Hei!
Haluaisin kysyä kokeineiden koiranomistajien (laumanvartijakoirien omistajien?) kokemuksia erittäin voimakkaan suojeluvietin omaavien koirien koulutuksesta.
Olen harkitsemassa 4 vuotiaan sekarotuisen leikatun uroskoiran hankkimista (eläinkodista ulkomailta, asun itse ulkomailla), joka on nähtävästi kaukasianpaimenkoiran ja bordercollien sekoitus. Koira on erittäin oppivainen, ystävällinen ja kaikin puolin miellyttävä koira. Ainoa negatiivinen asia on koiran voimakas suojeluvietti ja epäluuloisuus vieraita ihmisiä kohtaan. Ulkoillessani koiran kanssa en voi päästää tuntemattomia henkilöitä koiran lähelle.
Tiedän, että edellisessä kodissaan koira pääsi puremaan naapuria tämän tulessa koiran perheen puutarhaan luvatta eikä koira enää päästänyt miestä lähtemään pois puutarhasta. Vieraista lapsista tämä koira ei myöskään pidä vaan on epäluloinen niitä kohtaan. Edellisessä kodissaan koira kuitenkin asui yhdessä lapsien kanssa eivätkä ne olleet ongelma, vain perheen lapsia tapaamaan tulleet vieraat lapset.
Toisista koiristakaan tämä koira ei pidä. Olen ulkoiluttanut koiraa aina käyttäen “haltia”, eli koirien kuonohihnaa, mikä on ollut suureksi avuksi koiran hallitsemiseksi vapaana juoksevien koirien tullessa vastaamme. Koira myöskin kulkee ulkoilukenkeillä pääasiallisesti vierelläni tai takanani johtajuuden selventämiseksi koiralle, jolloin minä päätän mihin suuntaan me kävelemme yms. Tietenkin aika ajoin annan koiran juosta pidemmässä hihnassa ja nuuhkia, ja leikin sen kanssa ja opetan uusia temppuja.
Koira on erittäin oppimiskykyinen ja tämän vuoksi olisi erittäin sääli, jos se jäisi ikiajoiksi vain eläinkotikoiraksi. Koira on ollut lyhyestä elämästään jo eläinkodissa kaksi vuotta ja haluaisin tarjota sille kodin. Ainoa asia, joka minua vaivaa on se, onnistuisinko opettamaan koiralle suvaitsevuutta vieraita ihmisiä kohtaan niin, että minun ei koko aikaa tarvitsisi olla huolissaan siitä, että se joku päivä kenties pääsisi taas puremaan ihmistä.
Olen lukenut Andreas Hallgrenin kirjoja ongelmakoirista, mutta en löytänyt vastaavanlaista tapausta hänen kirjoistaan. Englantilainen Jan Fennel (kirja the Dog Listener, suosittelen kaikille!!) on kouluttanut vastaavanlaisia koiria menestyksekkäästi ja koulutuksen kautta onnistunut saamaan koirien epäluulon ihmisiä kohtaan hallittavaksi. Haluaisinkin siis kuulla onko kenelläkään kokemuksia vastaavanlaisten koirien menestyksekkäästä koulutuksesta? Tuleeko tällaisesta koirasta koskaan täysin sosiaalista koulutuksen kautta vai joutuisinko pitämään koiran aina tiukan valvovan silmän alla? Minä voin tehdä koiran kanssa mitä vain ja koira on todella oppimiskykyinen ja voisin harrastaa sen kanssa paljon, jos vain pystyn tämän ongelman menestyksekkäästi ratkaisemaan.
Haluaisin kysyä kokeineiden koiranomistajien (laumanvartijakoirien omistajien?) kokemuksia erittäin voimakkaan suojeluvietin omaavien koirien koulutuksesta.
Olen harkitsemassa 4 vuotiaan sekarotuisen leikatun uroskoiran hankkimista (eläinkodista ulkomailta, asun itse ulkomailla), joka on nähtävästi kaukasianpaimenkoiran ja bordercollien sekoitus. Koira on erittäin oppivainen, ystävällinen ja kaikin puolin miellyttävä koira. Ainoa negatiivinen asia on koiran voimakas suojeluvietti ja epäluuloisuus vieraita ihmisiä kohtaan. Ulkoillessani koiran kanssa en voi päästää tuntemattomia henkilöitä koiran lähelle.
Tiedän, että edellisessä kodissaan koira pääsi puremaan naapuria tämän tulessa koiran perheen puutarhaan luvatta eikä koira enää päästänyt miestä lähtemään pois puutarhasta. Vieraista lapsista tämä koira ei myöskään pidä vaan on epäluloinen niitä kohtaan. Edellisessä kodissaan koira kuitenkin asui yhdessä lapsien kanssa eivätkä ne olleet ongelma, vain perheen lapsia tapaamaan tulleet vieraat lapset.
Toisista koiristakaan tämä koira ei pidä. Olen ulkoiluttanut koiraa aina käyttäen “haltia”, eli koirien kuonohihnaa, mikä on ollut suureksi avuksi koiran hallitsemiseksi vapaana juoksevien koirien tullessa vastaamme. Koira myöskin kulkee ulkoilukenkeillä pääasiallisesti vierelläni tai takanani johtajuuden selventämiseksi koiralle, jolloin minä päätän mihin suuntaan me kävelemme yms. Tietenkin aika ajoin annan koiran juosta pidemmässä hihnassa ja nuuhkia, ja leikin sen kanssa ja opetan uusia temppuja.
Koira on erittäin oppimiskykyinen ja tämän vuoksi olisi erittäin sääli, jos se jäisi ikiajoiksi vain eläinkotikoiraksi. Koira on ollut lyhyestä elämästään jo eläinkodissa kaksi vuotta ja haluaisin tarjota sille kodin. Ainoa asia, joka minua vaivaa on se, onnistuisinko opettamaan koiralle suvaitsevuutta vieraita ihmisiä kohtaan niin, että minun ei koko aikaa tarvitsisi olla huolissaan siitä, että se joku päivä kenties pääsisi taas puremaan ihmistä.
Olen lukenut Andreas Hallgrenin kirjoja ongelmakoirista, mutta en löytänyt vastaavanlaista tapausta hänen kirjoistaan. Englantilainen Jan Fennel (kirja the Dog Listener, suosittelen kaikille!!) on kouluttanut vastaavanlaisia koiria menestyksekkäästi ja koulutuksen kautta onnistunut saamaan koirien epäluulon ihmisiä kohtaan hallittavaksi. Haluaisinkin siis kuulla onko kenelläkään kokemuksia vastaavanlaisten koirien menestyksekkäästä koulutuksesta? Tuleeko tällaisesta koirasta koskaan täysin sosiaalista koulutuksen kautta vai joutuisinko pitämään koiran aina tiukan valvovan silmän alla? Minä voin tehdä koiran kanssa mitä vain ja koira on todella oppimiskykyinen ja voisin harrastaa sen kanssa paljon, jos vain pystyn tämän ongelman menestyksekkäästi ratkaisemaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuskin ongelma koskaan täysin katoaa, mutta eiköhän sen saa jollain lailla ainakin hallintaan. Aikaa vievää hommaa kylläkin. Tuli mieleen, että kannattaa ihan aluksi juuri näyttää koiralle kuka on lauman johtaja. Kun jos koira puolustaa laumaansa noin agressiivisesti se todennäköisesti tuntee, ettei ihminen ole siihen kykenevä, joten hoidetaan homma itse. Koiran täytyy tuntea olonsa turvalliseksi ensin omistajan kanssa. Mutta sehän sulla on jo koulutuksen alla, eikö niin? Onko koiralla huonoja kokemuksia vieraista ihmisistä? Reviiriä ainakin puolustetaan raivokkaasti?
Voihan olla, että ihan vaan ajan myötä koira oppii, ettei vieraistakaan ihmisistä tarvitse huolestua. Kun kaikki muu on kunnossa. Mutta jos ei ole varma koiran käyttäytymisestä tietyissä tilanteissa, kannattaa niitä valvoa tarkkaan. Kannattaa kysellä alkukantaisten ja tälläisien ominaisuuksia omaavien rotujen kasvattajilta vaikka, luulisin että siten saat kunnon vinkkejä. =) Tai justiinsa "ongelma"koirien kouluttajilta, koiraterapeutilta? Onnea!
Jos meinaat pitää koiran itselläsi, tarvitset ammatti kouluttajien apua. Kukaan ei voi kirjoissa, ei täällä keskusteluissa, eikä puhelimessa antaa täydellisiä ohjeita. Koiran toiminta on nähtävä tilannekohtaisesti.
Näiden koirien historiaa ei voi koskaan täysin varmaksi tietää, tästä saattaa seurata, että vaikka olisit saanut koiran viettiä karsittua pois se saattaa puolustaa taas aivan normaalissa tilanteessa, koska joku huomaamaton asia laukaisee sen vietin.
Ammattilaisen koulutuksen avulla häviää myös se ongelma ettei koira käytä suojelua sijaistoimintana (voi vastata muilla vaikkapa kenkien jyrsimistä, jatkuvaa keppien viskelyä ym.)
Valitettavasti tiedän, että tuosta asiasta tulee stressi, kun koiraa joutuu jatkuvasti vahtimaan lähes kaikelta liikkuvalta. Pelkkä toisille koirille hyökkäily käy jo vuosien kuluessa todella rasittavaksi. Johtajuus harjoitukset ovat hyviä samoin halti on loistava keksintö, mutta ne eivät valitettavasti nyt riitä. Sinun on otettava huomioon, että koira on vasta neli vuotias ja tulisi olemaan sinulla vielä pitkään.
Suosittelen miettimään vielä kaksi kertaa. Et vaikuta kovin kokeneelta koirien kanssa, joten löytäisitkö yhtään helpompaa koiraa? En haluaisi olla tyly, mutta mieti mitä on kulkea lenkillä useita kertoja päivässä seuraavat kymmenkunta vuotta niin, että aina pitää nähdä yhtäaikaa sivuille ja eteen ja taakse. Sinulla on aikaa ja jaksat nyt tehdä koiran kanssa kaikkea, mutta jaksatko vielä viiden vuoden päästä samaa.
Jos päädyt ottamaan koiran, sinun on etsittävä ennen koira ammattilainen joka voi auttaa sinua konkreettisesti koiran kanssa! Kennelliitosta varmasti löytyy apua.
...edellisen kirjoittajan kanssa.Koiran menneisyys,josta ei koskaan ehkä saa tietoa sekä rodut sekoitettuna voi olla aikapommi ja ainoastaan ammattitaitoinen kouluttaja voi sinua auttaa.
Pelkkä rakkaus ei näissä tilanteissa auta.Kun kaksi täysin erillaista rotua laitetaan yhteen voi tulos olla luonteellisesti odottamaton.Ja kun sitten koira on päässyt toimimaan väärällä tavalla on korjaaminen taitavallekkin kouluttajalle todellinen haaste.
4-vuotias uros on elämänsä voimissa,sen ego ei kehä3 sisäpuolelle mahdu eikä se pienistä hetkahda,siksi olisi syytä kääntyä tod.ammatti auttajan puoleen.Mieti vielä muutamaan kertaan onko sinusta tulevaan savottaan,se kun on aika vaikea tie.
Tuolla venäläiset owzarkat sivuilla lukemassa kaukkareista hieman... Itselläni on pyreneittenkoira ja keskiaasianpaimenkoira. Olen nähnyt kaukkareita laidasta laitaan, oikein sosiaalistettuina ovat oikeita nallekarhuja. Sosiaalistamisen laumanvartija koiralla pitäisi tapahtua jo varhain pentuna. Aikuisena kouluttaminen on hankalaa, mutta suosittelen todella ongelmakoira koulutuksen puoleen kääntymistä... Laumanvartijoilla epäluuloisuus on niin verissä, ettei sitä saa täsin karsittua pois... Sitä vartenhan ne ovat olemassa, että vartioivat laumaansa... Meillä on keskari tullut taloon 4kk ikäisenä ja meillä itsellämme kesti 2kk saada koiran epäluuloisuus meitä kohtaan pois. Silti, vaikka koira ei ole vihainen toisille koirille, eikä ihmisille sitä PITÄÄ KOKO AJAN seurata, varsinkin omassa pihassa, jonka se ottaa reviirikseen. Laumanvartijalla on tehtävä, ja se on juuri vartiointi. Omaa laumaa pitää puolustaa, hinnalla millä hyvänsä. Kyllä siitä sosiaalisen saa, mutta sen eteen on tehtävä paljon työtä, ja ymmärrettävä paljon koiran käyttäytymisestä ja käyttötarkoituksesta. Suosittelen lukemaan kirjan Laumanvartijakoirat, en muista kuka sen on kirjoittanut... Olisi tietysti mukava jos jostain löytyisi niitä ihmisiä, jotka omistavat sekarotuisen laumanvartijan, he tietäisivät tarkemmin...