen.
Sohvallasi ryhdikkäänä. Nostan nenää.
Katson silmiisi, ukko ylijumala. Huomaatko. Ei minua kiinnosta.
Istut viereen. Nousen ylös.
Menen keittiöösi, ukko ylijumala.
Kahvinkeittimen luokse pakoon, ukko ylijumalaa.
Pyydät viereesi.
Kerran, toisen, kolmannen. En tule.
Nyrkki suuhun. Siten on vaikea vastata.
Ja sitten tulen.
Ukko ylijumala. Kätesi ympärilläni.
Sohvallasi. Pieni ikuisuus.
Lähden pois, ukko ylijumala.
Valehtelen. En halua sinua enää.
Et pyydä jäämään. Et kertaakaan.
Ja sitten jään. Silti jään.
Naurat minulle, ukko ylijumala.
Ja minä vihaan sinua.
Ukko ylijumala. Sängyssäsi.
Tutut kätesi vartalollani.
Kerran, toisen, kolmannen. Puren hammasta.
Ja sitten tulen.
Yö kainalossasi, ukko ylijumala.
Kainalosi ja piinaavat painajaiset.
Aamukahvipöydässäsi, ukko ylijumala.
Kahvi on kuumaa. Sinä kylmä.
Pyydät maitoa. Kerran, toisen, kolmannen.
Melkein suutut.
Sitten vasta annan.
Astun ulos ovestasi, ukko ylijumala.
Suljen sen takanani.
Ukko ylijumala, tämä on päätös.
Seuraavan kerran puren lujempaa.
Kerran, toisen, kolmannen. En vastaa.
Puristan kättä nyrkkiin. Tungen nyrkin suuhun. Puren sitä.
Ja sitten vastaan.
Ukko ylijumala. Mitään ei minulle kuulu, mikään ei tunnu.
Et ainakaan sinä.
Tulen kyllä. Heti.
Ukko ylijumala. Ovellasi. Avaat sen.
Sohvallasi ryhdikkäänä. Nostan nenää.
Katson silmiisi, ukko ylijumala. Huomaatko. Ei minua kiinnosta.
Istut viereen. Nousen ylös.
Menen keittiöösi, ukko ylijumala.
Kahvinkeittimen luokse pakoon, ukko ylijumalaa.
Pyydät viereesi.
Kerran, toisen, kolmannen. En tule.
Nyrkki suuhun. Siten on vaikea vastata.
Ja sitten tulen.
Ukko ylijumala. Kätesi ympärilläni.
Sohvallasi. Pieni ikuisuus.
Lähden pois, ukko ylijumala.
Valehtelen. En halua sinua enää.
Et pyydä jäämään. Et kertaakaan.
Ja sitten jään. Silti jään.
Naurat minulle, ukko ylijumala.
Ja minä vihaan sinua.
Ukko ylijumala. Sängyssäsi.
Tutut kätesi vartalollani.
Kerran, toisen, kolmannen. Puren hammasta.
Ja sitten tulen.
Yö kainalossasi, ukko ylijumala.
Kainalosi ja piinaavat painajaiset.
Aamukahvipöydässäsi, ukko ylijumala.
Kahvi on kuumaa. Sinä kylmä.
Pyydät maitoa. Kerran, toisen, kolmannen.
Melkein suutut.
Sitten vasta annan.
Astun ulos ovestasi, ukko ylijumala.
Suljen sen takanani.
Ukko ylijumala, tämä on päätös.
Seuraavan kerran puren lujempaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mystisen hahmon tuominen osaksi arkisen romanttisen tilanteen rauhallista etenemistä muistuttaa minua Röyhkän lyriikoista. Samoin tekstissäsi on Röyhkän tapaan voimakas subjekti, runon minä tulkitsee tapahtumia lukijalle.
Tekstiäsi on myös rytmin puolesta luontevaa kuunnella Röyhkän leppoisasti naukumana.
Kiitos kaunis kommenteistasi. Otan tämän kohteliaisuutena (?).
Täytynee tehdä aloite herrä Röyhkälle, ottaisiko tulkittavakseen. =)
Oivilla, ovelilla, omaperäisillä (huomatkaa kalevalaiset alkusoinnut) ratkaisuilla perusmätöstä asiaa.