Häpeän,

sitten sä et kerro. Ei sulla ole mikään julkaisupakko millekkään. Sulla on ehkä nyt shokkivaihe jos et ole ennen tiennyt voivasi tuntea noin. Ajallaan asiat tasaantuu etkä enää jaksa häpeillä.
Maailmassa on muutama ihminen, jos alkaa ajattelemaan miten miellyttää kaikkia ei varmaan helpoksi elämäänsä tee. Jos sä kävelisit alasti kadulla, ihan varmasti moni vilkaisisi, muutama ehkä kommentoisi jotain. Mutta loppupeleissä monikaan ihminen ei ihan kauheasti voi tehdä sellaista mikä jäisi elämään tarinana ihmiskunnan historiaan. Sun rakastuminen naiseen järkyttää sua eniten, siksi sä oletat että muutkin saa slaakin kun ymmärtävät sen. Onhan se ihan kivan suuruudenhulluutta ajatella että maailma pysähtyy rakkautesi edessä, mutta todennäköisesti se ei sitä tee.

Kasva ihmisenä, ymmärrä että tämä on sun elämä, tämäkin hetki on kohta eletty, uusia asioita tulee ja menee. Pidä itsestäsi, rakasta kun rakkaus eteesi annetaan, ei elämän kuulu olla häpeän, pelon yms kahleissa. Elämä on ihan liian arvokasta sellaiseen.

minäkin häpeän. mutta kerroin silti, hänelle ensin, sittemmin ystäville, nyt perheellekin. häpeän edelleen, mutta rakkaus on suurempi.

Siis mitä hävettävää tuossa on? Anna arvokonservatiiveille korvapuusti ja pidä pää pystyssä!