Rikoslain mukaan kunnianloukkaus on mm. sitä, että halventaa toista ja mikäli teko on tehty joukkutiedoitusvälineitä käyttäen, rangaistus annetaan törkeästä kunnianloukkauksesta. Laki sanoo syytteen nostamisesta siten, että asianomistajan pitää ilmoittaa rikoksen syytteeseen pantavaksi, mutta valtakunnan syyttäjä voi määrätä syytteen nostettavaksi mikäli rikos on tapahtunut joukkotiedoitusvälineitä käyttäen ja erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista.
Ongelmana laissa on tulkinnanvapaus. Kunnianloukkaamista ei ole mikäli arvostellaan toisen menettelyä julkisessa tehtävässä taikka toiminnassa. Voiko ihminen joutua "julkkikseksi" tahtomattaan vaikka ei olisi mukana julkisessa toiminnassa taikka tehtävässä? Miten määritellään erittäin tärkeää etu, jotta syyte nostetaan ilman rikosilmoitusta?
Ongelmana laissa on tulkinnanvapaus. Kunnianloukkaamista ei ole mikäli arvostellaan toisen menettelyä julkisessa tehtävässä taikka toiminnassa. Voiko ihminen joutua "julkkikseksi" tahtomattaan vaikka ei olisi mukana julkisessa toiminnassa taikka tehtävässä? Miten määritellään erittäin tärkeää etu, jotta syyte nostetaan ilman rikosilmoitusta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tulkinnan vapaus ei ole ongelma, vaan välttämättömyys.
Ihminen voi joutua sellaiseen tilanteeseen, että häntä voidaan arvostella tavanoimaista enemmän, esim. Outi Kosken ex-mies.
Yleensä kuitenkin tärkeämpi kriteeri on ihmisen oma toiminta. Jos esimerkiksi osallistuu nettikeskusteluun omalla nimellä, niin voi varautua sietämään ankarampaa arvostelua.
Erittäin tärkeää etua ei voi sen kummemmin määritellä. Viitteitä siitä, mitä tällä tarkoitetaan, saadaan oikeuden päätöksistä ja kirjallisuudesta. Asia ei liene ongelma, koska valtakunnansyyttäjä tuskin lähtee rajatapauksissa syyttämään. Syyte nostetaan vain kun on täysin selvää, että erittäin tärkeä yleinen etu vaatii. Syytekynnys on laitettu todella korkealle. En muista yhtään tapausta, mutta vosin kuvitella, että esim. presidenttiä jos solvattaisiin telkkarissa, niin asia hoidettaisiin niin, että pressa ei tekis ilmoitusta vaan valtakuunan syyttäjä syytäis.
Nettikeskustelun anonyymiteetti purkaantuu kovin helposti. Esimerkkitapauksena työriitoja käsittelevä anonyymikeskustelu jossa ei mainittu oikeita nimiä taikka paikkoja, mutta asia itsessään meni poliisikäsittelyyn. Syytettä ei nostettu ja itse arvelisin perusteeksi sen, että kunnianloukkausta koskeva laki sallii erityisesti arvostelun toisen menettelyä elinkeinoelämässä. Sinun mainitsemasi presidentti puolestaan hoitaa julkista tehtävää ja siksipä hänen pitää myös kestää kovempaa arvostelua ja arvostelun sallii kunnianloukkausta säätelevä laki.
Nettikeskustelun vuoksi yksilön loukkaaminen ja arvosteleminen julkisuudessa tämän yksityiselämästä ei voi olla sallittavaa.
Minä luulen, että syyttäjättämispäätös tuli siitä, että kenenkään henkilön kunniaa ei loukattu, mutta päätöksessähän se lukee.
Poliisikäsittelyyn asia menee, kun tehdään ilmoitus.
Totta kai presidentinkin kunniaa voidaan loukata olemalla tarpeeksi hävytön. Silloin asia junailtaisiin niin, että valtakunnna syyttäjä tulisi kuvaan mukaan. Tarkoitin että valtakunnansyyttäjän nostama kunnianloukkaussyyte on harvinainen poikkeustapaus.
Takoitin, että jos osallistuu nettikeskusteluun, pitää sietää se, että joutuu arvostelun kohteeksi erityisesti siellä nettikeskustelussa muiden keskustelijoiden toimesta omista mielipiteistään.
Yleensä ihminen on herkkähipiäinen. Loukkausen on oltava objetiivisesti ei subjektiivisesti tuomittavaa.
Mielstäni esimerkiksi jonkun harrastelija pohjalta pidettävien nettisivujen arvostelu ja sen ylläpitäjän arvostelu on sallittua nettikeskusteluissa.
Olen samaa mieltä, että käsillä olevasta keskustelusta pitää sietää se palaute joka asiasisältöä koskee, mutta maailma on mikä on ja joillekkin asiakeskustelu muuttuu henkilöpalautteeksi. Annettu palaute pitäisi myös jättää samaiseen keskusteluun, ei ulkopuoliseen mediaan. Kuten sanottu, niin yksityisihminen saa arvostella esim. elinkeinoharjoittajan toimintaa julkisesti, mutta elinkeinoharjoittaja ei saa arvostella julkisesti yksityistä ihmistä.
Jos vähääkään viitsii avata silmiään, niin media on täynnä julkkisten ja vallanpitäjien toisiaan koskevaa arvostelua ja "humoristista" kiusaa. Julkkisten välinen temmellys on heidän oma asiansa, mutta yksittäisen henkilön olemassaolo taikka edes julkinen anonyymi nettikeskustelu ei tee ihmisestä julkkista siinämäärin, että medialla olisi oikeus puuttua tämän tekemisiin.
Esimerkkitapauksen osalta asiasisältö oli, että anonyymiteettiä ei juurikaan ole.