Ruokalepo tuskin lienee terveysuhka

Vilkaisu kalenteriin kertoo, että tänään on 12. lokakuuta tänä vuonna 2014, mikä näin oikaisuna tuohon aloitukseen ja tämäkin päivä jo kääräytymässä pakettiin.

Kuka sen määrää jos nukuttaa niin menee vaan huiliin -
Siinä voi ottaa pienet torkutkin --niin ainakin minä teen --ja sitten kun ei nukuta on se taas--- virkeenä iltayöstäkin--- ihan kiva kirjoitella tänne ,vaikka pian vaituu vuorokausikin , minua ei yhtää tällaiset kirjoitukset ja määräykset muuta käsityksiäni .
Ikinä en ole unilääkettäkään tarvinnut .
Työssä käydessä --olin säännöllinen nukkumaajoista , ja kun hyvätunenlahjat olen saanut ei haitannut vaikka mies ei aina tullutkaan nukkumaan viekkoon . Hänen työ oli niin erilaista ja ne ajatkin -- 1vuorokausi työssä , 1 vapaa ,1työssä ja 2vuorokautta vapaana -- ennen T.reen palokunnassa oli näin --- niin että paljon oli minun öitä nukuttava yksin -- Se ei minua haitannut -- päin vastoin .
Meillä oli oma rytmi kaikessa .

ei linkkiä mutta kopio

Nyt retkisänky työhuoneeseen, jotta lounaan jälkeen voi panna hetkeksi pötkölleen. Brittitutkimuksen mukaan ruokalevossa on järkeä, sillä aivot eivät toimi heti syömisen jälkeen normaalisti.

Syöminen väsyttää, koska ruoka pysäyttää oreksiini-nimisten neuropeptidien tuotannon aivoissa. Oreksiinit ovat tärkeitä tajunnan ja energiatason säätelijöitä.

"Ne varmistavat, että aivot pysyvät hereillä hankkiakseen juuri tarpeellisen määrän glukoosia", selittää tutkimusta johtanut Denis Burdakov Manchesterin yliopistosta. Säätelymekanismi on niin herkkä, että jo tavallisen aterian aiheuttama glukoosiryöpsähdys riittää sammuttamaan oreksiinia tuottavien solujen toiminnan.

Oreksiinituotannon häiriö voi johtaa narkolepsiaan sekä lihavuuteen. On myös viitteitä siitä, että oreksiini on osallisena oppimisessa ja riippuvuuksissa.

Tutkimuksen julkaisi Neuron-tiedelehti.

Me eläkeläiset voimme järjestää päivän tekemisiämme ja lepojamme vapaammin kuin työelämässä ahertajat. Olisihan tuo iso muutos, jos työpaikoillakin ryhdyttäisiin suosimaan päivälepoja. Tieteilijöittenkin taholta löytyisi sille järjestelylle kannatusta. Mieleen juohtuu erityisemmin etsimätä eteläisempien leveyspiirien siestan vietto. Päivän lämpöisimpinä tuokioina siellä pysähdytään ahertamisista ja vetäydytään siestalle. Menettelyllä vaikuttaa siis olevan myös suoranaisia terveyshyötyjä. Edelleen samaan syssyyn ajatuksiin putkahtaa väestön yleinen terveydentila ja sitähän on runsaasti ihasteltu välimerellistä ruokavaliota. Lieneekö meillä Suomessa tehty tieteellistä tutkimusta, jossa olisi aiheena terveellisen ravitsemuksen ja ruokalepojen yhteisvaikutuksen selvittäminen terveyden tilaan.

Kyllä ruokaperäsillä on vanha perinne. Isäni kertoi, että ollesaan suorittamassa asevelvollisuuttaan Viipurissa 1930-luvun puolivälissä
koko komppanian oli mentävä yöpukeisiinsa puettuna punkkaan tunniksi aina puolenpäivän ruokailun jälkeen.
Itse menen nokosille silloin kun huvittaa ja missä asussa miellyttää, koska kukaan ei ole komentamassa eikä vahtaamassa.

Eräs parhaista myyjistämme aikanaan autonvaraosa maahantuojalla, oli tapana mennä tunnin aamiaisen aikana varaston hyllylle ruokalevolle.
Hän pyysi niin nätisti minulta tullessani sisälle, käydä herättämässä hänet:D Niin oli virkeä ja hyväntuulinen taas iltapäivän, ja useimmat asiakkaat ympäri Suomea kysyivätkin häntä asioidessaan.
Kyllä itsekin nykyään oikaisen sohvalla lounaan jälkeen, siinä klo 14.00 paikkeilla, ja kyllä 1/2 tunnin simahtaminen hyvää tekee. Pidempään jos nukkuu, mene iltayö kyllä valvoessa, mutta en ole siitäkään huolta kantanut, lukeminen sängyssä sujuu aina.

Muistan muuton maaseudulle pääkaupungista, miten ihanan rauhalliselta tuntui sunnuntai-iltapäivän lepohetki ruuan jälkeen. Lunta kun sateli hiljakseen, vatsa oli täynnä ja kotityöt hyvässä mallissa, tuntui kuin voisi nukkua talviunta kevääseen asti, kuin karhu lumipesässään:D

Tuo hiljaisuus maaseudun rauhassa, oli ennen kokemattoman suloista, kaakeliuuni hohkasi lämpöä ja kaukana muualla oli arkipäivän kiireet!

Milloin sinä ss olet ehtinyt auton varaosaliikkeenkin omistamaan, ihan sekasin menee täällä kun lukee sinun tekemisistä ja ammateista.

Toistakymmentä vuotta olin siellä töissä, en suinkaan ole puhunut omistaneeni sitä. Me työtekijät olimme me, mitä suuremmassa määrin!

Maaseudulla lapsuudesta muistan kun keskipäivän aikaa syötiin porukalla, niin porukalla mentiin ulos pihanurmelle varjoon pötköttämään, isä kyllä kävi joka kerta unessa sen ilmaisi tasainen hiljainen kuorsaus ;-)).

Joskus herätessään vilkaisi ympärilleen ja varoitti että jos vielä joku herättää naurullaan saa soutaa lähisaaren ympäri kun hän uistelee töiden jälkeen, no minähän se kikatin hänet hereille.

Maaseudulla se oli ottaa ettonet.

Kiitos hienosta päättelystä. että oikein italialaista ;-)) Savon sydämessä buona,
molto buona.

Tottahan on että päiväunet virkisti kummasti heinänteon aika aikana minä kyllä seurailin pilvien liikettä ja niiden muodonan muutosta, oli paljon mielenkiintoisempaa.

Lyhyt päiväuni, nokoset,ettonet, ruokalepo on terveyttä lisäävä. Eli painvastoin.
Jos uni menee liian pitkäksi päivällä ei hyvä ja ainakin meikäläisellä vie yöunet, eikä pääse normaaliin aikaan uneen illalla.Sekoittaa unirytmiä ja se taas rasittaa elimistöä ja hyvinvointia.Mutta lyhyet nokoset on terveydelle hyvää. Siitä pitäisi olla kokemusperäistä ja tutkittuakin tietoa. Otan miltei päivittäin lyhyet nokoset, kesto max 15 minuuttia ja herään automaattisesti 10-15 min kuluttua.Nokoset onnistuvat minulla vain tiettyyn aikaan iltapäivällä yleensä klo 15-17 välillä. Sohvalle pitkälleen, lämmin torkkupeite päälle, jalkoihin villasukat, kirja, luen ja jossain vaiheessa nukahdan.
Tiedän monia, jotka ottavat nokoset 12-13 paikkeilla. Lounaan jälkeen.

Suomalaisten sananlaskujen kokoelmista muistan: "Täyven mahan kanssa yksinäänkin nukkuu kuin kahen kesken". Meikäläisen oman tulkinnan (toivottavasti kansatieteilijöittenkin) mukaan sillä saatetaan tarkoittaa vaikka ettoneita eli ruokaperäisiä.