Haluaiwin kuolla

Elämä on niin tylsää. Paljon vastoinkäymisiä ja murheita. Syksyinen pimeä saapuu. Minulla on vain tylsää kotona. En kavereita tavannut pitkään aikaan. Tyttöystäväkin jossain tuolla 500km päässä. Masennusta. Elämä.. näen kaikkialla vain ihmisiä. Samat finnit naamoissa.

Koulukin käy päälle. Ei ole motivaatiota. Ei vain jaksa. Paljon stressiä. Ajattelen, että mitä seuraavaksi. Ebola.. Venäjän tilanne.

Masentaa. En pysty puhumaan vanhemmille. He vain eivät tajua. Korviin tulee tinnitys yleensä näihin aikoihin. Se loppuu pian. Joka päivä uusi finni. Ärsyttävää.

Todellisuus. Niin huono. Tyttöystävä alkaa kyllästyttämään. Eroa harkitsen, koska ei tämä vain toimi. En saanut siis lyhyen elämäni aikana edes suudelmaa.

Masentaa. Ties mitä kaikkea saisin uudessa elämässä? Ei minua nyt hulluksi voi sanoa. Mutta ehkä tämä ei ole minun paikka.

Tyttöystävä on rakas, mutta on vain parempi kai erota. Se tuntuu pahalta. En haluaisi tehdä sitä, mutta minun on vain tehtävä.

Olemme niin erilaisiakin. Haluaisin tehdä tämän helpolla ja kuolla.

Toisaalta sitä ennen voisin kertoa asioitajoista en edes täällä puhu.
663
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

"Elämä on p*rseestä, sille ei mahda mitään, tee siitä itsellesi niin hyvä kuin hahdollista."
Yritä saada merkityksellisyyttä tai tyydytystä edes yhdeltä elämän osa-alueelta, ja kärvistele muilla kunnes tämä hyvä aika taas koittaa. Pohdi asioita. "Tapa itsesi" voi tulla ratkaisuna aina ensimmäisenä mieleen, mutta harvinaisen p***a ratkaisu... Mieti mistä kärsimus juontaa juurensa, voiko sen puolesta jatkaa kärvistelyä vai antaa asian kanssa periksi (huom; ei missään tapauksessa itsemurhakehotus!) Ajattele myös lähimpiäsi. Miltä heistä tuntuu kuolemasi jälkeen? Kivulias ja rasittava keino jatkaa elämää, mutta pysyypähän hengissä. Edes yhden tulevan onnen pilkahduksen takia. Pysy hengissä!

Äänestä

Mulla on melkeen sama tilanne.. en vaa jaksa kirjottaa mitään noin pitkää ku vanhemmat on estäny tän sivuston koneella nii täytyy kirjottaa kännykällä.

Äänestä

Hei raippari!

Kuulostaapa tilanteesi raskaalta! Mainitset viestissäsi vastoinkäymiset ja murheet, sekä sen ettet ole nähnyt kavereita aikoihin. MIkset? Etkö pääse näkemään tai eikö vaan tule lähdettyä? Onko sinulla ketään kenen kanssa jutella vastoinkäymisistä, jos vanhempien kanssa ei oikein voi puhua? (Sitäkin kannattaa yrittää, joskus nekin yllättää) Tai haluaisitko täällä anonyymisti kertoa tarkemmin?

Toivottavasti viestin kirjoittaminen sai olosi paremmaksi! Moneen toivottomalta tuntuvaan tilanteeseen on kuitenkin apua ja valoa saatavissa, ja usein asiat muuttuvat paremmiksi ajan kuluessa. Älä kuole, elämä on parempi vaihtoehto!

Sinikka-pappi

Äänestä

Minulla olisi kysymys muille palstalaisille. Miten noin kolmetoistavuotiaalle pojalle sanotaan, että mene nyt hitto soikoon sinne koulukuraattorille juttelemaan (sillä tavalla että se uskoo)?

Äänestä
  • *Viisitoistavuotias, Nasse.

    Toivottavasti nyt kuitenkaan täällä ei tehdä mitään hengenmenetyksiä. Syy tosiaankin kannattaa löytää negatiivisesta asenteesta, niin pystyy ehkä hieman muuttamaan mielialaansa positiivisemmaksi.

    Äänestä

Kerro sinä sille, mitä minä nyt sanon. Ei se minua kuuntele.

Älyttömän monella on nykyään masennusta, keskittymisongelmia, kotiongelmia, lastensuojelun asiakkuus, adhd, lukihäiriö, asperger, toinen jalka pidempi kuin toinen, skolioosi, toinen vanhempi psykiatrisella osastolla, vanhemmat työttömänä tai ihan mitä tahansa.

Jos ei muuta, niin lättäjalat tai silmälasit sillä "superonnistujallakin" on. Kaikkien näiden asioiden kanssa pärjätään, kun hoidetaan niitä ja selvitetään niitä. Siinä ei ole mitään outoa.

Sano sille, että menee johonkin juttelemaan.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Raippari kirjoitti:

Elämä on niin tylsää. Paljon vastoinkäymisiä ja murheita. Syksyinen pimeä saapuu. Minulla on vain tylsää kotona. En kavereita tavannut pitkään aikaan. Tyttöystäväkin jossain tuolla 500km päässä. Masennusta. Elämä.. näen kaikkialla vain ihmisiä. Samat finnit naamoissa.

Koulukin käy päälle. Ei ole motivaatiota. Ei vain jaksa. Paljon stressiä. Ajattelen, että mitä seuraavaksi. Ebola.. Venäjän tilanne.

Masentaa. En pysty puhumaan vanhemmille. He vain eivät tajua. Korviin tulee tinnitys yleensä näihin aikoihin. Se loppuu pian. Joka päivä uusi finni. Ärsyttävää.

Todellisuus. Niin huono. Tyttöystävä alkaa kyllästyttämään. Eroa harkitsen, koska ei tämä vain toimi. En saanut siis lyhyen elämäni aikana edes suudelmaa.

Masentaa. Ties mitä kaikkea saisin uudessa elämässä? Ei minua nyt hulluksi voi sanoa. Mutta ehkä tämä ei ole minun paikka.

Tyttöystävä on rakas, mutta on vain parempi kai erota. Se tuntuu pahalta. En haluaisi tehdä sitä, mutta minun on vain tehtävä.

Olemme niin erilaisiakin. Haluaisin tehdä tämän helpolla ja kuolla.

Toisaalta sitä ennen voisin kertoa asioitajoista en edes täällä puhu.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu